Intti jätetään kesken yhä useammin: "ahdistaa". 12 000 aloitti, 2000 lopetti kesken
Mielenterveysongelmat ja sopeutumishäiriöt ovat nousseet keskeisimmiksi syiksi armeijan keskeyttämisissä.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Halveksin teitä, jotka käytte armeijan. En ole myöskään koskaan seurustellut armeijan käyneen miehen kanssa. Ja kyllä, seurustelukumppanini ovat olleet yhteiskunnallisesti merkittävissä asemissa, esimerkiksi nykyinen mieheni, professori.
Tämä suomalainen sotahulluus, veteraanien ja armeijan palvonta on kuvottavaa.
n46
"n46" = Epävarma poika 20v
Kyllä nää nykyajan nuoret on niin heikkoja että joutuvat elämässä tosi koville kun armeijakin on liikaa. Lastaan rakastava vanhempi kasvattaisi niin että lapsi pärjää elämän vaatimusten kanssa. Tuntuu että nykyään tavoite on suojella lapsia todellisuudelta ja sitten on kriisi kun joutuu sen todellisuuden kanssa ensimmäisen kerran tekemisiin parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Halveksin teitä, jotka käytte armeijan. En ole myöskään koskaan seurustellut armeijan käyneen miehen kanssa. Ja kyllä, seurustelukumppanini ovat olleet yhteiskunnallisesti merkittävissä asemissa, esimerkiksi nykyinen mieheni, professori.
Tämä suomalainen sotahulluus, veteraanien ja armeijan palvonta on kuvottavaa.
n46
No höpsis höpsis. Ei tietenkään kukaan aikuinen Suomalainen nainen "halveksi" Suomen armeijaa ja sinne varusmiespalvelustaan palvelemaan lähteviä poikia. Vaan päinvastoin, ovat ylpeitä.
Kaikki aikuiset Suomalaiset tietenkin tietävät, että epästabiilin, megalomaanisen, autoritäärisen ja vaarallisen maan kuten Venäjän, naapurimaana on jouduttu Suomessa jo vuosikymmeniä varautumaan sotilaallista uhkaa vastaan, joka onkin jo realisoitunut Ukrainassa ja edellisen kerran Georgiassa.
Venäjä on roistomaa, joka ei kuuntele diplomatiaa, vaan ainoastaan riittävää voimaa. Kun puolustusvoimat kumppaneineen ovat riittävän kyvykkäitä ja vahvoja, niin Venäjä ei halua hyökätä. Siksi varusmiespalvelus on tietenkin jokaisen maassa asuvan miehen velvollisuus.
Teidän intin käydeiden henkilöiden juttujen perusteella olette kyllä surkeaa ihmislietettä. Aivottomia lampaita.
Vierailija kirjoitti:
Teidän intin käydeiden henkilöiden juttujen perusteella olette kyllä surkeaa ihmislietettä. Aivottomia lampaita.
Liki kaikki Suomlaiset miehet ovat armeijan käyneitä... Ihan tavallisia ihmisiä siis. 🙄
Älä pelkää sitä armeijan käymistä! Ei se ole mikään ihme paikka. Reippaasti vaan käyt sen, kuten muutkin.
Elämässä pitää välillä asettaa itsensä epämukavuusalueelle, muuten tulevat vastoinkäymiset (joita väistämättä tulet kuitenkin kohtaamaan) ovat vielä vaikeimpia. Armeija kuten muutkin epämukavat asiat tekevät sinusta hieman vahvemman kestämään ikäviä asioita. Ei se maailmanloppu ole, vaan hyvin lyhyt aika elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän intin käydeiden henkilöiden juttujen perusteella olette kyllä surkeaa ihmislietettä. Aivottomia lampaita.
Liki kaikki Suomlaiset miehet ovat armeijan käyneitä... Ihan tavallisia ihmisiä siis. 🙄
Älä pelkää sitä armeijan käymistä! Ei se ole mikään ihme paikka. Reippaasti vaan käyt sen, kuten muutkin.
Elämässä pitää välillä asettaa itsensä epämukavuusalueelle, muuten tulevat vastoinkäymiset (joita väistämättä tulet kuitenkin kohtaamaan) ovat vielä vaikeimpia. Armeija kuten muutkin epämukavat asiat tekevät sinusta hieman vahvemman kestämään ikäviä asioita. Ei se maailmanloppu ole, vaan hyvin lyhyt aika elämästäsi.
Ei se vaikeaa ole. Itsekin suoritin palveluksen, vaikka makasin yli puolet siitä punkassa. En kyllä ihmettele jos joku ei jaksa touhua, kun henkilökunta rankaisee koko komppaniaa, koska yksi ei osaa solmia kengännauhoja puolen vuoden jälkeen. Tällä on varmaan lievä kehitysvamma tai joku muu suht paljon elämään vaikuttava ongelma, mutta eihän siitä alkoholisoituneet apinat mitään tiedä, kun voi runnuttaa koko komppaniaa. 2/24 kiittää ja kuittaa.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin keskeyttämisen syyt oli tyypillisesti fyysisiä, nyt psyykkisiä.
Kuinkahan monilla näistä tulis sit seuraavaks fysiikka vastaan.
No, kyllähän tuossa varmasti tulee fysiikka vastaan, jos olet keskivertoa huomattavasti pienempi tai hentorakenteisempi mies.
Sehän on suunniteltu keskivertomiehen fysiikalle.
Tuosta syystä en itse lähtisi inttiin ollenkaan. Menisin sivariin, jos se tulisi myös naisille.
Kyllä hentorakenteisempikin mies siellä pärjää, mikäli tahtoa on. Harjoitukset ovat nousujohteisia ja kunto kehittyy koko ajan. Itse painoin aloittaessa 54 kg/175 cm eli täysi luuviulu olin. Hyvin kestin mukana ja kersanttina siviiliin 70-luvulla. Panssarijääkäreissä palvelin, jossa juostiin koko
Kasarmit on niin homeessa, että mulla jääkärinä laski kunto alokaskauden 2600 metrin coopperista 2100 metriin.
Olen naisena suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen ja haluan tuoda esille että tilastoissa ei eritelty sukupuolijakaumaa keskehttäneissä. Omassa saapumiserässä 1/4 naisista Keskeytti p-kaudella ja iso osa ensimmäisen viikon aikana. Heillä syynä sopeutumisvaikeudet ja ahdistus
Vierailija kirjoitti:
Olen naisena suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen ja haluan tuoda esille että tilastoissa ei eritelty sukupuolijakaumaa keskehttäneissä. Omassa saapumiserässä 1/4 naisista Keskeytti p-kaudella ja iso osa ensimmäisen viikon aikana. Heillä syynä sopeutumisvaikeudet ja ahdistus
Eli naisista isompi osa keskeyttää armeijan kuin miehistä ja silti naiset pärjäävät yhteiskunnassa keskimäärin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nää nykyajan nuoret on niin heikkoja että joutuvat elämässä tosi koville kun armeijakin on liikaa. Lastaan rakastava vanhempi kasvattaisi niin että lapsi pärjää elämän vaatimusten kanssa. Tuntuu että nykyään tavoite on suojella lapsia todellisuudelta ja sitten on kriisi kun joutuu sen todellisuuden kanssa ensimmäisen kerran tekemisiin parikymppisenä.
Skippasin armeijan ja menin suoraan yliopistoon opiskelemaan. Nyt maisterina työelämässä ja avioliitossa. Missä vaiheessa tulevat ne elämän vaatimukset, joista ei voi selvitä ilman armeijaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nää nykyajan nuoret on niin heikkoja että joutuvat elämässä tosi koville kun armeijakin on liikaa. Lastaan rakastava vanhempi kasvattaisi niin että lapsi pärjää elämän vaatimusten kanssa. Tuntuu että nykyään tavoite on suojella lapsia todellisuudelta ja sitten on kriisi kun joutuu sen todellisuuden kanssa ensimmäisen kerran tekemisiin parikymppisenä.
Skippasin armeijan ja menin suoraan yliopistoon opiskelemaan. Nyt maisterina työelämässä ja avioliitossa. Missä vaiheessa tulevat ne elämän vaatimukset, joista ei voi selvitä ilman armeijaa?
Jokaikisen elämä on täynnä huonoja aikoja, kuten myös hyviä aikoja.
Parisuhteen päättymiset, työttömyys, vanhempien kuolemat, sairastumiset, huonot taloudelliset ajat, luopumiset, pettymiset, jne. jne. Armeijan käyminen, kuten muidenkin epämukavien asioiden läpikäyminen elämässä etu, on auttaa sinua kestämään hieman paremmin elämän vastoinkäymisiä. Ei armeija yksin sitä tee missään nimessä, mutta se on muiden epämukavien asioiden joukossa mainio ilmainen ja aika pitkä koulu auttamaan kasvamaan ja nostamaan resilienssiä.
Lisäksi se on myös kansalaisvelvollisuus, jolla maksat takaisin sitä etuutta saada asua suvereenissa valtiossa Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani keskeytti intin sotilasvalan jälkeen. Sanoi, ettei jaksa enää. Intin alkaessa sai kuumeisen flunssan, johon sai vapautusta palveluksesta päivän kerrallaan etänä. Hoitajalle asti ei päässyt, kotoa pakkasin mukaan särkylääkettä ja käsikauppa-flunssalääkkeitä. Flunssa ei parantunut ja poika yritti olla mukana puolikuntoisena ja stressasi sitä, kun joutui välillä olemaan tuvalla potemassa. Lopulta sanoi, ettei jaksa enää, kun v*tuttaa olla koko ajan sairaana. Tuli takaisin kotiin. Poika oli kyllä motivoitunut, ok-kuntoinen ja hoikka, mutta homma ei vaan mennyt putkeen. Nyt sanoo, ettei enää nappaa mennä takaisin sairastamaan. Vapautuksen saa näppärästi pällisyillä.
Mun kaverin pojalla oli armeijassa 2 keuhkokuumetta. Jaksoi silti suorittaa.
Keuhkokuumeessa ei suoriteta yhtään mitään. Olisiko ollut keuhkoputkentulehdus, aiemmin siitä ei saanut aina saikkua. Nykyisin toki tiedetään paremmin.
Homoilu on intissä todella yleistä.
terveisin, Yrittäjä, Työnantaja, Res.vänr Patu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksin teitä, jotka käytte armeijan. En ole myöskään koskaan seurustellut armeijan käyneen miehen kanssa. Ja kyllä, seurustelukumppanini ovat olleet yhteiskunnallisesti merkittävissä asemissa, esimerkiksi nykyinen mieheni, professori.
Tämä suomalainen sotahulluus, veteraanien ja armeijan palvonta on kuvottavaa.
n46
No höpsis höpsis. Ei tietenkään kukaan aikuinen Suomalainen nainen "halveksi" Suomen armeijaa ja sinne varusmiespalvelustaan palvelemaan lähteviä poikia. Vaan päinvastoin, ovat ylpeitä.
Kaikki aikuiset Suomalaiset tietenkin tietävät, että epästabiilin, megalomaanisen, autoritäärisen ja vaarallisen maan kuten Venäjän, naapurimaana on jouduttu Suomessa jo vuosikymmeniä varautumaan sotilaallista uhkaa vastaan, joka onkin jo realisoitunut Ukrainassa ja edellisen kerran Georgiassa.
Venäjä on roistomaa, joka ei kuuntele diplomatiaa, vaan ainoastaan riittävää voimaa. Kun puolustusvoimat kumppaneineen ovat riittävän kyvykkäitä ja vahvoja, niin Venäjä ei halua hyökätä. Siksi varusmiespalvelus on tietenkin jokaisen maassa asuvan miehen velvollisuus.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaankin, vaikka sen armeija on paljon isompi kuin Suomen, koska Putinin ei tarvitse pelätä oman puolen menetyksiä. Senkään takia Suomen ei pidä rehennellä reservin määrällä. Ainoa todellinen turva olisi uskottava liittolaisuus, mutta onko Suomella uskottavia liittolaisia, onkin ihan toinen kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nää nykyajan nuoret on niin heikkoja että joutuvat elämässä tosi koville kun armeijakin on liikaa. Lastaan rakastava vanhempi kasvattaisi niin että lapsi pärjää elämän vaatimusten kanssa. Tuntuu että nykyään tavoite on suojella lapsia todellisuudelta ja sitten on kriisi kun joutuu sen todellisuuden kanssa ensimmäisen kerran tekemisiin parikymppisenä.
Skippasin armeijan ja menin suoraan yliopistoon opiskelemaan. Nyt maisterina työelämässä ja avioliitossa. Missä vaiheessa tulevat ne elämän vaatimukset, joista ei voi selvitä ilman armeijaa?
Jokaikisen elämä on täynnä huonoja aikoja, kuten myös hyviä aikoja.
Parisuhteen päättymiset, työttömyys, vanhempien kuolemat, sairastumiset, huonot taloudelliset ajat, luopumiset, pettymiset, jne. jne. Armeijan käyminen, kuten muidenkin epämukavien asioiden läpikäyminen elämässä etu, on auttaa sinua kestämään hieman paremmin elämän vastoinkäymisiä. Ei armeija yksin sitä tee missään nimessä, mutta se on muiden epämukavien asioiden joukossa mainio ilmainen ja aika pitkä koulu auttamaan kasvamaan ja nostamaan resilienssiä.
Lisäksi se on myös kansalaisvelvollisuus, jolla maksat takaisin sitä etuutta saada asua suvereenissa valtiossa Suomessa.
Eipä naisilla ole sitä kansalaisvelvollisuutta eikä suurimmalla osalla muita länsieurooppalaisia. Vain täällä Suomessa meuhkataan tästä asiasta, minkä muut maat ovat jo jättäneet taakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksin teitä, jotka käytte armeijan. En ole myöskään koskaan seurustellut armeijan käyneen miehen kanssa. Ja kyllä, seurustelukumppanini ovat olleet yhteiskunnallisesti merkittävissä asemissa, esimerkiksi nykyinen mieheni, professori.
Tämä suomalainen sotahulluus, veteraanien ja armeijan palvonta on kuvottavaa.
n46
No höpsis höpsis. Ei tietenkään kukaan aikuinen Suomalainen nainen "halveksi" Suomen armeijaa ja sinne varusmiespalvelustaan palvelemaan lähteviä poikia. Vaan päinvastoin, ovat ylpeitä.
Kaikki aikuiset Suomalaiset tietenkin tietävät, että epästabiilin, megalomaanisen, autoritäärisen ja vaarallisen maan kuten Venäjän, naapurimaana on jouduttu Suomessa jo vuosikymmeniä varautumaan sotilaallista uhkaa vastaan, joka onkin jo realisoitunut Ukrainassa ja edellisen kerran Georgiassa.
Suomen ja Ukrainan tilanteet eivät valitettavasti ole lainkaan samanarvoisia. Lähtökohdat ovat monen geopolitiittisen, historiallisen, kulttuurillisen ja sosioekonomisen syyn vuoksi aivan eriarvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nää nykyajan nuoret on niin heikkoja että joutuvat elämässä tosi koville kun armeijakin on liikaa. Lastaan rakastava vanhempi kasvattaisi niin että lapsi pärjää elämän vaatimusten kanssa. Tuntuu että nykyään tavoite on suojella lapsia todellisuudelta ja sitten on kriisi kun joutuu sen todellisuuden kanssa ensimmäisen kerran tekemisiin parikymppisenä.
Skippasin armeijan ja menin suoraan yliopistoon opiskelemaan. Nyt maisterina työelämässä ja avioliitossa. Missä vaiheessa tulevat ne elämän vaatimukset, joista ei voi selvitä ilman armeijaa?
Jokaikisen elämä on täynnä huonoja aikoja, kuten myös hyviä aikoja.
Parisuhteen päättymiset, työttömyys, vanhempien kuolemat, sairastumiset, huonot taloudelliset ajat, luopumiset, pettymiset, jne
...muut maat jättivät asevelvollisuuden taakseen ja ovatkin nyt Venäjän hyökkäyssodan vuoksi paniikissa, pyrkivät kompensoimaan varautumistaan ja ottavat mallia Suomesta ja Puolasta.
Ei meillä ysärillä keskeyttänyt kuin prosentti tai pari.
Jos sä haluat selviytyä Venäjä Ukraina Syyria venäjä Georgia venäjä afgaanitvenäjä sodasta sä tosiaan käyt armeijan kahteen kertaan.