Lue keskustelun säännöt.
Rakkaat naapurit, nyt riitti!
28.03.2007 |
Aloitetaan näin: olette oikein mukava perhe siellä meidän yläkerrassa.
Ymmärrän täysin, että kahta uhmaikäistä lasta ei aina saa pidettyä hiljaa. Pyydän anteeksi niitä vuoden takaisia tupaantuliaisia, joista iloitimme, meteli saattoi olla liian kova.
Lisäksi myönnän, että meiltä kuuluu myös välillä lapsen itkua ja kattiloiden putoilua. Se on sitä lapsiperheen elämää. Olemme kuitenkin pyrkineet välttämään liiallista meteliä, emme kuitenkaan hiivi ympäri asuntoa.
Nyt itse aiheeseen: Korostan, että lapsista lähtee elämisen ääniä joskus. Pyytäisin kuitenkin yrittämään vähentämään sitä kamalaa tömistelyä mitä lapsenne harrastaa joka ilta, aina klo20 eteen päin, lapsista on varmasti myös mukavaa hakata pattereita leluilla, mutta voisitteko mitenkään yrittää rajoittaa lastenne riehumista ihan naapureiden rauhan takia? Ette tietenkään voi aina hiljaa olla eikä tarvitsekkaan, mutta kyllä mielestäni pitäisi lastenkin ymmärtää, että talossa asuu myös muita.
Jos tunnistit itsesi niin kiva, saatan vielä mainita joskus rapussa kohdatessa, mutta en pahalla, hyvä naapurisopu on kaiken a ja o, vai mitä?
Kommentit (42)
Ovat oikein mukava perhe, jossa on kaksi lasta. Äidin puheiden mukaan uhmaiässä. Aika usein äiti näyttää kovin väsyneeltä (käy myös töissä)
Tässä on syy miksi en ole raaskinut sanoa toistaiseksi mitään. Varmasti on uhmisten kanssa tarpeeksi rankkaa muutenkin, mutta joku raja täytyy lastenkin touhuissa olla!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tiesimme aiheuttavamme pienessä rivitalo neliössä meteliä kahden kääpiökoiran kanssa ja jokatoinen viikonloppu viiden lapsen, arkisin kolmen kanssa. Olen kovaääninen, nauramme, laulamme ja kuuntelemme musiikkia, kävelemme yläkerran rapuissa vähän väliä (kuului naapuriin).. Sain valituksen aivan aiheesta kun lauloin siivotessani ja koiratkin haukkuu yksin jäädessään...
Yritin ottaa aina naapureita huomioon, mutta meille paras ja ainoa vaihtoehto oli muuttaa omakotitaloon, nyt on lääniä ja tilaa missä mölytä!
Kiljusen herrasväki ;-)
Omasi on ilmeisesti vielä vauva. Huomaat sitten, ettei niitä ääniä voi välttää. Ymmärrän, että patteriin paukuttelu ärsyttää, mutta sitä on vaikea ymmärtää, että joku äiti-ihminen ärsyyntyy tömistelystä. Tähän asti olen törmännyt tömistelystä ärsyyntyviin vanhuksiin.
Kun itse asuimme kerrostalossa, kärsimme kiroilevista, huutavista ja yöllä ovikelloa rimputtavista alkoholisteista, joita ei lukuisista valituksista huolimatta koskaan häädetty. Emme todellakaan häiriintyneet yläkerran tömistelevistä ja puhallinorkesteria harjoittelevista lapsista.
Sinunkin lapsesi tottuu hiljalleen elämän ääniin, eikä enää häiriinny niistä.
Ehkä ne vanhemmat sitten tajuaa, miten kova meteli siitä lähtee, elleivät ole sitä aikaisemmin älynneet. Tämä temppu on käytännössä koettu ja hyväksi havaittu.
Tömistelyä kuuluu aivan varmasti myös meiltä, JOSKUS. Myös lelut lentävät kovaa lattiaan jne, mutta pointti on siinä, että heillä se tömistely ja kolistelu on JOKA iltaista. Ymmärrän myös ettei kahden uhmiksen kanssa aina voi olla hiljaa villasukat jalassa. Jokin raja se lapsillakin täytyy olla kuitenkin, tai ainakin pyrkiä huomioimaan myös naapurit.
Ahdistavaa JOKA ilta kuunnella monta tuntia sitä tömistelyä ja räminää.
Jos kuuluisi vain silloin tällöin, mitä sitten?? Tuo joka iltainen jumpsutus ärsyttää joskus, ei aina.
Onko se sitten liikaa jos mainitsen naapurille ystävällisesti tästä asiasta?
Olkoonkin kerrostalo niin pitäisi kuitenkin pyrkiä ajattelemaan myös naapureita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kestää kerrostalossa 7-22.
Vierailija:
Tömistelyä kuuluu aivan varmasti myös meiltä, JOSKUS. Myös lelut lentävät kovaa lattiaan jne, mutta pointti on siinä, että heillä se tömistely ja kolistelu on JOKA iltaista. Ymmärrän myös ettei kahden uhmiksen kanssa aina voi olla hiljaa villasukat jalassa. Jokin raja se lapsillakin täytyy olla kuitenkin, tai ainakin pyrkiä huomioimaan myös naapurit.
Ahdistavaa JOKA ilta kuunnella monta tuntia sitä tömistelyä ja räminää.
Jos kuuluisi vain silloin tällöin, mitä sitten?? Tuo joka iltainen jumpsutus ärsyttää joskus, ei aina.
Onko se sitten liikaa jos mainitsen naapurille ystävällisesti tästä asiasta?
Olkoonkin kerrostalo niin pitäisi kuitenkin pyrkiä ajattelemaan myös naapureita.
Ap
Pattereita ei saa hakata! Kaikki muu on ihan normaalia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vain se tömistely ärsyttää kun monta tuntia jatkuu, mutta sille ei voi mitään. Patterit sen sijaan..... Ei ihan normaalia.
Tai jos saman kerroksen melkein yläasteikäiset lapset huutavat rapussa ja paiskovat ovia :S
Heille olemme monesti sanoneet että rapussa ei tarvitse huutaa ja ovet menee vähemmälläkin kiinni.
En ole mihinkään valittamassa ja hammasta purren kestetään. Kyllä ne lapset vielä joskus sen lopettaa...
ap
mitään. Jos naapurin äiti töissä, heillä varmaan väkisin menee iltatouhut vähän myöhempään. Ja useimmilla lapsilla on illansuussa ns. " iltavilli" jolloin just töminää ja juoksentelua. Kyllä ne vanhemmat sitä yrittää varmaan rajoittaa, mutta se ei aina onnistu. Ja jos itse on väsynyt, niin vielä vähemmän. Teillä on vaan eri rytmi.
Meillä on ihan sama tilanne. Yläkerran naapurissa pienet lapset, jotka nukkuu vielä päiväunia hoidossa ja vanhemmat haluaa illasta nähdä heitä töiden jälkeen. Eli heidän lapset menee nukkumaan vasta lähemmäs 22 illalla.
Meidän eskari- ja alakoululaisten taas täytyy mennä nukkumaan jo 19.30 -20, että jaksavat herätä ajoissa taas seuraavana aamuna. Eli kun meillä hipihiljaista jo, niin yläkerran naapurissa on päivän vilkkain meininki päällä. Lapset juoksentelee kämppää päästä päähän, tuoleja työnnellään, hypitään en tiedä mistä, legolaatikko tms. kaadetaan lattialle, huudetaan ja kiljutaan, kun ei vissiin haluta hammaspesulle tai pyjamia päälle.
Siinä vaiheessa melu kuulostaa kovalle, kun oma kämppä on rahoittunut. Mutta ei tulis mielenkään sanoa tuosta mitään. Heillä on oma rytminsä ja meillä omamme. Meidän melupiikit osuu ehkä naapurin eläkeläisten mielestä tosi huonoon aikaan päivää. Mutta sellasta se kerrostalossa on.
Ja jos kuvittelette, että niitten ovia paukuttelevien murrosikäisten vanhemmat eivät ole lapsilleen sanoneet siitä paukuttelusta, niin luulen, että erehdytte. Mutta se murrosikäisten kasvattaminen ei kanssa aina ole niin yksinkertaista puuhaa. Joidenkin murkkujen kanssa se ovien paukkuttelu on kasvatuskysymyksistä pienin ja vanhemmat ei ehkä voi siihen " tuhlata" koko rangaistuspatteriaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kuulkaas nyt, kaikilla ei ole yhtä helppoa.Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta. Kaikki eivät saa vakituista työpaikkaa tahdosta riippumatta, jotta saisi pankista lainaa, jotta saisi " oman" kodin.
Sitäpaitsi, kaikilla ei ole edes mielenkiintoa muutta omakotitaloon. Joten, voisitteko jättää sen oman talon ylistyksen vähemmälle ja keskittää sitä vittuiluanne jonnekin muualle.
Ja asutaan nyt omassa rivitalo päätyhuoneistossa, jossa naapurista ei oikeastaan mitään ääniä kuulu. Olemme asuneet rivarissa myös vuokralla, joten ei se pankkilaina ja vakituinen työpaikka ole mikään syy!
Minäkin tiedostin koko ajan, että äänet kuuluu. Yritin hillitä patterien hakkaamista jne. Itseä ahdisti suorastaan koko ajan rajoittaa lasten tekemisiä. Nyt kun asutaan omakototalossa, on ahdistus hävinnyt. Muistan kyllä, miten kamalaa oli asua kommuunissa. Otan osaa. Tuskin yläkertalaiset ainkaan hiljenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hei meitäkin pikkasen äijän kans risoo kun naapurin muksut hakkaa pattereihin ja hyppii ilmeisesti pöydiltä tai jotain :) Kyllä vanhempien tehtävänä ois vähän katsoa lastensa perään ja ennen kaikkea kasvattaa lapsista kunnon ihmisiä jotka osais myös ajatella muitakin ihmisiä. Kyllä omia lapsia voi vähän komentaakkin. Ei me ainakaan anneta meidän lapsen paukuttaa pattereita!! Ei se mun mielestä lasta tapa jos siitä asiasta sanoo..
Tässä olen nyt reilun tunnin kuunnellut tömistelyä, lelujen kaatelua ja mitähän vielä. Tänään on niitä päiviä ettei hermo mene, joskus ärsyttää joskus ei.
Onko vuoden jatkunut ns meteli kovin normaalia? Silloin ainakaan äiti ei käynyt töissä ja hoiti lapset kotona. Kaiken elämisen äänen ymmärrän, mutta joka ikistä iltaa ei jaksaisi tuota kuunnella, edes viikossa yksi ilta ilman töminää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai sille, että lapsi kolistelee pattereita, ei voi mitään? Miksi ei? Pattereiden kolistelu kuuluu aivan joka asuntoon ja se on vanhempien tehtävä estää lasta hakkaamasta pattereita. Kummallista sakkia täällä.
Ja, emme asu kerrostalossa. Enää.
Hetken jo luulin, että alakerran naapuri siellä kirjoittelee, kunnes ilmeni, että ap:n yläkerran äiti käy töissä. Muuten kuulostaa varsin tutulta.
Meillä alakerran naapurissa asuu perhe, jossa on vauva, meillä kaksi taaperoa. Iltaisin pyrimme rauhoittamaan parhaamme mukaan, luemme kirjoja, piirtelemme, leikimme lasten kanssa rauhallisesti leluilla.
Mutta...aina homma riistäytyy käsistä. Toinen lapsista huomaa lattialla hyppynarun, joka näyttää käärmeeltä, ja rupeaa sihisemään. Toinen remahtaa nauruun ja lähtee täysillä karkuun. " Käärme, käärme!" Jos ei käärmettä näy, niin sama juoksentelu alkaa jollain muulla verukkeella, milloin toinen on leijona, milloin dinosaurus. Tai molemmat ovat lintuja/hevosia/moottoripyöriä ja taas mennään ympäri kämppää.
Asunnossa on paljon oleskelutilaa ja keittiön, työhuoneen, ruokailuhuoneen ja eteisen välillä pääsee mukavasti juoksemaan ympyrää. Lisäksi asunnossa on leveät ikkunalaudat ja nyt, kun tuo pattereiden hakkaaminen tuli puheeksi niin voin kuvitella, että ikkunalaudoille noustessaan lapset kolauttavat polvensa patteriin ja taas alakerta kärsii.
Elämä on valintoja. Pyrimme parhaamme mukaan hillitsemään " iltavilliä" , koska ymmärrän, että naapureille tämä on tosi harmillista (ei itsellekään niin kivaa...), mutta en myöskään halua ottaa kovia keinoja käyttöön. Tuntuu vaan olevan, että lapset tarvitsevat tämän iltaväsytyksen, jonka jälkeen rauhoittuvat iltarutiinien aikana ja uni tulee nopeasti. Piiiitkiä nukutuksiakin kun on tullut koettua.
Luulin jo, että alakerran naapuriko siellä kirjoittelee, kunnes huomasin, että ap:n naapuri käy töissä. Muuten meni aikalailla yksiin.
Meillä kaksi taaperoa, alakerrassa vauva. Parhaamme mukaan pyrimme rauhoittamaan iltoja: lukemaan kirjoja, piirtelemään, leikkimään rauhassa leluilla.
Mutta...aina karkaa käsistä. Jompikumpi lapsista näkee lattialla hyppynarun, joka muistuttaa käärmettä. Shh..shh... Toinen remahtaa nauruun ja lähtee täyttä vauhtia karkuun. Jos hyppynarua ei näy, niin sitten ollaan leijonia/hevosia/lintuja.
Asuntomme on suuri, ja juoksutilaa on paljon. Voi juosta ympyrää reitillä olohuone-työhuone-eteinen-ruokailuhuone. Ikkunalaudat ovat leveät, niille kiivetessään lapset kenties kolauttavat polvet pattereihin ja alakerta kärsii.
Elämä on valintoja. Naapurien iltarauhan tähden rauhoitamme niin paljon kuin pystymme, mutta toisaalta kovia keinoja ei käytetä - lapset näköjään kaipaavat " iltavillinsä" , jolla saavat ylimääräiset energiat kehosta ennen iltarutiineita ja rauhoittumista, jonka jälkeen uni tulee välittömästi. Muutoin nukutus kestäisi helposti tunnin ja ylikin.
Ja lisättäköön, että päivän mittaan saavat riittävästi liikuntaa, ulkoilmaa, seuraa, virikkeitä ja hyvää ravintoa.
Anteeksi siis vielä alakerran naapureille, teemme parhaamme.
Mikä siinä on niin vaikeaa ystävällisesti ottaa asia puheeksi jos meteli on todella niin häiritsevää kun kuvailet? Ehkä kyse onkin siitä, ettet itsekään tiedä onko meteli riittävän häiritsevää valitukseen? Kuten aiemmin sanottu, kannattaa miettiä sitäkin, onko itsellä niin kova tarve täydelliseen hiljaisuuteen klo 18 jälkeen, että joku toinen asumismuoto olisi parempi.
Meteliin ärsyyntymisessä on semmoinenkin juttu, että ärsytys alkaa ruokkia itse itseään. Tahtomattasi kiinnität huomiota myös sellaisiin ääniin, mitä et muuten rekisteröisi. Silloin ne normaalitkin äänet saavat sinut ärsyyntymään ja pään sisällä syntyy kuvitelma, että talossa on hirveä meteli koko ajan. Vaikka se häiritsevin osuus olisi todellisuudessa pattereiden kolinaa klo 19- 19.30.
Joku jo älähti, ettei kaikilla ole varaa omakotitaloon. Kuka on puhunut omakotitaloista? On pienkerrostaloja, rivareita, paritaloja, asoa, osaa, vuokraa, entreä. Kasvukeskusten ulkopuolella on halvempaa. Siitä vaan miettimään.
Muut kuin patterin hakkaamiset on minusta kyllä varsin normaaleja ääniä kerrostalossa, että en ihmettele jos on korkea kynnys mennä sanomaan. Perheistä lähtee aina ääntä ja eri ikäisistä lapsista eri äänet. Vauva huutaa öisin, uhmis iltaisin tai pitkin päivää, murrosikäinen pitää muuten vain meteliä itsestään. Jos lapsenne herää myöhään kantautuvaan meteliin niin siitä menisin totta kai sanomaan.
Mitä tulee murrosikäisiin lapsiin niin hehän vain innostuvat paiskomaan ovia lisää jos huomaavat sen ärsyttävän.
Mutta kyllähän se niin on, että lapsi ei saa hakata patteriin! Aikuisen tehtävä on se kieltää ja saada loppumaan!
Huomaa, kuinka täällä on taas näitä " minun ihana Janica saa tehämitähaluaa" - äitejä. Ihan järkyttävää!
Meidän yläkerras asuu sellanen perhe kans että huh huh.. Onneks me muutetaan tästä pois. Ne lapset nakkelee roskia meidän pihalle jne..
Olen se sinkku naapuri, jonka asunnosta voi kuulua äänekkäitä ooppera-aarioita cd:ltä, naulan seinään hakkaamista toisinaan, jutustelua ja kikattelua useinkin, pomppimista tanssiessa vaikka itsekseen, jolla juoksee kavereita kylässä ja joka harjoittelee vielä kaiken päälle viulunsoittoakin!
Voin uskoa, että naapuriin kuuluu yhtä sun toista, mutta pyrin kaikin keinoin siihen, että mahdollinen meteli ei ole pitkäaikaista eikä osu päiväuniaikoihin, myöhäisiltaan tai edes aiempaan iltaan, ellei ole ihan pakko. Esimerkiksi soittoharjoitukset pidän lyhyinä (alle puoli tuntia kerrallaan, ei joka päivä), käytän viulussa äänenvaimenninta mahdollisimman paljon, ja koetan soittaa mahdollisimman puhtaasti. Muuta harjoittelupaikkaa ei ole.
Itsekään en normaaleista elämisen äänistä häiriinny, mutta esim. jatkuva patterin hakkaaminen ärsyttäisi varmasti, siitä lähtee aivan kamala ääni. (Ja uskon, että moni on viulusta samaa mieltä, mutta se ei nyt tässä ole sama asia. ;D )
Kerrostalossa asujien pitää ymmärtää, että jonkun verran on joustettava, ja mahdollisimman paljon ajateltava toistenkin parasta.
Entinen naapuri oli kyllä aivan sietämätön; ihan kaikki häiritsi. Portaissa kävellessä kuuluu askelia, ovia avatessa kuuluu lukon rapina ja sulkiessa kolahdus. Tätä luokkaa. ;) Onneksi muutti viimein pois. Terrorisoi nyt naapuritaloa...