Mitä ajatuksia sinussa herättää 50-vuotias henkilö, jolla ei ole koskaan ollut parisuhdetta?
Onko vanhat piiat ja vanhat pojat mielestäsi luusereita vaiko kenties muita fiksumpia kun eivät ole huolineet ketään elämäänsä?
Kommentit (27)
Olen todennäköisesti itse viiden vuoden päästä sellainen. Varmaa se ei ole, koska voihan olla että kuolen alle 50-vuotiaana.
Oma kohtaloni, jos ei lähivuosina tapahdu, jotain, mikä muuttaisi asian. En pidä mahdottomana, että vielä joskus olisin ja eläisin parisuhteessa mutta ei ikävuosien lisäöntyminen ole asiaa ainakaan merkittävästi helpottaneet....
jälkeenpäin ajatellen useiden suhteiden jälkeen olisi jo nuorena pitänyt tajuta ettei koskaan kannata ottaa kumppania
Ei enää sopeudu läheiseen ihmissuhteeseen tai ei kykene edes sitoutumaan.
Miksi minun pitäisi ajatella tuntemattomista ihmisistä yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Ei enää sopeudu läheiseen ihmissuhteeseen tai ei kykene edes sitoutumaan.
Tuo kommentti on minusta lähes sama kuin sanoisi jokaista parisuhteessa läheisriippuvaiseksi, joka tarvii aina jonkun, jota käyttää hyväksi ja mahdollistamaan tarpeensa.
Ehkä he ovat opetelleet yhdyssanoja, eikä aikaa ole riittänyt deittailuun!
On säästynyt useammalta päänvaivalta ym. mitä saman katon alla eläminen tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
jälkeenpäin ajatellen useiden suhteiden jälkeen olisi jo nuorena pitänyt tajuta ettei koskaan kannata ottaa kumppania
Ei ainakaan "useita suhteita", vaan pysyä alkuperäisessä valinnassaan. Mahdollisen eron koittaessa pysyä sitten yksin.
Kun kaikki pitää saada, niin lopulta ei saakaan mitään (pysyvää). Ihmiset eivät ole mitään kertakäyttötavaraa tai vaihdettavia sukkia.
Ymmärrän hyvin. Ei mullakaan varsinaisesti, koska hyviä ehdokkaita ei ollut ja huonoon ei viitsinyt jäädä. Ja myöhemmin ajatteli että moni on jo perheenisä eikä niitä kiinnosta sillai.
On liian valikoiva tai itsenäinen tai on joku psyykkinen tai fyysinen rajoite.
Vierailija kirjoitti:
On liian valikoiva tai itsenäinen tai on joku psyykkinen tai fyysinen rajoite.
On hetkiä, jolloin ajattelen, että teinkö oikeasti aikanaan väärin kun en nuorempana yrittänyt saada suhdetta tai edes vaikka seksiä vaikka, jotenkin väkisin. - Järki pelasi silloin ja sanoi ei.
En kadu, että kuuntelin järkeäni. ehkä tunteitaini kun valitsin odottamisen luottaen ja uskoen, että kylläse rakas ja erityien tulee vielä joskus minunkin kohdalleni.
Mutta varmasti olsin saattanut päästä vähemmillä ennakkoluuloilla itseäni kohtaan, jos nyt iän ollessa jo noin 40 olisin ymmärtänyt edes valehdella parisuhdehistoriani tosieksi. - Vaikka toki moni on suhtaunut siihen lunkisti tai ollut vieras korea, eikä ole alkanut tivaamaan syitä "kokemattomuudelleni" niin on myös heitä, jotka ovat antaneet ymmärtää,että kaikkie i voi mitenkään olla kohdallaan jos on jo vanhempi, eikä ole ollut parisuhteessa ja aina päässyt tai syystä ta tosiesta päätynyt vain korkeintaan ns. friendzonelle.
Olin riemuissani kun joku kohtalon toveri kirjoitti joskus täällä, että miksi pitäsi valehdella parisuhde historiansa toiseksi? - Siis jos siitä nyt on edes kiinnostunut ja kysyy suoraan. - Joka toki on ihan ymmärrettävää.
Ketä silloin oikeastaan yrittäsi huijata, jos oman parisuhde historiansa valehtelee tosieksi. - Eikä silloin petä ja yritä huihata ennen kaikkea itseään? - Sillä jos se on tosielle liian iso pala nieltäväksi, että ei voi mitenkään hyväksyä, että oma mahd. kumppani (tai ystävä tai kaveri lapsi tai joku muu) on aiempia parisuhteita kokematta, niin eikö se kerro tarpeeksi paljon siitä, että arvomaailmanne ovat liian erilaiset ja häne kanssaan ei kannata edetä niin, että tulevaisuudessa kannattaisi asettua ja elää yhdessä, ainakaan parisuhteessa....
Pohjimmiltaan riippuu osaksi siitä mitä se ihminen itse ajattelee. Niitä jotka on sinut itsensä kanssa eikä nöyristele kunnioitetaan, niin kuin muissakin asioissa elämässä.
Ei kaikki ole samanlaisia, me olemme yksilöitä. Minäkään en ole koskaan ollut parisuhteessa mutta en myöskään harrastanut mitään irtosuhteita tai yhden yön juttuja. Enkä haluaisi. Minä olen sellainen ihminen etten halua seksiä missään muodossa, se sulkee pois aika paljon.
Hah haa olipa kysymys. No en tietenkään ajattele mitään, mitä se mulle kuuluu miten kukin elää. Eri asia on yksinäisyys, siis semmoinen ettei haluaisi olla yksin mutta ei vaan jostain syystä löydä ystäviä. Se tuntuu pahalta, itselläkin oli ennen ystäviä, mutta ei enää. Erosin pitkästä parisuhteesta ja ystävät olivat miehen kautta saatuja. Muut " vanhat" ystävät asuvat kotiseudulla jonne en halua palata. Tai ehkä pitäisi...
Suvussa tällaisia pari, mies ja nainen. Ihan normaaleja sosiaalisia ihmisiä. Veikkaan että ovat aseksuaaleja
Riippuutietty ihmisestä, mutta jos vaikuttaa suht normaalilta niin ajattelen, että siinä on ihminen, joka on pelännyt elää. Parisuhde on aina riskin ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei enää sopeudu läheiseen ihmissuhteeseen tai ei kykene edes sitoutumaan.
Tuo kommentti on minusta lähes sama kuin sanoisi jokaista parisuhteessa läheisriippuvaiseksi, joka tarvii aina jonkun, jota käyttää hyväksi ja mahdollistamaan tarpeensa.
Moni onkin. Eivät kaikki mutta ne, jotka moittii puolisoaan selän takana.
Ei mitään. En ajattele satunnaisten ihmisten parisuhteita koskaan, jokaisen oma asia.