Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei suostu naimisiin, jos en samalla vaihda sukunimeäni
12.07.2025 |
Siis mies on tosiaan antanut tällaisen ns. ehdon. Hän ei ole ollut aikaisemmin naimisissa, itse taas olen ollut kerran ja omaan ex-miehen sukunimen. Mies on todennut, että jos hän kerran elämässään naimisiin päätyy, niin hän pitää asiaa sen verran merkittävänä, että ei halua vaimolla olevan ex-miehen nimeä.
Onko tämä ihan ymmärrettävä vaatimus miehen näkökulmasta, vai lähes ilkeyttä?
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite ymmärrän miestäsi. Sinulla on exän nimi. Eri asia jos olisi sinun oman sukusi nimi
Olin juuri kirjoittamassa samaa. Jos olisi oma "tyttönimi" niin ei, mutta kun tilanne on tämä niin kyllä ymmärrän.
Just keskusteltiin puolison kanssa asiasta ja kahden asian soisi yleistyvän: oman sukunimen pitämisen häiden jälkeen ja että avioliitoissa olisi avioehto automaattisesti.
Monihan jo nyt pitää oman sukunimensä ja qvioehdonkin. Ei niitä ainakaan miksikään oletuksiksi kannata kirjata. Ihmiset sopikoot asiat keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sinun nimesi. Hänellä ei ole siihen mitään sanomista, se tärkein osa identiteettisi ulkomaailmalle. On ymmärrettävää, että "toisen miehen nimi" aiheuttaa jotain tunteita. Mutta ne pitää puhua läpi, eikä pakottaa sinua jo ennen avioliittoa tuollaisiin kohtuuttomiin vaatimuksiin.
Keskustelisin tästä pitkään ja hartaasti kunnes viesti menee kunnolla läpi, että vaikka tunne on ymmärrettävä, vaatimus ei ole kohtuullinen ja nimi on SINUN eikä ex-miehesi. Jos koet taipumusta diplomatiaan, oletko harkinnut esim yhdistelmäsukunimeä? Kokonaan nimeä en missään nimessä lähtisi vaihtamaan, jos yhtään tuntuu siltä, ettei niin halua tehdä.
Siirryt sen miehen omistukseen, jonka vaimoksi rupeat eli otat hänen sukunimen.
Vierailija kirjoitti:
Siirryt sen miehen omistukseen, jonka vaimoksi rupeat eli otat hänen sukunimen.
Noniin, tervetuloa näillekin oman elämänsä amerikan puritaaneille. Haluaisitko palata nyt tämän yhden keskustelun ajaksi tälle vuosituhannelle ja tähän maahan?
Vierailija kirjoitti:
Siirryt sen miehen omistukseen, jonka vaimoksi rupeat eli otat hänen sukunimen.
Ei siirry. Älä viitsi olla lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi miestä jolla olisi noin typerä suhtautuminen toisen sukunimeen, ihan kuin se sukunimi olisi kaikista tärkein asia.
Ymmärrän ihan hyvin sen ettei sukunimeä halua välttämättä vaihtaa, siinä pitää hankkia uusi passi, ajokortti jne. Ja ymmärrän senkin ettei joku halua vaikka sitä puolisonsa sukunimeä jos se kyseinen sukunimi on typerä.
Isäni ei ole naimisissa äitipuoleni kanssa, mutta äitipuolella on edelleen entisen miehensä, joka kuoli, sukunimi. Ei tunnu haittaavan ketään. Silloin kun pikkuveljeni, isäni ja äitipuoleni yhteinen lapsi, syntyi, niin sairaalan tietoihin toki merkittiin lapsi äitipuolen sukunimellä. Eikä sekään tainnut ketään harmittaa. Lopulta isyyden tunnustamisen jälkeen vanhemmat kuitenkin päätti antaa veljelle isän sukunimen, saman kuin minulla.
Kyllähän tuo oudolta kuulostaa. Oma poikani oli jo synnärillä samaa sukua kuin isänsä. Kuten vaimokin. Tätä tää on kun vihille ei mennä ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi miestä jolla olisi noin typerä suhtautuminen toisen sukunimeen, ihan kuin se sukunimi olisi kaikista tärkein asia.
Ymmärrän ihan hyvin sen ettei sukunimeä halua välttämättä vaihtaa, siinä pitää hankkia uusi passi, ajokortti jne. Ja ymmärrän senkin ettei joku halua vaikka sitä puolisonsa sukunimeä jos se kyseinen sukunimi on typerä.
Isäni ei ole naimisissa äitipuoleni kanssa, mutta äitipuolella on edelleen entisen miehensä, joka kuoli, sukunimi. Ei tunnu haittaavan ketään. Silloin kun pikkuveljeni, isäni ja äitipuoleni yhteinen lapsi, syntyi, niin sairaalan tietoihin toki merkittiin lapsi äitipuolen sukunimellä. Eikä sekään tainnut ketään harmittaa. Lopulta isyyden tunnustamisen jälkeen vanhemmat kuitenkin päätti antaa veljelle isän sukunimen, saman kuin minulla.
Kyllähän tuo oudolta kuulostaa. Oma poikani oli jo synnäri
No minä olen aina ollut ihan omaa sukuani. Samatem lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän elättää sinua, sille voi olla peruste. Eli oletko jäämässä kotivaimoksi? Jos et, niin et missään nimessä vaihda ja mieti koko avioliittoakin. Mitä siitä kostut?
Jos liitto on 50/50 voit myöd vaatia että mies ottaa sinun nimesi ja painaa hänet korkokenkäsi alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi miestä jolla olisi noin typerä suhtautuminen toisen sukunimeen, ihan kuin se sukunimi olisi kaikista tärkein asia.
Ymmärrän ihan hyvin sen ettei sukunimeä halua välttämättä vaihtaa, siinä pitää hankkia uusi passi, ajokortti jne. Ja ymmärrän senkin ettei joku halua vaikka sitä puolisonsa sukunimeä jos se kyseinen sukunimi on typerä.
Isäni ei ole naimisissa äitipuoleni kanssa, mutta äitipuolella on edelleen entisen miehensä, joka kuoli, sukunimi. Ei tunnu haittaavan ketään. Silloin kun pikkuveljeni, isäni ja äitipuoleni yhteinen lapsi, syntyi, niin sairaalan tietoihin toki merkittiin lapsi äitipuolen sukunimellä. Eikä sekään tainnut ketään harmittaa. Lopulta isyyden tunnustamisen jälkeen vanhemmat kuitenkin päätti antaa veljelle isän sukunimen, saman kuin minulla.
Kyllähän tuo oudolta kuulostaa. Oma poikani oli jo synnäri
Täh? Myös avioliitossa naisella voi olla oma nimi ja lapdilla äidin nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvo naimisiin ekankin kerran menijöille. Tule tälle vuosisadalle. Pidä nimesi.
Vierailija kirjoitti:
Se on sinun nimesi. Hänellä ei ole siihen mitään sanomista, se tärkein osa identiteettisi ulkomaailmalle. On ymmärrettävää, että "toisen miehen nimi" aiheuttaa jotain tunteita. Mutta ne pitää puhua läpi, eikä pakottaa sinua jo ennen avioliittoa tuollaisiin kohtuuttomiin vaatimuksiin.
Keskustelisin tästä pitkään ja hartaasti kunnes viesti menee kunnolla läpi, että vaikka tunne on ymmärrettävä, vaatimus ei ole kohtuullinen ja nimi on SINUN eikä ex-miehesi. Jos koet taipumusta diplomatiaan, oletko harkinnut esim yhdistelmäsukunimeä? Kokonaan nimeä en missään nimessä lähtisi vaihtamaan, jos yhtään tuntuu siltä, ettei niin halua tehdä.
Lähtökohtaisesti jos mies yrittää alistaa nimilikeudella eikä ole elättämässä naista 100% niin tämä paljastaa jo niin vahvan misogynian että koko avio kannattaa laittaa jäihin ja ehkäpä erotakin.
Jos mies on elättämässä niin kuuntelisin hänen perustelunsa. Jos nimi arvokas. Mutta jos ja kun on kyse todennäköisesti ateistisesta polygamista 50/50 järjestelyllä ja erillisillä pankkitileillä niin en kuuntelisi tuollaista kukkoilua edes vähää alusta. Mies on tuolloin naisen alapuolella, sillä naisella on se aidosti arvokas sukuelin, ja jos mies ei tuo kuin vähän rahulia viivalla kahtia jaettuun pöytään niin ehdottomasti kannattaa pitää erillään sekä taloudet että ne sukuelimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi miestä jolla olisi noin typerä suhtautuminen toisen sukunimeen, ihan kuin se sukunimi olisi kaikista tärkein asia.
Ymmärrän ihan hyvin sen ettei sukunimeä halua välttämättä vaihtaa, siinä pitää hankkia uusi passi, ajokortti jne. Ja ymmärrän senkin ettei joku halua vaikka sitä puolisonsa sukunimeä jos se kyseinen sukunimi on typerä.
Isäni ei ole naimisissa äitipuoleni kanssa, mutta äitipuolella on edelleen entisen miehensä, joka kuoli, sukunimi. Ei tunnu haittaavan ketään. Silloin kun pikkuveljeni, isäni ja äitipuoleni yhteinen lapsi, syntyi, niin sairaalan tietoihin toki merkittiin lapsi äitipuolen sukunimellä. Eikä sekään tainnut ketään harmittaa. Lopulta isyyden tunnustamisen jälkeen vanhemmat kuitenkin päätti antaa veljelle isän sukunimen, saman kuin minulla.
Kyllähän tuo oudolta kuulostaa. Oma poikani oli jo synnäri
Synnytyssairaalassa lapsi kulkee aina äidin sukunimellä, oli se nimi sitten äidin sukunimi sitten mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Kai sulla on exäs kanssa vielä lapsi että uusi miehesi pääsee kunnolla aisankannattajaksi?
Jos haluaa neitsytvaimon niin sitten voi jättää jo kerran aviossa olleet ihan kokonaan rauhaan. Tsemppiä vaan neitsytjahtiin.
Ja järkeville naisille vinkki että kannattaa tuusata neitsyytensä mahdollisimman aikaisin että välttää nämä hullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi miestä jolla olisi noin typerä suhtautuminen toisen sukunimeen, ihan kuin se sukunimi olisi kaikista tärkein asia.
Ymmärrän ihan hyvin sen ettei sukunimeä halua välttämättä vaihtaa, siinä pitää hankkia uusi passi, ajokortti jne. Ja ymmärrän senkin ettei joku halua vaikka sitä puolisonsa sukunimeä jos se kyseinen sukunimi on typerä.
Isäni ei ole naimisissa äitipuoleni kanssa, mutta äitipuolella on edelleen entisen miehensä, joka kuoli, sukunimi. Ei tunnu haittaavan ketään. Silloin kun pikkuveljeni, isäni ja äitipuoleni yhteinen lapsi, syntyi, niin sairaalan tietoihin toki merkittiin lapsi äitipuolen sukunimellä. Eikä sekään tainnut ketään harmittaa. Lopulta isyyden tunnustamisen jälkeen vanhemmat kuitenkin päätti antaa veljelle isän sukunimen, saman kuin minulla.
Kyllähä
Se on kiva. En olisi antanut ikinä appiukon nimeä skidille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi miestä jolla olisi noin typerä suhtautuminen toisen sukunimeen, ihan kuin se sukunimi olisi kaikista tärkein asia.
Ymmärrän ihan hyvin sen ettei sukunimeä halua välttämättä vaihtaa, siinä pitää hankkia uusi passi, ajokortti jne. Ja ymmärrän senkin ettei joku halua vaikka sitä puolisonsa sukunimeä jos se kyseinen sukunimi on typerä.
Isäni ei ole naimisissa äitipuoleni kanssa, mutta äitipuolella on edelleen entisen miehensä, joka kuoli, sukunimi. Ei tunnu haittaavan ketään. Silloin kun pikkuveljeni, isäni ja äitipuoleni yhteinen lapsi, syntyi, niin sairaalan tietoihin toki merkittiin lapsi äitipuolen sukunimellä. Eikä sekään tainnut ketään harmittaa. Lopulta isyyden tunnustamisen jälkeen vanhemmat kuitenkin päätti antaa veljelle isän sukunimen, saman kuin minulla.
Kylläh
Nykyään joo tuntuu et perheessä voi olla neljää viittäkin sukunimeä. Se on mukavaa mutta luulisi että suku ei ole monkään arvoinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi miestä jolla olisi noin typerä suhtautuminen toisen sukunimeen, ihan kuin se sukunimi olisi kaikista tärkein asia.
Ymmärrän ihan hyvin sen ettei sukunimeä halua välttämättä vaihtaa, siinä pitää hankkia uusi passi, ajokortti jne. Ja ymmärrän senkin ettei joku halua vaikka sitä puolisonsa sukunimeä jos se kyseinen sukunimi on typerä.
Isäni ei ole naimisissa äitipuoleni kanssa, mutta äitipuolella on edelleen entisen miehensä, joka kuoli, sukunimi. Ei tunnu haittaavan ketään. Silloin kun pikkuveljeni, isäni ja äitipuoleni yhteinen lapsi, syntyi, niin sairaalan tietoihin toki merkittiin lapsi äitipuolen sukunimellä. Eikä sekään tainnut ketään harmittaa. Lopulta isyyden tunnustamisen jälkeen vanhemmat kuitenkin päätti antaa veljelle isän sukunimen, saman kuin minulla.
Niin, ne on SUKUnimiä, joten on aina johonkin sukuun kuuluvia, hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi miestä jolla olisi noin typerä suhtautuminen toisen sukunimeen, ihan kuin se sukunimi olisi kaikista tärkein asia.
Ymmärrän ihan hyvin sen ettei sukunimeä halua välttämättä vaihtaa, siinä pitää hankkia uusi passi, ajokortti jne. Ja ymmärrän senkin ettei joku halua vaikka sitä puolisonsa sukunimeä jos se kyseinen sukunimi on typerä.
Isäni ei ole naimisissa äitipuoleni kanssa, mutta äitipuolella on edelleen entisen miehensä, joka kuoli, sukunimi. Ei tunnu haittaavan ketään. Silloin kun pikkuveljeni, isäni ja äitipuoleni yhteinen lapsi, syntyi, niin sairaalan tietoihin toki merkittiin lapsi äitipuolen sukunimellä. Eikä sekään tainnut ketään harmittaa. Lopulta isyyden tunnustamisen jälkeen vanhemmat kuitenkin päätti antaa veljelle isän sukunimen, saman kuin minulla.
Nykyään joo tuntuu et perheessä voi olla neljää viittäkin sukunimeä. Se on mukavaa mutta luulisi että suku ei ole monkään arvoinen
Eiköhän useimmissa perheissä ole yhtä tai kahta sukunimeä.
Oma tyttönimi tai miehen sukunimi.
Ei exän nimiä. Kuka niitä haluaa kantaa. Lapsilla eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kompromissin paikka? Keksitty yhteisen sukunimen jotenkin. Ymmärrän hyvin, ettei hän halua sinun pitävän entisen miehesi sukunimeä.
Miksi pitää keksiä kun sukunimi on jo valmiina. En minäkään entistennaistennimisiä huolisi.
AP oma syntymäsukunimi tai tulevan miehen sukunimi.
N30
Alue: Aihe vapaa
En haluaisi miestä jolla olisi noin typerä suhtautuminen toisen sukunimeen, ihan kuin se sukunimi olisi kaikista tärkein asia.
Ymmärrän ihan hyvin sen ettei sukunimeä halua välttämättä vaihtaa, siinä pitää hankkia uusi passi, ajokortti jne. Ja ymmärrän senkin ettei joku halua vaikka sitä puolisonsa sukunimeä jos se kyseinen sukunimi on typerä.
Isäni ei ole naimisissa äitipuoleni kanssa, mutta äitipuolella on edelleen entisen miehensä, joka kuoli, sukunimi. Ei tunnu haittaavan ketään. Silloin kun pikkuveljeni, isäni ja äitipuoleni yhteinen lapsi, syntyi, niin sairaalan tietoihin toki merkittiin lapsi äitipuolen sukunimellä. Eikä sekään tainnut ketään harmittaa. Lopulta isyyden tunnustamisen jälkeen vanhemmat kuitenkin päätti antaa veljelle isän sukunimen, saman kuin minulla.