Koetko huonoa omaatuntoa, jos joudut jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin töistä?

joudun tekemään työni kuitenkin, kun lapsi on toipunut. Pelottaa työpaikan säilyminen.

sairaan lapsen takia pois.



Viime viikolla olin lapsen sairauden takia pois ja tällä viikolla oman sairauden takia, niin nytpä vasta omatunto soimaa! Ja ihan suotta.

Lapseni ovat sairastaneet tämän vuoden puolella kolme kertaa niin, että jonkun on tarvinut olla sairaslomalla ja aina olen järjestellyt niin, että se on mies.

Itse olen ollut parin viikon sairaslomalla joulukuussa ja 4 pv tammikuussa ja niistä seuraa vieläkin sellainen huono omatunto, että koen etten voi taas olla pois. Vaikka omat s-lomani olivat sellaisia, etten olisi töissä mitenkään pystynyt olemaan eli todella aiheellisia.

sillä jos näin kokisin niin veisin varmasti lapset sairaana päiväkotiin ihan vaan sen takia etten ilkeisi olla pois duunista

ei tarvitse miettiä edes koko asiaa.

Sinänsä kotona oleminen ei auta mitään vaan sieltä soitellaan pitkin päivää perään. Kerran meinasi hermot palaa, kun siivosin lapsen oksennusta ja pomo soitti äkeilevän puhelun jostain projektiviiveestä... Kiva, kun puhelin soi ja soi. Olen miettinyt sitä, että miksi vaativat jotain lappusia, kun en oikeasti kuitenkaan ole vapaalla. Sama omat sairaslomat. Minusta on aika outoa, että ensin pitää toimittaa lappu joka nuhatipasta ja päälle ei olekaan oikeasti saikulla.



Pelkään työpaikkani menettämistä.

itse asiassa pahemmalta " lusmuilulta" on tuntunut tänään kun lähdin itse kesken päivän potemaan flunssaa. Viimeksi viime viikolla hoidin sairasta lasta 3 pv.

Paljon pahemmalta tuntuisi jos esim. joku vieras hoitaisi kipeää lasta kuten joissain firmoissa tarjotaan ' työsuhde-etuna' .



Hoidetaan miehen kanssa vuorotellen.

Oletko ap hoitoalalla? ;)

Sais laiskat av-mammat vauhtia hoitajan hakuun.

Nyt lapset sairastavat koko ajan kaikki taudit mitä päiväkodissa kiertää.

EI NIITÄ HOITAJIA OLE SAATAVILLA; PÖSILÖ!

Työ sellainen, että kaikki työ on tehtävä kuitenkin ja kotiin jäädessäni joudun soittelemaan ja perumaan tapaamisia. Ja sitten lähes kaikki on ympättävä seuraavalla viikolla täyteen kalenteriin, usein mahdoton tilanne. Onneksi mies pystyy usein jäämään ja onneksi alallani ymmärretään tilanne. Itseä vaan ahdistaa töiden kasaantuminen, kun muutenkin on liikaa työtä.

kukaan, jos jään pois ja koko systeemi uhkaa kaatua. Olen tietysti pois, jos miehelleni ei sovi.

Omassa lapsuudessani minulla oli kotiäiti hoitamassa kun satuin sairastumaan. Oli ihanan turvallista kun äiti pyöri ympärillä hoivaamassa, tunsin kuinka hän välitti minusta.



Omilla lapsillani ei ole kotiäitiä, mutta halaun että silloin kun he sairastuvat heille tulee sama lämmin tunne siitä ette heitä hoitava isä todella välittää heistä. En halua lasten kuulevan kuinka vanhemmat kinastelevat siitä kumman vuoro on jäädä kotiin, kuinka työ, pomo ja työkaverit kärsivät näistä poissaoloista. En halua lasten vaistoavan että heitä hoitava äiti on siinä vain pakosta ja stressaa kokoajan sitä miten töissä nyt pärjätään ilman häntä.



Eli minulla on oikeus olla hoitamassa sairasta lastani ja sen haluan tehdä 100%, ilman että tunnen siitä mitään syyllisyyttä. Lapsi on minulle tuolloin tärkeintä. Töissä saavat hoitaa asiat niin kuin parhaaksi näkevät ja neasiat mitkä jäävät sairaspäivien aikana tekemättä, tehdään sitten myöhemmin.