Apteekkihenkilökunnan käytös ostaessa pkv- tai huumelääkkeitä
Käyttäytyykö apteekkien henkilökunta mielestänne normaalisti kun ostatte pkv- tai huumelääkkeitä? Omien kokemusten mukaan osa toimii aivan tavallisesti, osa ihan vähää vaille ja muutamissa on havaittavissa jonkinlaista vaivautuneisuutta. Viimeisin tapaus kuului viimeiseen ryhmään kun ostin kolme pakettia lisdexamfetamiinia. Sekin normalisoitui kun vähän rupatteli niitä näitä.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 8-kymppinen mummo ja olin maaseutuapteekissa ostamassa mökille perus lääkevarastoa.
En saanut ostaa ripulilääkettä kuin yhden pakkauksen, kun se on kuulema huumetta.
Mökkini on saaressa ja lähimpään apteekkiin on 30 km. Nyt pitää muistuttaa ihmisiä, että jos ripuloivat, niin on tuotava omat lääkkeet.🤯
Pitäisikö sun kiinnittää huomiota siihen perushygieniaan ja ruokien kylmäketjuun, kun vieraasi ripuloivat noinkin ahkerasti ettei edes kokonainen pakkaus ripulilääkettä auta asiaan vaan syytellään apteekkia omista arjenhallinnan puutteista. Enpä haluaisi tulla teidän mökille vierasksi.
Kyllä niillä tuntuu omat ennakkoluulot vaikuttavan palveluun.
Onkohan nyt menossa jokin hallituksen tietoinen poliittinen kampanja apteekkihenkilökunnan mustamaalaamiseksi, jotta saadaan yleinen mielipide sääntelyn vapauttamiseksi läpi helposti. Halutaan päästä kuorimaan kermoja Mietityttää vaan kun jatkuvasti tulee näitä apteekkihenkilökuntaa moittivia aloituksia. Muutos on tapahtunut asenteissa tässä vuoden sisällä.
sivusta
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niillä tuntuu omat ennakkoluulot vaikuttavan palveluun.
Jep. Käyn hakemassa 30 opamoxia 2x kuukaudessa.
Vihamielinen asenne.
Sanoin viimeksi, että tulin nyt taas ostamaan näitä huumeita.
En ymmärrä miksi yhtesikunnan pitää kustantaa kenellekään tällaisia huumeita. Ovat koko loppuikäisiä ja narkkarit eivät koskaan mitään töitä tee
Ihmisten ymmärrys on typistynyt paljon ihan lähivuosien aikana.
Tämän huomaa erityisen hyvin reseptitiskillä. Päivittäin tulee nuoria ihmisiä, jotka eivät prosessoi kuulemaansa, hakemaan lääkkeitään. Tyypillinen keskustelu kulkee näin:
Proviisori: Hei, mitä saisi olla?
Asiakas: Tulin hakemaan x lääkettä.
Proviisori: Saisinko kelakortin, kiitos.
Asiakas: kaivaa korttiaan ja ojentaa sen proviisorille.
Proviisori: Tätä lääkettä pitäisi teillä vielä olla, meneekö sitä edelleen lääkärin määrämä annos, 1 tabletti päivässä?
Asiakas: Juu, lääkärin määräämä! (Pälyilyä)
Proviisori: Siinä tapauksessa Kela ei korvaa vielä lääkettä, koska sitä on haettu 14 päivää sitten viimeeksi. Kahden viikon päästä saatte siitä kelakorvauksen.
Asiakas: Mitä!? En ole hakenut lääkettä.
Proviisori: Meidän tiedoissa kyllä lukee että toimitettu asiakkaalle kaksi viikkoa sitten. Otatteko kuitenkin lääkkeen ilman kelakorvausta?
Asiakas: Otetaan lääke.
Proviisori: toimittaa lääkkeen
Asiakas: Miten tämä on näin kallis? Viimeeksi se maksoi paljon vähemmän!
Proviisori: Niin, tässä ei nyt ole sitä kelakorvausta, saatte kelakorvauksen tästä lääkkeestä kahden viikon kuluttua.
Asiakas: Mitä?! Lääkäri teki tästä reseptin ja b lausunnon että saan lääkkeen halvemmalla.
Proviisori: Aivan, saatte lääkkeen kelakorvattuna kahden viikon kuluttua. Nyt teillä pitäisi olla vielä lääkettä, jos sitä menee edelleen tuo yksi tabletti päivässä.
Asiakas: Nyt en ymmärrä. Onko täällä ketään kokeneempaa farmaseuttia?
Proviisori: Voin pyytää kollegan tähän, pieni hetki.
Apteekkari poistuu ja sama farssi käydään läpi farmaseutin kanssa.
Kyllä niiden ilmeet on näkemisen arvoisia melkein joka kerta; "helvetin narkkari, painuisi helvettiin".
Se kuuluu heidän työkuvaansa. Varmistetaan huolellisesti että asia on varmasti tiedossasi.