Aikaisin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppineet, millaista koulunaloitus?
Siis tällaista välillä mietin. Minulla on juuri neljä vuotta täyttänyt poika, joka on ikäisekseen varsin kehittynyt. Hän lukee, laskee helpohkoja yhteen- ja vähennyslaskuja ja on nyt kamalan kiinnostunut kertolaskuista. Osaa kirjoittaa jonkin verran, tosin kädenjälki on kyllä vielä aikamoista " harakan varvasta" . Poika on hirveän tiedonjanoinen, joten en osaa vielä kuvitellakaan, mitä kaikkea hän osaa, kun kolmen vuoden päästä lähtee koulutielle.
Isänsä aikoinaan oli samanlainen ja hänen koulunaloituksensa -70 -luvulla oli turhautumista ja energian suuntaamista kiellettyihin asioihin (opettajien kiusaamista yms.).
Millaista se nykyisin on? Millainen on koulunaloitus lapselle, joka osaa jo kaiken sen mitä siellä opetetaan? Osataanko nykyisin tarjota lahjakkaalle lapselle vaihtoehtoista tekemistä?
Kertokaapa kokemuksianne!
Kommentit (3)
Oma poikani oppi myös 4-vuotiaana lukemaan ja laskemaan ja käy nyt ekan luokan loppuaan. On erittäin hyvä lukija mutta muitakin hyviä laskijoita löytyy paljon, ei mitenkään harvinaista poikien keskuudessa. Yksi hyvä opettajaystäväni minulle aikanaan valotti tätä juttua niin että koulu on niin paljon muutakin ekalla luokalla kuin lukemista ja laskemista. Pääpaino on koulunkäynnin harjoittelulla, sosiaalisilla vuorovaikutustaidoilla, keskittymiskyvyllä yms. eikä niinkään lukemisella ja laskemisella. Meidän pojan ope on kiitettävästi huomioinut lahjakkaat lapset antamalla ison kasan lisätehtäviä, joita nämä lapset sitten tekee. Kun muut opettelee tavaamista, pitemmälle oppineet lukee omia pulpettikirjojaan. Joten ei siis mitään huolta, kyllä näitä " ihmelapsia" maailmaan mahtuu paljonkin!
Hei!
Olen itse oppinut lukemaan ja kirjoittamaan 4-vuotiaana ja minut on laitettu vuotta aiemmin kouluun. Tästä ilmeni kyllä myöhemmin haittaa. Murrosikäni tuli myöhään. Kuukautiset alkoivat 14-vuotiaana ja pahin murrosikä ajoittui 16 vuoden kieppeille. Olin tuolloin lukion 1. ja 2. luokalla! Yleensä murrosiän kanssa ainakin siihen aikaan taisteltiin pahiten noin 8. luokalla.
Oma tyttäreni oppi lukemaan ja kirjoittamaan eskaria edeltävänä vuonna. Hän oli myös sosiaalisesti erittäin kehittynyt. Oman vuoron odottamiset ym. muiden huomioon ottamiset eivät tuottaneet minkäänlaista ongelmaa. Yleistiedon määrä oli myös ikätovereihin nähden huima. En laittanut häntä aikaisemmin kouluun (en edes harkinnut). Nyt hän on luokkansa tytöistä toiseksi vanhin, täytti juuri 13. Toisilla luokan tytöillä on jo selvät rinnat ja karvoitukset, osalla kuukautiset. Omalla tytöllä tämä kehitys vasta ihan alussa. Hän leikkii hevosilla ja barbeilla ja saa leikkiäkin niin kauan kuin haluaa. Olen tyytyväinen, että hän on 6. eikä 7. luokalla. Koulu mennyt koko ajan helposti, turhia pinkoilematta. Eka luokan alku liian helppoa ja turhauttavaa, kuten oli pojallanikin, mutta alun jälkeen homma tasoittuu, kun ope osaa eriyttää, ja haastetta löytynyt ihan tarpeeksi.
Poika oppi 5-vuotiaana lukemaan ja kouluun mennessä laski myös hyvin, kirjoitti jne. lapsi on kuitenkin aika ujo, eikä sosiaalisesti kovin taitava, joten siinä oli haastetta jo koulun aloitukseen. Itse koulun käynnin otti aika rennosti ja siltä kannalta, että " mähän osaan jo nää jutut" . Nyt toisella luokalla on tullut mm. kertotaulujen ulkoaoppiminen ja siinä olen selvästi huomannut, että ekaa kertaa on joutunut oikeasti harjoittelemaan. Lapsi ei käy koulua äidinkielellään, joten myös siitä on seurannaut haastetta riittämiin, joten aikaisempi koulun aloitus ei meille ollut järkevä vaihtoehto. Itse pelkään erityisesti sitä, että lapsi ei opi tekemään töitä osaamisen eteen, jos kaikki on kovin helppoa aluksi. Lapsi ei kuitenkaan ole mikään nero ja jatkossa tarvitsee tehdä paljon töitä koulumenestyksen eteen kuitenkin. Pelkään että heittää pyyhkeen kehään....jos en ole täydellinen/paras, en viitsi edes yrittää....