Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (19969)
Bo-Harald ja hänen kokemuksensa ovat fiktiota, joku voi luokitella KAJ'n tekemiset taiteeksikin. Fiktioviihde ja taide ovat turvallinen tapa käsitellä myös ikäviä ja jopa inhottavia asioita - kukaan ei kärsi oikeasti. Minusta yksi syy KAJ'n taikaan on juuri se, ettei liikuta vain pinnallisella tasolla.
Kysymys Vaasan Hemmaplan konsertin lipuista teille, jotka varmaan tiedätte näistä asioista paremminkuin minä. En juurikaan käy missään keikoilla. Permantolippuja näyttää olevan vielä, ja ystäväni kanssa ilmeisesti saadaan järjestymään asiat niin, että päästäisiinkin lähtemään. Kyllä kai aikuinenkin voi ostaa tuon U-18 lipun? Hinnassa ei näytä olevan mitään eroa. Emme kumpikaan välttämättä haluaisi noille alueille, missä on anniskelua. Saattaa olla tyhmä kysymys, mutta kysyn kuitenkin, kun oikeasti aloin miettimään, että onko tämä joku ikärajajuttu myös (mikä olisi aika outoa mielestäni).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee Tango taas'sta yhden monien suosikeista? Minusta se, että äiti yrittää määrätä aikuisen poikansa elämästä, on lähinnä ahdistavaa, ja seurauksetkin ovat aika katastrofaaliset. Tuntuu mustalta huumorilta, taas. (Ja jos joku ei tiedä, mitä on musta huumori, niin Google on sitä varten.)
Omasta mielestäni Tango taas on KAJ'n parhaita kappaleita. Peräkammaripoikuus on yleismaailmallisestikin vakava aihe, ja tässä puhkotaan ennakkoluuloja monella tasolla. Samaa tematiikkaahan Axel Åhman käsittelee Rääppöön avausnovellissa. Komedia syntyy tragedian aineksista (ja myös palautuu tragediaan), ja meidän on tiedettävä mille nauramme ja itkemme.
Minusta tarina on ihan optimistinen. Saattaahan olla, että peräkammarin poika löysi kumppanin itselleen. Joka tapauksessa sanoisin, että yhden illan onnikin oli hänelle positiivinen juttu.
Mutta voihan siinäkin olla tragiikkaa että kun Bo-Harad vihdoin saa pesää, se kuuluu kokeneelle ja tangoa taitavalle suomenkieliselle naikkoselle, ts. ei äitimuorin mieleiselle miniäehdokkaalle.
Tämä muuten osui tietyllä kierolla ja suorasukaisella tavalla naulan kantaan. Tosin minä en näe siinä mitään traagista, että äiti ei saa mieleistään puolisoehdokasta. Shoppaili omansa jo aikoja sitten ja siitä on ilmeisesti jo muutama vuosikymmen aikaa. Missä sitten nykyään lieneekin? Asiasta ei puhuta mitään.
Minulla on "lastenlippu". Ostin sen heti kun liput tulivat myyntiin ja silloin Netticketiltä kertoivat, että ei ole erikseen eroteltu alueita lipputyypeittäin. On anniskelualueita, joille pääsee yli 18-vuotiaat lipputyypistä riippumatta. Epäselväksi jäi miksi he myyvät kahdentyyppisiä lippuja. Toivon, että tilanne on edelleen kuten silloin kerrottiin.
Vierailija kirjoitti:
Bo-Harald ja hänen kokemuksensa ovat fiktiota, joku voi luokitella KAJ'n tekemiset taiteeksikin. Fiktioviihde ja taide ovat turvallinen tapa käsitellä myös ikäviä ja jopa inhottavia asioita - kukaan ei kärsi oikeasti. Minusta yksi syy KAJ'n taikaan on juuri se, ettei liikuta vain pinnallisella tasolla.
"Minusta yksi syy KAJ'n taikaan on juuri se, ettei liikuta vain pinnallisella tasolla."
Näinpä. Ja tästä syystä KAJ ei ole mikään lastenmusiikkibändi eikä myöskään mikään teinimusiikkibändi saatikka mainstream- bändi. Toki kaiken ikäiset voivat ja saavat kuunnella (ja kuuntelevatkin), mutta mielestäni KAJ ei pohjimmiltaan kuitenkaan ole kaikille. Tajuan hyvin, miksi KAJlla on paljon aikuisyleisöä ja varttuneempaakin väkeä joukossa.
Sillä erolla että Käärijä on sentään tehnyt useampiakin isoja hittejä. Ei vain yhtä isoja kuin Cha Cha Cha. Sellaisia kun syntyy Suomessa ehkä kerran vuosikymmenessä.
Käärijä on Käärijä ja KAJ on KAJ. Molemmat mielestäni omanlaisiaan ilmiöitä, ja artisteina hyvin omantyylisiään eivätkä mitenkään toisiinsa verrattavissa. Käärijän suosion ja ansiot tietää varmasti Suomessa jokainen. KAJ on paljon marginaalisempi ilmiö, toki tätä nykyä tunnetumpi kuin vielä toista vuotta sitten. Arvostan molempia, ovat persoonallisia ja tekevät musiikkiaan omista lähtökohdistaan. Hienoa, että meillä on tällaisia suomalaisen musiikin lähettiläitä, jotka ovat saavuttaneet suosiota myös maamme rajojen ulkopuolella, Käärijä tietysti vielä laajamittaisemmin kuin KAJ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee Tango taas'sta yhden monien suosikeista? Minusta se, että äiti yrittää määrätä aikuisen poikansa elämästä, on lähinnä ahdistavaa, ja seurauksetkin ovat aika katastrofaaliset. Tuntuu mustalta huumorilta, taas. (Ja jos joku ei tiedä, mitä on musta huumori, niin Google on sitä varten.)
Omasta mielestäni Tango taas on KAJ'n parhaita kappaleita. Peräkammaripoikuus on yleismaailmallisestikin vakava aihe, ja tässä puhkotaan ennakkoluuloja monella tasolla. Samaa tematiikkaahan Axel Åhman käsittelee Rääppöön avausnovellissa. Komedia syntyy tragedian aineksista (ja myös palautuu tragediaan), ja meidän on tiedettävä mille nauramme ja itkemme.
Minusta tarina on ihan optimistinen. Saattaahan olla, että peräkammarin poika löysi kumppanin itselleen. Joka tapauksessa sanoisin, että yhden illan onnikin oli hänelle positiivinen juttu.
Vähän samoilla linjoilla. En näe tarinassa mitään suurta traagisuutta enkä mitään ahdistavaa, en äitimuorin kontrollia enkä määräilemistä. Tragikoominen ehkä kylläkin. Toki siinä tölväistään ennakkoluuloja ja stereotypioita puolin ja toisin, mutta silti se on minusta kuitenkin miltei hyväntahtoinen tarina pienestä ihmisestä, joka rohkaistuu tekemään jotain, mitä ei ehkä olisi uskonut itselleen mahdolliseksi. Kun uskaltaa ottaa sen ensimmäisen askeleen, niin se usein johtaa moniin muihin askeleisiin, jotka lopulta vievät ties minne saakka.
Vierailija kirjoitti:
Bo-Harald ja hänen kokemuksensa ovat fiktiota, joku voi luokitella KAJ'n tekemiset taiteeksikin. Fiktioviihde ja taide ovat turvallinen tapa käsitellä myös ikäviä ja jopa inhottavia asioita - kukaan ei kärsi oikeasti. Minusta yksi syy KAJ'n taikaan on juuri se, ettei liikuta vain pinnallisella tasolla.
Taide jäljittelee elämää (ja elämä jäljittelee taidetta), jolloin Tango taasilla saattaa olla vahva tragikoominen faktapohja.
Ilmiö ei suinkaan ole rajoittunut vain syrjäseudulle; minulla on kyseenalainen kunnia tuntea yksi tällainen Bo-Harald jopa Helsingin keskustasta. Mieluiten olisin tuntematta, sillä hänessä ei oikeasti ole mitään hauskaa. Mutta kaikki pisteet KAJ'n ihmisyyttä lempeästi tarkastelevalle katseelle.
Vierailija kirjoitti:
Joo, siitä Fb-postauksesta erittäin vapaalla kädellä suomennettuna Jakobin kertomana esim: "Ollaan täällä oltu kiertoajelulla ja ajeltu vuokrapyörillä ympäriinsä. Kun kysyttiin pyörävuokraamosta, milloin nämä pitää palauttaa, niin vastaus oli 'Eiku heittäkää jokeen vaan'."
Pekka Töpöhännästä (joka on siis Uppsalan kuuluisin kissahahmo) Jakob kertoi, että hän kasvoi Pekka Töpöhännän parissa. Mutta sitten Melodifestivalenissa oli hankalaa, kun siellä oli Monni (eli ruotsiksi Måns) kiusaamassa pientä raukkaa 🤣
Ennen Gelateriaa: "Yksi mun ehdottomista suosikkijutuista kesäisin on olla ulkosalla kuten tällaisena iltana ja nähdä hyvä bändi. No sellaista ei nyt tänne valitettavasti tullut, mutta olla täällä porukoitten kanssa ja ehkä jopa kruunata ilta jollain tosi hyvällä jäätelöllä."
Katsoin jo viime vuoden videoista, että tuo Uppsalan konserttipaikka näyttää tosi viehättävältä. Istumakatsomo, ja seisomapaikat vasta sen takana, joten samanlaista "lavanedusriehakkuutta" ei pääse syntymään kuin monessa muussa keikkapaikassa. Mutta silti tunnelma vaikuttaa olleen tosi hyvä ja nuo välispiikit kyllä hauskoja. Niitä toivoisi kuulevansa enemmän keikoilla täällä meilläkin.
Oliko tuo poikien juttelu "kouluruotsia" vai olenko minä tietämättäni oppinut ymmärtämään vööråa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, siitä Fb-postauksesta erittäin vapaalla kädellä suomennettuna Jakobin kertomana esim: "Ollaan täällä oltu kiertoajelulla ja ajeltu vuokrapyörillä ympäriinsä. Kun kysyttiin pyörävuokraamosta, milloin nämä pitää palauttaa, niin vastaus oli 'Eiku heittäkää jokeen vaan'."
Pekka Töpöhännästä (joka on siis Uppsalan kuuluisin kissahahmo) Jakob kertoi, että hän kasvoi Pekka Töpöhännän parissa. Mutta sitten Melodifestivalenissa oli hankalaa, kun siellä oli Monni (eli ruotsiksi Måns) kiusaamassa pientä raukkaa 🤣
Ennen Gelateriaa: "Yksi mun ehdottomista suosikkijutuista kesäisin on olla ulkosalla kuten tällaisena iltana ja nähdä hyvä bändi. No sellaista ei nyt tänne valitettavasti tullut, mutta olla täällä porukoitten kanssa ja ehkä jopa kruunata ilta jollain tosi hyvällä jäätelöllä."
Katsoin jo viime vuoden videoista, että tuo Uppsalan konserttipaikka näyttää tosi viehättävältä. Istumakatsomo, ja seisomapaikat vasta sen takana, joten samanlaista "lavanedusriehakkuutta" ei pääse syntymään kuin monessa muussa keikkapaikassa. Mutta silti tunnelma vaikuttaa olleen tosi hyvä ja nuo välispiikit kyllä hauskoja. Niitä toivoisi kuulevansa enemmän keikoilla täällä meilläkin.
Luulen että heillä on muodostumassa vähän erilainen show istumakeikoille kun niitä on tulossa syksyllä useampiakin. Ainakin joidenkin kestoksi on kerrottu 1,5 tuntia. Toivottavasti niissä on enemmän juuri tällaista jutustelua.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tuo poikien juttelu "kouluruotsia" vai olenko minä tietämättäni oppinut ymmärtämään vööråa?
Mielestäni se oli vähintään osaksi vöyriä. Itse en kaikkea ymmärtänyt, mutta ei se mitään. Aina löytyy jostain käännös jollekin kielelle. Minua ei haittaisi vaikka ollessani keikoilla minulla jäisi osa ymmärtämättä. Parempi, että he puhuvat kieltä, jolla heiltä juttu luistaa parhaiten.
sverigesradio.se / "Linda Lampenius sommarpratare" lopussa on SR:n vinkkinä lyhyt pätkä Axelin viimekesäisestä pratista (plus nettisivuilla linkki) joka saa ehkä siten lisää kuulijoita. Lindan kertomus alkaa varhaislapsuudesta ja päättyy Liekinheitin-kevääseen. Suomalaisille tuttua mutta SR:n kohdeyleisölle ehkä uutta(kin). Selkeästi artikuloitua standardiruotsia, ja toistonopeutta voi helposti säätää.
"On dråo an langsät golvi
Å an flög hit å dit
Oj usch on lukta Olvi
Ja usch on lukta sprit"
Tango taas on hieno kappale poikien uran alkuajalta ja puolustaa kyllä paikkaansa.
Kuuntilin viikonloppuna tenorilaulua ja useampi esitti Nessun Dorman. Jostain syystä päässäni kuuluivat Nissan Bromsan sanat, huomaa että kappaleen kulku on aika selvästi aivoissa.
Tango taas-kappalessa Ritva ei puhu oikeata pohjanmaata, vaan pohjalaisten nuorten kuvittelemaa kielimuotoa.
Esimerkiksi "”Moro mä oon Ritva kukk sä oot?" sisältää muodon Kukk? joka on kai mukana vain rytmillisistä syistä, eikä seinäjokelainen sanoisi Moro. Ehkä tosin Ritvakin on tangovieras.
Vierailija kirjoitti:
Tango taas-kappalessa Ritva ei puhu oikeata pohjanmaata, vaan pohjalaisten nuorten kuvittelemaa kielimuotoa.
Esimerkiksi "”Moro mä oon Ritva kukk sä oot?" sisältää muodon Kukk? joka on kai mukana vain rytmillisistä syistä, eikä seinäjokelainen sanoisi Moro. Ehkä tosin Ritvakin on tangovieras.
Mä oon luullut, että kukaan ei sano kukk. Ajattelin, että KAJ luulee virheellisesti, että suomen kielessä puhutaan niin.
Luulen että "kukk" menee samaan kategoriaan hieman virheelliseen mutta biisin sopivaan tapaan käyttää suomen kieltä väärin kuin "kesävieraat tulevat maksamaan", jossa haetaan sanaleikkiä maksamisen ja Maksamaan välillä, mutta ignoorataan se että jälkimmäisessä keississä sen pitäisi olla "maksamaaHAn" :) mutta väliäkö tuolla, toimii silti
Mutta voihan siinäkin olla tragiikkaa että kun Bo-Harad vihdoin saa pesää, se kuuluu kokeneelle ja tangoa taitavalle suomenkieliselle naikkoselle, ts. ei äitimuorin mieleiselle miniäehdokkaalle.