Kasarilla asuttiin soluasunnoissa ja se oli ihan normaalia.
Tosi harva asui omassa yksiössä tai kaksiossa. Vain sellaiset, joilla varakkaat vanhemmat ostaneet tai vuokranneet opiskelijakämpän.
Itsekin asuin kaksi vuotta kaksiossa ja jaoin huoneen toisen opiskelijan kanssa. Asunnossa oli myös kolmas, joka oli saanut oman huoneen, koska allergioita. Omaan huoneeseen vaadittiin perustelut.
Vuokra oli kohtuullinen, sen pystyi opintotuella, asumislisällä ja lainalla maksamaan kohtuudella. Töissä ei tarvinnut käydä kuin kesällä, jolloin ei tietenkään tukia saanut kun ei koulua.
Nykyään kesätöiden saaminen vaikeampaa kuin ennen. Muuta eroa kasariaikaan en huomaa
Vihasin soluasumista, ei mitään yksityisyyttä. Vietinkin suurimman osan ajasta poikaystävän kämpillä
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole soluasunto. Tuo on joku normi kaksio, minkä olitte vuokranneet kaverin kanssa.
Soluasunnossa on jokaiselle oma makuuhuone eikä siellä voi päättää kuka sattuu kämppäkaveriksi (paitsi jos hyvä tuuri käy). Soluasunnot on aivan karmeita ja jos sellaisessa joutuu asumaan koko opiskeluajan, vie se monta vuotta mielenterveyttä ja unta.
Sen sijaan fiksua olisikin vuokrata kaveriporukalla opiskelujen ajaksi vaikka kolmio tai neliö, mihin mahtuu kaksi tai kolme kaverusta. Paljon parempi vaihtoehto kuin soluasunto tuntemattomien kanssa.
Ei kun se oli opiskelija-asuntosäätiön kaksio, jossa jokainen maksoi oman vuokransa. Domus Arctica Rovaniemellä. Asunnot oli silloin ihan melkein kaikki soluasuntoja. No perheet saivat toki omat asunnot, mutta aika vähän oli parikymppisissä opiskelijoissa perheitä.
-ap
Mulla oli huono tuuri oikeasti. Ne kaksi muuta siinä kämpässä oli jotain binboja, kaverukset jotka maksattivat mulla ylimääräisiä yhteisiä kuluja, mm. televisioluvasta kolmanneksen, vaikka en ikinä katsonut telkkaria. Koska en juurikaan ollut kotona ja jos olin, en tosiaankaan katsonut telkkaria
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Solut on perseestä. Yksi dille/ juoppopersu häiriköi muita.
Sekin on kiva kun jonkun poikaystävä on aina paikalla.
Mun solukämppis diilasi huonettaan vaihtareille. Tyypit vaan vaihtui, oli muuten aika jäätävää kun et koskaan tiennyt mikä aamulla odottaa kun tulet omasta huoneesta ulos. Siitä tyypistä vois kirjottaa enemmänkin mutta puistattaa pelkkä ajatuskin. Ainiin kun se löysi boifrendin niin sehän muutti sinne soluun vaikka oli kiellettyä. Eihän se haittaa kun ihan vaan täällä hänen huoneessaan on. Vaan kun ei ollut vaan käytti kolmelle hengelle mitoitettuja tiloja kuten kylppäriä niin ettei sinne muut meinannut päästä. Onneksi pääsin pois omaan yksiöön vapailta markkinoilta.
Minullakin oli solussa yksi, joka toi asunnottomaksi jääneen poikakaverinsakin muka väliaikaisesti asumaan sinne. Jos ennen sitä sai tunkea korvatulppia korviin kun poikakaveri oli kylässä, olivat korvat kipeät korvatulppien käytöstä sen jälkeen kun jäbä muutti soluun lupia kysymättä. Jäbä odotti, että tyttökaveri tulee kotiin ja siitä suunnilleen 30 minuuttia niin alkoi sängyn natina ja kitinä sekä voihke. Kun heille lopulta sanottiin, että pankaa muualla, kukaan ei jaksa olla hienotunteisesti hiljaa ja liikkumatta kun te panette, he suuttuivat. En tiedä, olisiko sitten pitänyt oikein näyttää ja antaa kuulla, että solussa ollaan kyllä paikalla ja hereillä. Paiskoa ovia ja kilistellä astioita hullun lailla keittokomerossa jne.
Asuin opiskelijasäätiön asunnossa, Domus Arctica Rovaniemellä. Jokainen maksoi itse vuokransa erikseen vuokranantajalle, ei siinä mitään kimppavuokraa makseltu. Jokainen teki oman sopparinsa ja kämppäkavereita ei voinut valita.
-ap