Haluaisitko palata ajassa takaisin 70-luvulle?

Itse asuin lapsuuteni paikkakunnalla, jossa oli iso tehdas. Meidän talo oli muutaman kilometrin päässä sieltä. Kesällä oli joskus maa melkein valkeana, kun tehtaan piipusta tuprusi jotain valkeaa ainetta. Äiti oli vihainen, kun se sotki kuivumassa olevat pyykit. Veikkaan, että aine ei ollut oikein terveellistä.

Kyllä ehdottomasti haluaisin palata ajassa taaksepäin. Nyt maailma on niin julma ja epävakaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi silloin oli niin ankeaa,opet löi karttakepillä ja kävi kiinni.Vesi piti kantaa kaivosta,pestä käsin pyykki,vaatteet oli hirveitä.Kaipaan 80-90 lukua,silloin oli menoa ja meininkiä,palkat alkoi olla paremmat,tansseja oli joka niemessä ja notkossa.

Mun vanhemmilla oli pesukone jo 60-luvulla, juokseva vesi oli jo heidän isovanhempiensa aikaan. Missä maalla olet oikein asunut?

Ja aina kuulee legendaa näistä hakkaavista opettajista, eiköhän niiden aika ollut jo aiemmin? 

Menin kouluun vuonna -74, siskoni luokanopettaja näpeytteli sormille karttakepillä. Eli oli harvinaista, mutta tapahtui yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. 70- luvulla lapsia ja vaimoja sai lyödä vapaasti. 

kasvatusmetodina oli väkivalta ja vapaus. Lapset sai mennä ja tulla miten lystäsivät. Piti vaan luottaa siihen että löytävät hengissä kotiin

Ei ollut tuollaisia kasvatusmetodeja ainakaan meillä. Ja tuskin oli missään terveissä perheissä.

Ei niin.  Kukin kertoo omaa tarinaansa tietenkin, ja on surullista, että on joutunut kohtaamaan väkivaltaa omassa kodissaan.

Sitä on uskoakseni ihan samassa määrin nykyäänkin, kuin entisinä aikoina.  Ja samaan tapaan se jää useimmiten perheen sisäiseen pimentoon.

Ei se 70-luvulla ollut yhtään sen hyväksyttävämpää kuin tänäänkään, mutta sitä kumminkin tapahtuu.

Jotenkin minusta tuntuu, että p

 

Uskomatonta. Muistan lapsuudessa 70-luvulla viinan kyllä virranneen kunnolla. Ja tupakansavua oli, kaikkialla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko aika kullannut muistot, mutta minusta monet asiat olivat paremmin. Ruoka oli paljon puhtaampaa, ei ollut e-koodeja eikä syöty eineksiä, vaan tuoretta itsetehtyä lisäaineetonta ruokaa. Ei notkuttu netissä, somessa, eikä tuijotettu maksullisia kanavia. Ei työskennelty öisin (paitsi tietysti alat, joilla on aina tarvinnut) ja oltu jatkuvasti työnantajan saatavilla. Raja työnteon ja vapaa-ajan välillä oli selkeä. Elettiin rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa elämää. Kulutettiin huomattavasti vähemmän. Ja oltiin ylipäänsä tyytyväisiä ja onnellisia vähästä. Vai kuka nykyisin viettäisi esim. kesiä jossain kesämökeissä, jossa ei ollut sähköä, vettä, eikä tietysti mitään mukavuuksiakaan, kuten itse lapsena pitkiäkin aikoja sukulaisten kanssa. jotenkin se ruoka vaan hoitui pöytään ja vaatteetkin saatiin pestyä.

Tuo "ettei ollut e-koodeja" ei ollut osoitus ruo

Tuohon aikaan sellutehtaat vielä löyhkäsivät kunnolla. Sen kyllä tiesi, jos paikkakunnalla oli sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ehdottomasti haluaisin palata ajassa taaksepäin. Nyt maailma on niin julma ja epävakaa! 

Punakhmerien kukkaisvaltaako kaipaat julmaan ja epävakaaseen aikaamme?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ehdottomasti haluaisin palata ajassa taaksepäin. Nyt maailma on niin julma ja epävakaa! 

Aina se on ollut.

Haluaisin. Ainakin hetkeksi. Silloin ensirakkauteni oli reipas urheileva nuorimies.

En silloin sanonut hänelle selvästi että olin ihan hulluna häneen. Olisin pitänyt kiinni kunnolla.

Elämää näytti olevan edessä vaikka kuinka. Paitsi ei hänellä. Sairastui vakavasti ja kuoli.

Emme juuri silloin olleet yhdessä.

Kaipaan häntä vielä 40 vuoden jälkeenkin joka päivä.

No minä en Kekkosta tuntenut, joten ei tarvinnut olla sen kanssa tekemisissäkään.

70-luvulla vietin kivaa nuoruutta.  

Juicea kuunneltiin ja tanssipaikoilla pogottiin.  Oli rentoa menoa.  Omppu viinipullo riitti neljään pekkaan.  Telttailtiin ja musisoitiin. Sain kivan työpaikankin viimein ja kaikki siellä oltiin nuoria.  

Neukkulassa kävin v. 1977, opiskelija porukan kanssa.  Se oli hauska reissu, tutustuttiin sikäläisiin nuoriinkin.  Kaikki oli jotenkin hassunkurisesti vanhanaikaista.  Istuttiin modernisti Europeiskajassa ja Sadkossa, oltiin niin "kansainvälisiä" ollaksemme.  Poltettiin sikäläistä Apollo -merkkistä tupakkaa, joka oli ihan kamalaa.

Minulla on 70-luvusta vain hyviä muistoja.  Minusta silloin kaikki pelasi ja toimi ihan niin kuin pitikin. Kotini oli syrjäkylällä ja linja-autot kulki melkein tunnin välein ees ja taas.  Kauppoja oli ihan tarpeeksi ja kahviloita, baareja ja ravintoloita.  Mitä olisi puuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Itse asuin lapsuuteni paikkakunnalla, jossa oli iso tehdas. Meidän talo oli muutaman kilometrin päässä sieltä. Kesällä oli joskus maa melkein valkeana, kun tehtaan piipusta tuprusi jotain valkeaa ainetta. Äiti oli vihainen, kun se sotki kuivumassa olevat pyykit. Veikkaan, että aine ei ollut oikein terveellistä.

Mutta et silti kuollut.

Minäkin asuin tehdaspaikkakunnalla.  Kaikki nuoret pääsi halutessaan sinne tehtaalle kesätöihin ja sinne meni minun ikäluokasta vakituisiin, hyväpalkkaisiin töihin iso osa muutenkin.  Niin minun kuin monen ystävänikin isät oli siellä töissä.  Oli alihankintafirmoja ja muita, jotka eli tavallaan siitä tehtaasta hekin.  Työpaikkoja oli hyvin tarjolla, varsinkin pojille.

Totta oli, että tehdas oli melkoinen saastuttaja kyllä ollut, mutta 60- ja 70-luvuilla tilanne parani huomattavasti, kun siihen alettiin oikeasti kiinnittää huomiota ja asia korjaantui lopullisesti 70-luvun puolivälissä.  Kai siihen oikein laitkin sitten jo vaikutti.

Se oli iso työllistäjä ja vaikutti paikkakunnan vaurauteen monella tavalla.  Elämässä oli tekemisen meininkiä.

En haluaisi. Synnyin 70-luvun alussa. Lapsuus oli mukavaa aikaa. Siihen aikaan syntyi vielä lapsia, joten oli leikkikavereita. Muistan sen kun muutettiin v. 1976 ihan uuteen kerrostaloon. Iso kolmio, jossa oli oikea keittiö, olohuone, kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone. Muistelen, että 86 neliötä, joten tilava oli. Veljeni asui siinä alle pari vuotta, sitten meni armeijaan ja sen jälkeen muutti omilleen. Siihen aikaan kaksi työssä käyvää pystyi ostamaan ihan uuden kerrostaloasunnon. Toki pankista jonkin verran lainaa piti ottaa. Samassa kerrostalossa ka naapurikerrostalossa asui silloin v. -76 alkaen noin kymmenkunta suunnilleen samanikäistä lasta. Pihalla oli hiekkalaatikko ja leikkimökki ja kiikut, ja myöhemmin taloyhtiö hankki liukumäenkin. Nykyisin kun katsoi kerrostalojen pihoja, monesti ei ole yhtään mitään tai sitten on juuri sieltä 70-luvulta peräisin olevat kiikut ja hiekkalaatikko. Oli se sillä tavalla erilaista aikaa. Isä on paljon töissä. Äiti teki osastonsihteerinä 6-tuntista työpäivää. Kun olin ala-asteella, Hön usein jo pääsikin töistä, kun pääsin koulusta. Muistan, kun menin monesti työpaikan aulaan odottamaan ja siitä käveltiin kotiin. Meillä ei käytetty alkoholia juuri ikinä, eikä vanhemmat tupakoineet. Kirkossa piti käydä kerran kuussa sunnuntaiaamuna, mikä oli minusta rasite. Mutta siitäkin tavasta luovuttiin kasarin alussa. Kesäisin kävin lasten leireillä ja autolla matkusteltiin Suomessa. Joskus oltiin yötä sukulaisilla, mutta usein leirintämökeissä. Niissä oli siihen aikaan yhteisöllisyyttä. Ja ohjelmaakin lapsille, uimisen lisäksi.

Monet asiat olivat silti huonommin kuin nyt. Esimerkiksi kun vaari sairastui syöpään, eihän sitä osattu hoitaa mitenkään. Syöpähoidot ovat kehittyneet valtavasti. Kännyköitä ei ollut. Se tarkoitti, että jos oli sovitti kotiin meno klo 20, siellä piti olla silloin, ettei vanhemmat huolestu ja revi pelihousujaan. Monesti muistan, että lapsena se ärsytti, kaunis kesäilta ja leikki kesken ja juuri silloin pitää mennä kotiin. Maapallolla liikkuminen oli myös hankalaa. Kävin Ruotsissa muistaakseni v. 1978 ja 1979, koska tätini asui siellä. Oli niin paljon halvempaa kuin Suomessa. Autot oli hienompia ja sokeri ja voi maksoi puolet Suomen hinnoista. Siihen se ulkomaan kokemus rajoittuikin, kunnes vasta v. 1982 pääsin Malagaan ja seuraavana kesänä Rodokselle. Muutenkin 70-luvulla oltiin aika Suomi-keskeisiä. Maailma avautui vasta myöhemmin.

En. Se oli karvalakkien aikaa. 80-luvulle, kiitos.

Olihan se vaatimatonta aikaa. Meille rakennettiin kesämökki järven rannalle talkoovoimin. Olin silloin lapsi, 5-vuotias kun valmistui. Puusauna. Ulkohuussi. Aluksi ei ollut edes sähköjä. Pimeällä oltiin kaasulamppujen ja takkatulen valossa. Jonkun mielestä romanttista, mutta kauhean työlästä. Usein ruoka valmistettiin kesäkeittiössä. Grillikatos oli varaa rakennuttaa vasta myöhemmin. Sisällä oli 2-levyinen kaasuliesi. Jääkaappia ei vielä ollut, oli maakellari. Mökillä tehtiin paljon itse. Rakennettiin laituri ja muurattiin ulkogrilli. Kalastettiin onkimalla, virvelillä, uistimella ja verkoilla. Kasvatettiin itse perunat, salaatit, tomaatit, porkkanat. Kitkeminen oli lasten työtä. Samoin mattojen pesu. Ja saunan pesu. Se mökkihomma oli ihan työleiri. Ja se, että mökillä piti olla lähes joka viikonloppu ja monta viikkoa putkeen kun vanhemmille oli kesäloma. Kyläkaupasta pyöräillen haettiin aina muutaman päivän leivät ja maidot. Äiti koko ajan puuhasi jotain, esim. tiskasi ulkona käsin. Isän hommaa oli hoitaa kalaa ja tehdä tulet, saunan tai takan lämmitys ja rakentelu. Äiti souti venettä kun isä laski tai nosti verkkoja tai uisteli. Tiskaamista varten piti säästää saunan padassa lämmintä vettä. Ja joka ilta se sauna lämmitettiin. Uiminen oli mukavaa, mutta muutoin en välittänyt saunomisesta yhtään. Kaupunkikoti keskustassa kerrostalossa oli tietysti nykyajan mittapuulla iso. Mieluummin olisin kesällä siellä ollutkin. Lavatansseissa ja kylän tapahtumissa käytiin mökiltä käsin. Se oli tylsää. Enkä minä sieltä maalta ketään tuntenut edes. Olen saanut iskelmämusiikista yliannostuksen silloin lapsuudessa. Sitä huudatettiin myös mökin pihalla patteriradiosta. TV:tä ei ollut, paitsi kotona kaupungissa. Se 70-luvun mökkeilyinnostus oli ihmisille ihan pakkomielle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ! Ei persuja, Kekkonen piti kokoomuksen kurissa ja kansalaisista huolen... Ruisrock rokkasi ja hipeillä oli hyvin <3

Hippikulttuuri oli jo kuollut 70-luvulla.

Ei kyllä ollut.  Oli vain paljon kaikenlaisia alakulttuureja. 70-luvun alussa eli vielä undergroundkin, joka ei ikinä voi tulla takaisin, koska se oli niin aikaan sidottu.

80-luvulla tasapäistyttiin.  

Muistatko: Hipit, hämyt, rokkarit, popparit, rasvikset, diinarit, fiftarit, purkkikset, taistolaiset ja tangokansa.  Punkkaritkin taisi olla 70-luvun tuote. Kävin Tukholmassa 70-luvun lopussa, ja siellä näin ensimmäisen kerran aitoja punkkareita.