Rehellinen kysymys: Miksi jotkut käyvät koko elämän aikana vain yhdessä kohteessa satoja kertoja esim. Kanariansaaret, Kreeta jne.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on karkeasti kahdenlaisia. Toiset eivät halua käydä samassa paikassa toista kertaa koska se on jo kerran nähty. Ja sitten on niitä, jotka ovat ihastuneet johonkin kohteeseen ja haluavat sinne aina vaan takaisin. Bonuksena, että paikat on tuttuja ja tiedetään miten kaikki toimii.

No minä olen se paljon parjattu kirjolla oleva, ja nimenomaan käyn Kreetalla tietyssä paikassa siksi koska tiedän mihin mennä, missä respa on, missä lounas on, missä allas on, missä lähialueen luontopaikat sijaitsevat jne.

Uuden opettelu stressaa ja ahdistaa, tuolla tavoin saan autopilotilla vain "olla" kuin kotonani.

Elämän aikana satoja kertoja?

Kerran vuodessa joka vuosi sadan vuoden aikana on 100 kertaa. Satoja kertoja varten pitää siis käydä elämän joka vuosi vähintään kaksi kertaa.

Riippuu mitä siellä lomalla tekee ja mistä pitää. Tietty lämpötila kuin tietynlainen uima allas kuin ranta . Tietty ruoka kuin  juomat ja mitä haluaa ostaa . Kuin keitä tapaa siellä kuten tuttavia kuin omanmaalaisia. Tietysti hmiset menee tuttuun paikkaan ! 

Miettinyt samaa. Aina sama lomakohde. Eivät uskalla etsiä kokemuksia. Rajoitteista, kun kerran uskallettu, aina sama.

Tiedän ainakin yhden tapauksen ja ymmärrän miksi. Varakas isoäiti on ostanut ison lomaosakkeen Espanjasta jossa hänen 5lasta ja näiden 12lapsenlasta saa myös majoittua ilmaiseksi ja viettää aikaa. Ymmärrän hyvin että matkustavat pienten lasten kanssa tuttuun ja turvalliseen paikkaan jossa majoitus on ilmainen ja lapset näkevät isoäitiä+serkkuja samalla.

Jotkut näistä vielä kehuvat harrastavansa  matkustelua vaikka Rodoksella jo 18 kertaa oltu. Varsin avartavaa.

Jotkut viihtyvät samassa kohteessa eivätkä halua matkustaa aina eri paikkoihin. Vähän sama niinku ihmiset jotka menevät aina samalle mökille. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut näistä vielä kehuvat harrastavansa  matkustelua vaikka Rodoksella jo 18 kertaa oltu. Varsin avartavaa.

Tiedän keski-ikäisen naisen joka käy vain ja ainoastaan Rodoksella. Eikä edes tiedä saaresta mitään vaan käy samassa hotellissa joka vuosi.

Ehkä he ovat vain todenneet tuon paikan hyväksi ja toimivaksi.

Minä kävin vuosituhannen vaihteen tienoilla pari kuukautta komennuksella Wienissä. Työnantaja ei maksanut viikonloppuja hotellissa, joten reissasin joka perjantai Suomeen ja sunnuntai-iltana takaisin. Aluksi vaihtelin hotellia, olin yhden viikon tietämättäni jopa Stundenhotellissa mille sikäläiset kolleegat jaksoivat naureskella, mutta muutaman viikon jälkeen löysin mieleisen hotellin ja olin jatkossa kaikki viikot siinä. 

Varasin siis hotellit ja matkat itse ja valitsin keskitason hotelleja, koska en halunnut suututtaa työnantajaani menemällä jonnekin Four Seasoniin.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut viihtyvät samassa kohteessa eivätkä halua matkustaa aina eri paikkoihin. Vähän sama niinku ihmiset jotka menevät aina samalle mökille. 

Nimenomaan tämä, eli verrattavissa mökille menoon.

Noilla, jotka menee aina/usein samaan paikkaan, on myös tutut siellä samoissa paikoissa, eli yhteisöä ympärillä. 

Siis niillä, jotka minä tunnen. 

Siihen paikkaan syntyy erilainen suhde kun siellä käy vuodesta toiseen. Se tuntuu omalta vähän niinkuin joku kesämökki tai kakkosasunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut näistä vielä kehuvat harrastavansa  matkustelua vaikka Rodoksella jo 18 kertaa oltu. Varsin avartavaa.

 

Tiedän keski-ikäisen naisen joka käy vain ja ainoastaan Rodoksella. Eikä edes tiedä saaresta mitään vaan käy samassa hotellissa joka vuosi.

Minä tiedän parikymppisen, joka mainostaa someprofiilissaan olevansa matkustelija, ja sitten se matkustelu: Fugeen. 

Me ollaan täällä pohjois-Norjassa kaikki kesät. Muualla (ml. kotona) on joko liian kuuma tai liikaa ihmisiä. Islanti olisi tietysti toinen, mutta tämä on niin helppoa. Ehkä joskus?

Ymmärrän jos on vaikka liikuntakyvytön ja on havainnut että jossain paikassa liikkuminen onnistuu ja tuttu hotelli on esteetön.

Muutoin pidän tälläistä matkailua vähän junttina. Toki esim. talvella lämpöiset kohteet on aika rajalliset, niin pakkokai se on mentävä melko samoihin paikkoihin, mutta kesällä välimerellä on niin paljon nähtävää eri paikoissa, etten ymmärrä.

Eri asia sitten jos omistaa asunnon ulkomailla tai on sukulaisia ja vierailee heidän luona vaikka kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut näistä vielä kehuvat harrastavansa  matkustelua vaikka Rodoksella jo 18 kertaa oltu. Varsin avartavaa.

 

Tiedän keski-ikäisen naisen joka käy vain ja ainoastaan Rodoksella. Eikä edes tiedä saaresta mitään vaan käy samassa hotellissa joka vuosi.

Minä tiedän parikymppisen, joka mainostaa someprofiilissaan olevansa matkustelija, ja sitten se matkustelu: Fugeen. 

Fuengirola, Kanariansaaret, Torremolinos ja Kreeta... Samoin Pattaya. Näistä on wt-massojen jatkuvat ryyppyreissauskohteet tehty. Itseasiassa jos paikalla on joku alatyylinen lempinimi tyyliin Fuge tai Patsku niin tietää jo millaista porukkaa on vastassa

Vain Rooma. Muu ei nappaa samalla tavalla. 

Elämä on tosiaan niin lyhyt ja reissut kalliita että on kiva nähdä aina uusia paikkoja.

Toki on paikkoja joissa itsekin on käynyt useamman kerran (esim Pariisi 5) mutta osa on ollut parin päivän ohikulkupysähdyksiä tai työmatkoja. Tai Istanbul, lempikaupunkini johon haluan vielä kolmannen kerran. 

Nyt tietty kun 2. koti on etelä-Euroopassa pysyttelemme enimmäkseen tällä mutta reissaamme ympäri maata (nyt heinäkuussakin 2 uutta reissua) ja sijainti on sellainen että naapurimaihinkin pääsee esim junalla parissa tunnissa. Vähän kuin Turkuun tai Jyväskylään reissaisi ajallisesti.

Minulla oli työkaveri joka reissasi (ja varmaan yhä) samaan hotelliin talvella Kanarialle ja kesällä Rodokselle. Jäänyt 70-luvulla jumiin noihin. Ihan en ymmärrä. 

Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän uudet paikat jaksaa kiinnostaa. Jos Suomessa olisi ne palmumaisemat, mitä Aurinkorannikolla on, niin ei mun tarttis lähteä mihinkään.

Kyllä minä siellä kiertelen paikkoja, mutta pääasiassa vietän aikaa muutamassa tutuimmassa paikassa.

Kerran vuodessa matkustan perheen kanssa muualle. Kivoja reissuja nekin, mutta aikaa menee kaikkeen selvittelyyn, missä on mitäkin ja miten sinne pääsee. Aurinkorannikolla voin olla kuin kotonani; tiedän miten asiat toimii. Voin keskittyä rentoutumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miettinyt samaa. Aina sama lomakohde. Eivät uskalla etsiä kokemuksia. Rajoitteista, kun kerran uskallettu, aina sama.

Eikös suomalaiset käy samalla kesämökillään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen? Miten se eroaa? Mulle se "mökki" on etelän resort.

Matkustaminen on vaan kovin tehoton tapa avartaa. Nykyisin pääset sekunnissa google mapsilla mihin tahansa maapallolla. Lukemalla historiaa ja tutkimalla kulttuuria ja maantiedettä avarrat maailmankuvaasi enemmän kuin hortoilemalla turistikohteissa.