Miten oppia säästäväiseksi, jos siihen ei ole motivaatiota?
Haluaisin olla säästäväinen ja fiksu rahankäyttäjä, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Olen aina elänyt taloudellisesti turvattua elämää ja saanut törsäämisen kuitattua tavalla tai toisella, aiemmin vanhempien rahallisella avustuksella ja aikuisena itse hyväpalkkaisessa työssä. Välillä luottokortille kertyy isoja summia, jotka maksan hampaita kiristellen pois, ja sitten taas muistan säästellä vähän aikaa, kunnes taas törsään johonkin kivaan.
Olen miettinyt asiaa paljon ja todennut, että pohjimmiltani arvostan elämässä aivan muita asioita kuin pankkitilin saldoa tai painavaa sijoitussalkkua. Minulle on paljon tärkeämpää sujuva ja kaunis arki, itseni kehittäminen ja sivistäminen ja hienot kokemukset läheisten kanssa. Kuitenkin tuntuu, etten ole ihan kunnolla kasvanut aikuiseksi suhteessa rahankäyttöön. Onko näistä lähtökohdista edes mahdollista oppia säästäväiseksi ja onko joku onnistunut siinä?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun luopua niistä luottokorteista, kun ne tässä tuntuu olevan se ongelma... Etenkin kun maksat erissä, sullahan menee korkoihin ties kuinka paljon turhaan rahaa.
Luottokorttia tarvitsen matkojen varaamiseen ja tiettyihin kuukausimaksuihin, eli siitä on tosi hankala luopua. Mutta juuri niistä tuntuu olevan eniten harmia. Tarvitsisin siis enemmän itsehillintää ja jonkinlaisen henkisen rajan siihen, että luotolla ei makseta huvikseen, vaikka mikä olisi.
ap
Voisitko laittaa luottorajan minimiin, jos se vähentäisi houkutusta käyttää korttia turhiin ostoksiin? Ja sitten matkavarauksia varten siirtäisit kortille plussasaldoa etukäteen.
Nykyisin monessa kortissa minimi on tosin 1500-2000 euroa aiemman 500 euron sijaan ja pankki saattaa jotain veloittaa luottorajan muuttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa säästäväiseksi. Ihan kun olisi rikos jos ei ole säästäväinen?
Ei se ole rikos, mutta on huomattavasti mukavampaa elää jos vaikkapa työttömyyden tai muun poikkeustilanteen iskiessä päälle voi silti käydä ruokakaupassa normaalisti, eikä tarvitse itkeä iltalehdessä kohtuutonta tilannettaan kun tukien käsittely onkin viivästynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa säästäväiseksi. Ihan kun olisi rikos jos ei ole säästäväinen?
Ei se ole rikos, mutta on huomattavasti mukavampaa elää jos vaikkapa työttömyyden tai muun poikkeustilanteen iskiessä päälle voi silti käydä ruokakaupassa normaalisti, eikä tarvitse itkeä iltalehdessä kohtuutonta tilannettaan kun tukien käsittely onkin viivästynyt.
Niin, tai jos palkanmaksu takkuaa. Työnantajan pitää ilman muuta maksaa palkat oikein ja ajallaan, mutta vaikka Helsingin palkkakriisin yhteydessä suurimpaan ääneen mediassa itkeneet tuntuivat olevan sellaisia, joilla ei ollut rahataidot hallussa. Säännöllisestä palkasta huolimatta.
Vaimot on synnyttämässä ja miehet AIDS testissä.
Siis miksi ihmeessä pistät sitten rahaa johonkin uuteen autoon vaikkei sinulla tosiasiassa ole siihen varaa? Sanot puolisolle että ei ole nyt, ei osteta uutta autoa, tai osta sinä jos haluat.
Kun et halua, et opi. Minulla on ollut pakko, rahat eivät ole riittäneet kunnolla edes pakollisiin.
Nyt raha-asiat ovat hyvin, koska asun miesystävän asunnossa, oma asunto vuokralla ja saadaan pientä tuloa airbnb stä, jolla maksan mm ruokamenot.
Päinvastoin, minulla on vaikea käyttää rahaa.
Olimme viime kuussa Amerikassa. Majoitus oli maksettu, vein ruuat mukanani ja olin budjetoinut 150 e per päivä. Sen verran lopulta meni, kun meni paljon mm pääsymaksuihin, kulkemisiin jne.
Miesystäväni maksoi kaikki ja kotona sitten näytti luottokorttilaskua ja maksoin hänelle puolet.
Summa oli niin iso, ei tullut siis yllätyksenä, tuntuu, ettei voi edes suunnitella seuraavaa matkaa