Ovatko "rangaistukset" parisuhteessa kuten mykkäkoulu

.

Mieheni harmistuessaan alkaa ignooraamaan minua eli ei ota mukaan mihinkään, johon normaalissa olosuhteissa pyytäisi.

Se ei loppujen lopuksi vaivaa minua, koska viihdyn hyvin yksinkin. 😆

Tämä taas johtaa siihen, että mies lopettaa dissaamisen lyhyeen.

Rangaistuksilla saa kyllä aika nopeasti tuhottua parisuhteen. 

Mykkäkoulu tarkoittaa sitä, että haluaa erota. Hyvässä suhteessa ei sellaista ole.

Riippuu henkilöstä. En jäisi katsomaan mistään syystä toteutettua mykkäkoulua.

Chat GPT on myös hyvä analysoimaan ihmissuhteissa tapahtuneita tilanteita ja dynamiikkoja. Se näkee kuvion läpi erittäin hyvin ja neuvoo.

On tietoista hankistä väkivaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin ekassa avioliitossani joskus mykkäkoulua. Olin jotenkin aivan lukossa, kun riitelytilanteessa mies lyttäsi, dominoi, kontrolloi ja painoi alas. Provosoiduin täysin. En pystynyt muuhun, olin vain niin vihainen, ettei enää sanaakaan tullut suustani. Jos olisin avannut suuni, olisin vain huutanut, ja katsoin paremmaksi sulkea suuni. En kokenut sitä vallankäyttönä, koska mieskin harrasti mykkäkouluja. 

Nykyisessä avioliitossani olen ollut 12 vuotta enkä ole ikinä pitönyt mykkäkoulua. Ei tarvitse, koska minua kuunnellaan, saan olla eri mieltä. Mies ei provosoi minua, jotta suuttuisin niin valtavasti.

Mulla vähän samanlainen kokemus exän kanssa ja nykyisessä suhteessa pystytään puhumaan. En vain enää osannut sanoa yhtään mitään, kun ex käyttäytyi niin törkeästi, vei asian sivuun alkuperäisestä ja/tai alkoi lyömään vyön alle (jos esim riideltiin kotitöistä, sain kuulla, miten paska työntekijä olin työpaikalla. Eikä siis meidän töillä ollut yhtään mitään tekemistä keskenään). 

Näen, että mykkäkoululla ei välttämättä tarkoiteta riidan aikana tai heti sen jälkeen hiljaisuutta, koska juurikin on ihmisiä, jotka huutaisivat suutuspäissään vaan törkeyksiä, tai jotka jotenkin pelästyvät riitaa ja vetäytyvät, vaan, että koko riitaa tai sen aiheuttanutta asiaa ei suostuta käsittelemään edes, kun tilanne on rauhoittunut. On ihan ok todeta, että hei, nyt en pysty käsittelemään tätä, haluan olla hetken rauhassa ja puhutaan sen jälkeen. 

Mulla on mies joka ei yleensä puhu juurikaan mitään poislukien pakolliset kysymykset mitä ruokaa, mihin kauppaan mennään ja aiotko kattoo uutisia?  Minä pidän seuraa ja välitän, olen hyväntuulinen ja huomioonottava.

Sitten kun kyrsii tuo puhumattomuus niin aloitan itse mykkäkoulun. Kas, häneltä tulee uudentyyppinen kysymys: mikset puhu mitään ?

Kumpi suhteessa käyttää henkistä väkivaltaa?