Miten jotkut jaksavat olla niin positiivisia?

Kyllä minäkin positiiviseksi muuttuisin jos tälle turhalle touhulle tulisi yhtäkkiä joku lupaava lähiajan päätepiste eikä tarvisikaan kituuttaa vielä 50 vuotta mahdollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa se on kaikki pelkkää näyttelyä ja menee vessaan märisemään heti kun toiset ei näe.

Aivan varmasti tämä tyyppi ei mene. 😀

Osaa kyllä näyttää huonotkin fiiliksensä, mutta osaa jotenkin ne käsitellä niin että pystyy keskittymään sitten taas hyvään. 

No siinähän se tuli, minkä takia jaksaa ollaa positiivinen. Aika kadehdittava taito, yritän parhaillaan opetella sitä ensimmäisen syöpäni kanssa.

Tuollaisessa tilanteessa joutuu käsittelemään elämää ja kuolemaa, kohtaamaan ne silmästä silmään. Uskon, että ystäväsi on syvällisesti kokenut (ei vain ajatuksen tasolla käsittänyt) sen faktan, joka koskee meitä kaikkia, että loppu voi tulla minä päivänä hyvänsä, ja siihen asti kannattaa elää ja nauttia elämän pienistä ja suurista iloista.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisessa tilanteessa joutuu käsittelemään elämää ja kuolemaa, kohtaamaan ne silmästä silmään. Uskon, että ystäväsi on syvällisesti kokenut (ei vain ajatuksen tasolla käsittänyt) sen faktan, joka koskee meitä kaikkia, että loppu voi tulla minä päivänä hyvänsä, ja siihen asti kannattaa elää ja nauttia elämän pienistä ja suurista iloista.

Varmasti onkin, mutta hän kyllä on aina ollut tuollainen. Aiemmatkin syövät meni samalla asenteella josta voi vain olla kateellinen. Jotenkin tuo on sisään rakennettua. 

Minä myös olen positiivinen ihminen.  En ole sitä mitenkään valinnut tai tee tietoisesti. Olen vaan.  Näen aina ja kaikessa hyvät puolet automaattisesti. Oikeasti kaikessa. Olin itse vuosia sitten vakavasti sairas. Olisin voinut kuolla tai vammautua pysyvästi. Vaikea aivoleikkaus kuitenkin pelasti minun. En tuolloinkaan ollut mitenkään surun murtama. Muistan, että eka ajatus aivokasvaimesta kuultuani oli, että onneksi se löytyi, enkä esim. kuollut täysin yllättäen vaan pystyin varustautumaan mahdolliseen kuolemaan. Myös läheisten kuollessa olen aina nähnyt kuolemassa tai elämässä jotain hyvää. Usein päinastaisia asioita esim. hyvä, kun ei joutunut kärsimään, vaan kuoli yllättäen. Tai kun sairasti niin pitkään, niin kuolema on toivottu. 

Toisten auttaminen on suunnilleen mukavinta ja tärkeintä, mitä voin tehdä. Jos olisin (kuoleman)sairas, niin toki haluaisin auttaa muita kaikin tavoin niin pitkään kuin pystyn. Miksi en haluaisi?

Hyviä ihmissuhteita. Johonkin voi luottaa jne...

Vierailija kirjoitti:

Olisi se kiva olla tällainen positiivinen ihminen. Mutta nytkin sellaisia terveysmurheita tässä päällä, että en vaan osaa ja pysty. fiilis menee ennemmim alakulon puolelle.

Ei se salaisuus ole, että me tarvitsemme täällä toisiamme. Me ihmiset tarvitsemme turvallisia ihmissuhteita.

yök

Vierailija kirjoitti:

Minä myös olen positiivinen ihminen.  En ole sitä mitenkään valinnut tai tee tietoisesti. Olen vaan.  Näen aina ja kaikessa hyvät puolet automaattisesti. Oikeasti kaikessa. Olin itse vuosia sitten vakavasti sairas. Olisin voinut kuolla tai vammautua pysyvästi. Vaikea aivoleikkaus kuitenkin pelasti minun. En tuolloinkaan ollut mitenkään surun murtama. Muistan, että eka ajatus aivokasvaimesta kuultuani oli, että onneksi se löytyi, enkä esim. kuollut täysin yllättäen vaan pystyin varustautumaan mahdolliseen kuolemaan. Myös läheisten kuollessa olen aina nähnyt kuolemassa tai elämässä jotain hyvää. Usein päinastaisia asioita esim. hyvä, kun ei joutunut kärsimään, vaan kuoli yllättäen. Tai kun sairasti niin pitkään, niin kuolema on toivottu. 

Toisten auttaminen on suunnilleen mukavinta ja tärkeintä, mitä voin tehdä. Jos olisin (kuoleman)sairas, niin toki haluaisin auttaa muita kaikin tavoin niin pitkään kuin pystyn. Miksi en

Kuulostat tosi ihanalta ihmiseltä. Voisikohan tuollaista ajattelua jotenkin opetella? Löytyisikö vinkkejä? 

Se on ihmeellistä, miten yhden lyttäävä murhe tuo toisesta esiin taistelijan, tai filantroopin. Jostain muusta tekee katkeran ja ilkeän. Me olemme kaikki  yhteenvetoja menneisyyksistämme, mutta osa kääntää tappiotkin voitoiksi. 

Koska asioissa on hyvät ja huonot puolet.

🤩 v*ttu älä nyt tyhmiä kysele. Hymyä huuleen 🤪 Ei elämä oo niin vakavaa. Nauru pidentää ikää😁

Tsemppiä ystävällesi, kuulostaa kauhealta. Toivottavasti olet hänelle apuna ja tukena myös.

Minä olisin myös... On meitä erilaisia... 

Positiivinen mieli kantaa pitkälle. Joka asiasta löytää jotain hyvää ja aina on joku jolla on asiat vielä pahemmin.  Olen myös positiivinen ihminen, ja monisairas.