Lue keskustelun säännöt.
Puolison aikuinen lapsi muuttaa takaisin kotiin
12.07.2025 |
Heippa. Meillä on elämässä tapahtumassa muutos ja apu olisi tarpeen. Puolison parikymppinen lapsi muuttaa takaisin meille, sillä ei päässyt kouluun eikä aio hakea töitä vaan treenaa pääsykokeisiin. Jo nyt voin sanoa, että haasteita tulee olemaan. Taloudellisesti ei tule osallistumaan millään tavalla, hänen erikoisruoat maksaa hänen vanhempi. Kotitöihin ei osallistu edes pakottamalla: edes omia asioita ei saa koneeseen saati että tekisi jotain kodin eteen muuten.
Me herätään aikaisin töihin, mutta silti kodinkoneita huudatetaan viereisessä huoneessa kymmenen jälkeen. Olen puolisolle yrittänyt tästä sanoa ja lapselle myös, muttei mitään vaikutusta. Jo nyt välit puolison ja lapsen välillä ovat kireät ja alkaa tässä itselläkin olla todella ärtynyt olo. Mitään asioita ei hoideta nyt vaan vastaus kaikkeen on, ettei jaksa vielä.
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Kotiin saa tottakai aina tulla, mutta tätä menoa meillä on kuukaudessa täysi katastrofi päällä. Kaikki neuvot ja ideat otetaan vastaan..
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Homeisen ydinperheen ja uusperheen ero on, että ydinperheessä siihen omaan lapseen on jo elinkäiset tunnesiteet ja taustat. Omaan lapseen ei hermostu tai kuitenkin suhtautuu toisin. Häneltää sietää paljon enemmän. Myös kun molemmat vanhemmat ovat sen homeperheen aikuisen lapsen vanhemmat. On paljon helpompi sopia myös käytännöistä.
Uusperheessä tunnesiteet pitää luoda nollasta ja taustoja harvemmin tietää. Uusperheessä on monin verroin vaikeampaa jos lapsen oma vanhempi ei raaski vaatia oikein mitään tai ottaa heti nokkiinsa kun yrittää edes jutella jostain säännöistä. Näin on vissiin harvemmin homeperheissä.
On turha verrata keskenään homeisia ydinperheitä ja uusperheitä.
Isällä on kuitenkin sama vastuu lapsestaan kuin ydinperheessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap koti on myös sinun. Sinulla on oikeus sanoa säännöt. Lapsi asuu säännöillä tai asuu omillaan.
Jos apn mies omistaa asunnon niin eipä aplla olecsanomista.
Aika epätodennäköistä, että mies omistaisi asunnon yksin. Suomessa ne omistetaan yleensä puoliksi.
En ikimaaimassa peristaisi uutta perhettä, jos on olisi saanut edellistäkään pidetyksi koossa, ja jos olisi lapsia.
Kaksi aikuiata voi pitää oman asunnon, uutta hoitoa voi treffailla viikonloppuisin.
Minä yrittäisin saada lapsen elämän uomiinsa. Aikuinen puoliso voi kärsivällisesti odottaa pari vuotta. Lukuja voi harrastaa työnkin ohessa. Suurin osa tekee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, että tuosta seuraa ainoastaan ero. Kun tuo aikuinen nuori on noin vetämätön laiskimus ja isä ei vaadi häneltä mitään normaaleja käytöstapoja, se väkisinkin vetää hermot ja suhteet kireälle.
Ei siinä muuta voi kuin lähteä, jos mies ei osaa arvostaa parisuhdettaan tippaakaan.
Ei ap maininnut, että puoliso on lasten isä.
Samaa meinasin sanoa, taas täällä tehdään oletuksia ilman faktatietoa. Ap ei sanonut olevansa nainen, eikä myöskään sanonut että puoliso on isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin mielestä lapsella on oikeus tulla väliaikaisesti asumaan takaisin kotiin jos tarve vaatii. Toki yhteisistä pelisäännöistä kannattaa sopia.
Tämä vähän ohi aiheen, mutta työskentelen nuorten kanssa ja täytyy sanoa, että on karua kuunneltavaa heidän kertomukset uusperheistä. Moni nuori sivuutetaan niissä täysin/oletetaan että nuori ei huomiota tarvitse ja että hän pärjää kyllä. Vanhemmat laittaa omat tarpeensa nuorten edelle ja nuori joutuu sopeutumaan ravaamiseen kahden kodin väliä, on vanhempien uusia kumppaneita (joillain hyvin vaihtuvia),uusia sisarpuolia yms. Harva siitä mitenkään nauttii ja osa nuorista kärsii tästä tosi paljon. En tarkoita että kenenkään tarvitsisi esim.väkivaltaisessa suhteessa olla, mutta kyllä minusta aika helpostikin nykyään erotaan ja sitten on kiire se seuraava löytää.
Ikävä kyllä tässäkin aloituksessa paistaa läpi ettei puolison lasta haluta luokse asumaan. Ääni olisi todennäköisesti erilainen jos lapsi olisi yhteinen..
Tiedän että tämä oli suorasukaisesti sanottu, mutta liian paljon joudun kuulemaan onnettomien nuorten tarinoita näistä "uusperheistä".
Vierailija kirjoitti:
Homeisen ydinperheen ja uusperheen ero on, että ydinperheessä siihen omaan lapseen on jo elinkäiset tunnesiteet ja taustat. Omaan lapseen ei hermostu tai kuitenkin suhtautuu toisin. Häneltää sietää paljon enemmän. Myös kun molemmat vanhemmat ovat sen homeperheen aikuisen lapsen vanhemmat. On paljon helpompi sopia myös käytännöistä.
Uusperheessä tunnesiteet pitää luoda nollasta ja taustoja harvemmin tietää. Uusperheessä on monin verroin vaikeampaa jos lapsen oma vanhempi ei raaski vaatia oikein mitään tai ottaa heti nokkiinsa kun yrittää edes jutella jostain säännöistä. Näin on vissiin harvemmin homeperheissä.
On turha verrata keskenään homeisia ydinperheitä ja uusperheitä.
Näin juuri. Ja jos se oma lapsi ei osaa käyttäytyä, niin voi vain katsoa peiliin. Mutta jos se toisen lapsi ei osaa ja sen oma vanhempi ei mitään vaadi, niin se on yhtä h-ttiä sille asiaan syyttömälle ei-vanhemmalle, joka ei yleensä edes "saa" asettaa niitä rajoja silloinkaan, vaikka haluaisi ja yrittäisi. Kun se ikuista syyllisyyttä poteva lapasvanhempi paapoo niitä erolapsia vielä aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mielestä lapsella on oikeus tulla väliaikaisesti asumaan takaisin kotiin jos tarve vaatii. Toki yhteisistä pelisäännöistä kannattaa sopia.
Tämä vähän ohi aiheen, mutta työskentelen nuorten kanssa ja täytyy sanoa, että on karua kuunneltavaa heidän kertomukset uusperheistä. Moni nuori sivuutetaan niissä täysin/oletetaan että nuori ei huomiota tarvitse ja että hän pärjää kyllä. Vanhemmat laittaa omat tarpeensa nuorten edelle ja nuori joutuu sopeutumaan ravaamiseen kahden kodin väliä, on vanhempien uusia kumppaneita (joillain hyvin vaihtuvia),uusia sisarpuolia yms. Harva siitä mitenkään nauttii ja osa nuorista kärsii tästä tosi paljon. En tarkoita että kenenkään tarvitsisi esim.väkivaltaisessa suhteessa olla, mutta kyllä minusta aika helpostikin nykyään erotaan ja sitten on kiire se seuraava löytää.
Ikävä kyllä tässäkin aloituksessa paistaa läpi ettei puolison lasta haluta luokse asumaan
Ihan yhtä lailla ydinperheissäkin voidaan sivuuttaa. Monet 70-luvulla syntyneet tietävät tämän. Kasvoin ydinperheessä ja opin laittamaan omat tarpeeni sivuun. Kaikkien muiden tarpeet on aina menneet edelle. Omillaan on pitänyt pärjätä.
Aikuinen elää kuten aikuisen pitää elää. Samat säännöt kuin perheen aikuisilla, paitsi, ettei nuori maksa kuluja niin säännöt on vielä kapeammat. Näin se menee, ja ap sanelee säännöt.
Äitipuoli/isäpuoli ajattelee.