miten nimi lapselle maailmalla?

mulla on englannin kielinen mies ja asuimme Englannissa kun lapset syntyi ja lapsien nimet ovat tyyliin Daniel, Samuel, Olivia ja niin pois päin (eivät ole juuri nuo nimet mutta tyyliltään samalaisia) joka tapauksessa nuo nimet ovat samat joka maassa ja helposti lausuttavia. Englannissa lasteni nimet ovat aika taviksia, Suomessa eivät niinkään, mutta tunnettuja silti

zirppana:

Pidämme suomalaista identiteettiä tärkeänä, vaikkemme pystykään määräämään mitä suomalaisuus lapsillemme tulee merkitsemään.

Minusta tämä on hienosti sanottu. Minäkään en voi tietää mitä tulevat lapseni suomalaisuudesta ajattelevat. Se on kuitenkin osa heitä, ja minusta on tärkeää että tämä osa on ihan näkyvä. Haluan nimen kautta antaa heille luvan olla osaksi suomalaisia. Toki sitä identiteetti voi tukea monella tavalla, varmasti tärkeämmillä kuin nimi. Tärkeintä on ettei lapsi koe itseään ulkopuoliseksi.

En Suomessa enkä myöskään asuessamme ulkomailla.



Aika harva suomalainen haluaa Suomessa asuessaan antaa lapselleen nimenomaan yleisen nimen (esim. valitsisi top 10 -listalta) ja usein pidetään perusteena sitä, ettei haluta samalle luokalle kolmea kaimaa. Mutta ulkomailla asuessa sitten valitaan nimi, joka on yleinen, helppo ja tavallinen. Halutaanko siis ulkomailla sulautua ja hukkua massaan?



Haluan lapsilleni suomalaiset nimet, vaikka olemme asuneet jo vuosia ulkomailla ja asumme todennäköisesti vielä kymmenisen vuotta. Erikoisemmasta nimestä saa usein mukavan puheenaiheen small talkiin ja se jää mieleen. Ystävät ja tutut oppivat kyllä ääntämään nimen tai sitten keksitään lempinimi, jota he voivat käyttää. Onhan näitä lempinimiä käytössä aina välillä muutenkin (ihan Suomessakin).



Jos vanhemmat olisivat erimaalaisia, niin luultavasti haluaisin nimet niin, että ne käyvät molemmissa maissa. Mutta meidän tapauksessa olemme molemmat suomalaisia, ja asumme ulkomailla luultavasti n. 15-20 vuotta työn viedessä meitä sinä aikana muutamiin eri maihin asumaan. Viimeistään eläkepäiviä viettämään saavumme Suomeen. Vaikka lapsemme oppivat kansainvälisiksi ja käyvät kansainväliset koulut, niin haluamme tarjota heille jonkin kiinnekohdan maailmassa, ja meille se on Suomi ja suomalaisuus.

marja888:

Mutta ulkomailla asuessa sitten valitaan nimi, joka on yleinen, helppo ja tavallinen. Halutaanko siis ulkomailla sulautua ja hukkua massaan?

Varmasti moni haluaa integroitua ja etsii massaan hukkumista ihan positiivisessa mielessä. Kyllä minullakin on kokemuksia siitä, että rasittaa jatkuva kysely " Mistä tulet?" ja etenkin tietävät " Olet suomalainen!!" . Tulee olo etten kuulu joukkoon. Vaikka toisaalta en haluakaan olla norjalainen. Haluaisin kai että minut nähtäisiin persoonana. Totta on toki sekin että omituinen nimi voi joissain nurkkakuntaisemmissa maissa hankaloittaa jopa työn saantia. Minun lapselleni suomalaisuus tulee olemaan osa elämää, enkä usko että sen piilottaminen maton alle helpottaa identiteetin luomista.

Meidæn suomalais-norjalaisessa perheessæ Lillehammerissa on læhdetty siitæ, ettæ nimistæ pitææ nækyæ lapsen molemmat identiteetit. No, kæytænnøssæ tæhæn ei ole oikein pææsty, kun miehellæni on ulkomaalainen sukunimi - hæn on itse puoliksi itævaltalainen ja puoliksi norjalainen. Esikoispoikamme sai minun suomalaisen sukunimeni, mutta sitten taas etunimen isænsæ suvusta. Annoimme myøs suomalaisittain toisen etunimen, emmekæ suomalaisittain sitæ kæytæ.



Odotan kesæksi pojalle sisaruksia ja pohdimme, pitæisikø tehdæ niin erikoinen ratkaisu, ettæ kaksoset saavat isænsæ sukunimen, kun taas etunimet haetaan Suomesta. Norjassa kun sisaruksilla saa olla eri sukunimet. Minæ toki haluaisin kaikille lapsille oman sukunimeni, koska tahdon taistella rakenteita vastaan (rakenne: lapset saa aina isæn sukunimen), mutta mieheni kannattaa luonnollisesti omaa sukunimeææn. No, lopullisia pæætøksiæ ei ole tehty, mutta siis nyrkkisææntø on aina se, ettæ kenen sukunimi, ei ainakaan sen suvun tai maan etunimiæ.



Tasapainottelultahan tæmæ sitten tuntuu - ja kompromissien hakemiselta, mutta ihan kivoihin nimiin ollaan pæædytty ja varmaan pæædytææn. Lausuminen on toki tærkeæ momentti - ja nimien merkitys. Minun suosikkinimeni Tarmo ei toimi Norjassa, kun siitæ tulee ihmisille mieleen peræsuoli.