Millä tavalla arkesi helpottui, kun erosit pikkulapsiaikana?
Mä ihmettelen heitä, jotka eroavat lapsen ollessa pieni, siis alle kouluikäinen, kun miten se vanhemman arki siitä muka helpottuu, jos aiemmin on hoidettu kaikki kotityöt, päiväkotiin viemiset/hakemiset, ulkoilut, lastenhoidot jne yhdessä, niin eron jälkeen ne hoidetaan yksin? Siis oletan, että nuo edellä mainitut jutut on hoidettu kutakuinkin taaspuolisesti, siis kumpikin vanhempi osallistuu kotitöiden tekemiseen. Ja tuleehan se kalliiksikin muuttaa asumaan erilleen, kun joudut yksin maksamaan asumisen ja laskut. Toki jos olet joku juristi tai DI, niin varmaan sulla sitten on fyrkkaa ja voit ostaa siivous- ja lastenhoitopalveluja.
Jos vaikka oletetaan asetelma, että sulla on sun puolison kanssa 4-vuotiaat kaksoset ja te olette hoitaneet kotiin ja lapsiin liiittyvät asiat yhdessä, niin miten muka olisi sulle helpompaa, että sä alat tästä lähtien hoitamaan ne asiat yksin vaikka 80% ajasta? Vuoroviikkosysteemiä ei edes suositella alle kouluikäisille. Tai jos kerta se elämä on niin paljon helpompaa sinkkuvanhempana kuin yhdessä, niin miksei sitten kaikkien kannattaisi erota pikkulapsivaiheessa?
Minä erosin, koska köyhdyin pihin miehen kanssa. Eron jälkeen sai tukia ja elatusta. Hyvin vähän oikeastaan lapsen isä auttoi vauvan hoidossa. Muutaman vaipan vaihtoi. Minä olen muutenkin ollut aina valmis hoitamaan lapseni ihan yksin. Miksi muuten edes hankkia lasta jos ei yksin siihen pysty. Kun puoliso voi vaikka kuolla kupsahtaa. Eroon johtaa helposti myös se että stressistä lähtee puolet pois, kun ei tarvitse eron myötä välittää puolison murheista, tarpeista ja stressistä omansa lisäksi.