Jännää että vihdoin kun oppi sanomaan vastaan, sut hylätäänkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele, jos mennään luonnolisuudesta ääripäästä tekaistuun persoonallisuuden piirteen ääriipäähän.

 

Kun kiltti alkaa voimaantua, alkuun voi tulla ylilyöntejä. Tilanne kuitenkin tasaantuu ajan myötä. On tärkeä tajuta ettei tarvi "bondauksia" kiusaajiin, he eivät määritä muita kuin itsensä. Vaan tekee omia asioita eikä tarvi miettiä mitä muut ajattelee. Yksinoloa ei tarvi pelätä, kun tasapaino löytyy, asiat alkaa sujua.

Itsekin tunnen yhden omasta mielestään huonolla itsetunnolla varustetun omasta mielestään maailman kilteimmän ihmisen, joka kiukuttelee jatkuvasti sukulaisilleen ja kavereilleen, ja vaatii koko ajan validointia omille tunteilleen kaikilta ympärillään. Tavallaan hakee varmaan itsetuntonsa kehittämistä, mutta ulkopuolelta katsellen näyttää nimenomaan lapselliselta kiukuttelulta. Ei niitä sukulaisia tai kavereita ole ennenkään hänen tunteensa kiinnostaneet yli kaiken, kuten ei häntäkään muiden tunteet. Kamalan raskasta asioida sellaisen ihmisen kanssa, jonka itsetunto on pikkulapsen tasolla ja velloo vain omissa tunteissaan koko ajan. Ja niitä pitäisi siis kaikkien vahvistaa ja arvostaa, vaikka se olisi miten falskia.