Onko KAJ yhden hitin ihme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen oikeastaan pettynyt jos heiltä tulee vain yksi kappale ennen kesän rientoja. He niin kehuivat syksyllä ja talvella, että on vihdoinkin aikaa tehdä musiikkia.

Musiikkityyliä olen miettinyt kun olen kuunnellut paljon heidän vanhoja ihania kappaleitaan. 
Valitettavasti luulen että he eivät palaa vanhaan tyyliin vaan yrittävät tehdä isommille yleisöille suunnattuja kappaleita. Perustelen sillä, että he ovat sanoneet haluavansa esiintyä isoille ja isommille yleisöille.

Toivon että jos tulisi enemmän uusia kappaleita ja sitten siellä olisi mukana myös vanhemmantyylisiä kappaleita.

Mä en ole mitenkään pettynyt, jos nyt keväällä tulee vain yksi kappale. Tuntuu, että pojilla on tuota kaikenlaista ohjelmaa riittänyt koko ajan. En tiedä biisinteosta yhtään mitään, mutta eihän se välttämättä synny tuosta noin vaan. Tai siis, itse kun en saisi minkäänlaista tekelettä aikaiseksi, vaikka hioisin kuukausitolkulla, niin ajattelen, että kaikki ottaa aikansa. Eikä se taiteilijan inspiraatiokaan ehkä tilauksesta tule. Ja ainakin uskoisin niin, että pojilla on edelleen sen verran kunnianhimoa, että eivät ihan mitä tahansa kyhäelmää päästä käsistään. Katsotaan mitä tulee! 

Mä olen katsellut niitä heidän biisinteko-oppaita ja tuon, missä pykätään Tre tombilar på tv. Onhan he käsittämättömän tehokkaita kirjoittamaan biisejä. Mutta ihmettelen, onnistuuko se täysin lonkalta vai pitääkö sentään vähän raivata tilaakin. Juuri katselin jonkun kokeilua, jossa opetteli katselemaan seinään kunnes päästä tyhjenee kaikki muu. Oli paineita saada firman joku ongelmajuttu ratkaistua, ja ratkaisu aina vain viipyi. Sitten hukuttautui sähköposteihin jne. Oli onnistunut, mutta milläpä aikaa teet niin, jos kalenteri on jo täynnä ja keskeytyksiä on koko ajan. 

Kaj'n pojat on niin ylivertaisen hyviä kaikessa mihin ryhtyvät, että melkein ilahduin löytäessäni asian, jossa he eivät ole hyviä eli playbackissä. Mikä tietysti kertoo ennen kaikkea siitä, että he eivät sellaista filunkipeliä arvosta eivätkä siis harjoittelekaan.

https://www.youtube.com/shorts/B8b4r07wK80

No tässäpä pitkän arpomisen jälkeen listaa:

Professionella Pjasalappar: Karalåtin

Lokalproducerat pjas: Heimani i skick

Kom ti byin: Taco hej/Wilhelm von Schwerin

Gambämark: Dehär e min by

Botnia Paradise: Västerut

KAJ10: Text-tv

Karar i arbeit: Karar i arbeit

Vörjeans: Ja e från Vörå

Kajland: När du ölar med Torolf

Kom ti byin levyltä en pystynyt tekemään valintaa noiden kahden biisin välillä, piti laittaa molemmat. Tämä on mullekin noussut ykköseksi KAJ'n albumeista. Aatelkaas, että viime keväänä en edes halunnut tilata tätä levyä itselleni kun ajattelin, että en ehkä tykkää. Lähes kaikki muut levyt tilasin. Ja hetken päästä sitten olikin pitkään se tilanne, että oikein mitään levyjä ei saanutkaan mistään, aina loppu. Onneksi tämä Kom ti byin sentään lopulta löysi tiensä mun levyhyllyyn. Harmi vaan, että Vörjeans jäi multa kokonaan saamatta. 

Karalåtin listoilla jo toisen kerran. Poikien pitäisi nähdä tämä, jotta oppisivat olemaan aidosti ylpeitä teiniaikojen mestariteoksestaan. Ja nähdä ylipäätään kaikki tänne tehdyt listat, joissa on joidenkin toistuvien suosikkien lisäksi hurjasti variaatiota. Niinhän se menee, kun on aarrearkku täpösen täynnä tällä "yhden hitin ihmeellä".

Vierailija kirjoitti:

viimeinen, kolmas osa:

 

Ja silti kaikki voi olla periaatteessa hyvin. Keikoille riittää kottaraisparvia ja tulee kuluttajia, jotka haluavat tulla viihdytetyksi ja se siitä. Vanha kannattajakunta edelleen rakastaa, koska he ovat melkein sukuakin ja ainakin naapurikylän poikii. Rakkautta on, mutta se on enemmänkin kotiseutuylpeyttä ja tuttuuden tuomaa turvaa. Ehkä jonkinlainen laajempi nationalismi ajaa isompia joukkoja olemaan myötämielisiä. Mutta riittääkö se KAJ:lle? He ovat jo maistaneet yleisöä, joka pitää heitä taiteilijoina ja kokee olevansa vuorovaikutussuhteessa henkisesti nimenomaan saamapuolella ja tavoittavansa siitä jotain pysyvää ja ympärillekin leviävää hyvinvointia, ja ovat siitä hyvästä valmiita näkemään paljonkin vaivaa, laulavat sanat takaisin jne. Kyllä sen yleisön pystyy myös pettämään. Ihmiset lannistuvat siinä kuin parisuhteessakin jos yhteys katkeaa. Sellainen ilmapiiri myös leviää siinä missä kulovalkeakin. Heput eivät ole joutuneet näitä asioita aiemmin miettimään, ja hehän ovat kasvaneet nimenomaan viihdyttäen porukkaa. Ymmärtämättä, ettei heille ole oltu vain kilttejä, vaan että heissä on nähty muutakin kuin nuoruus ja taitavuus.  Nyt he eivät ole välttämättä ehtineet antaa asioiden hautua. Koko ajan tulee uusia avarampia maisemia eteen, mutta aikaa ei ole kunnolla edes lepäämiseen. Ovatko he miettineet valintojen riskejä miten tarkkaan? 

 

Voivathan hekin nousta uudelleen todellisiksi taiteilijoiksi myöhemmin vaikka nyt menisi metsään, mutta sitten mennään aika puhtaasti tuurilla, elämä tahtoo tulla väliin. Ei tarvitse lähteä herrojen kanssa marjaan, jos itsetunnosta ja -tuntemuksesta kiinni pitäen olisi helpompi konsti pysyä tiellä ja vaurioita tulisi vähemmän. Voihan olla, että joka tapauksessa tulee ylittämättömiä vaikeuksia, mutta toivottavasti he tottuvat nopeasti nykyiseen arvostukseen, kuuluisiin tuttaviin ja pitävät oman tekemisensä tason ja ammattiylpeytensä. Ja että äiti edelleen muistaa käskeä korjaamaan kamat eteisen lattialta paikoilleen. 

Nämä kaikki kolme viestiä olivat täyttä asiaa ja juuri niitä syitä, miksi olen huolissani. He ovat itse niin lähellä omaa tekemistään, että eivät pysty näkemään sitä mitä me näemme.

Toisekseen tällaisena keski-ikäisenä on kokenut ruuhkavuodet niin siviili- kuin työelämässä. Kokenut sen kuinka aikansa tuntee olevan kaikkivoipa ja jaksaa painaa, mutta jossain kohtaa elämästä tulee suorittamista. Kun elanto on kiinni siitä säntillisestä suorittamisesta, sitä selviää vähän tylstyneemmilläkin aivoilla. Mutta luovuus ja iloisuus siinä karisee vaivihkaa, ennen kuin itsekään tajuaa. Heidän elantonsa taas on kiinni luovuudesta ja uusista ajatuksista ja ne pidemmän päälle vaativat aivoille aikaa ajatella. Toivon todellakin, että ovat riittävän viisaita kaiken keskellä, mutta pahoin pelkään, koska harva kolmikymppinen on. Edes normaalissa elämässä.

Karalåtin on alusta saakka ollut mun lemppareita. Hauskasti ja kekseliäästi sanoitettu, toki nuorten poikien tuotos mutta  samalla niin liikuttava, kiva melodia, lempeän positiivinen ylistyslaulu. Ja niin hienosti harmoniassa laulettu. Tämä olisi ihanaa kuulla akustisena live-versiona jossain. Mutta Axelhan taisi sanoa jo ennen KOIta, että ei.... Voi, mun mielestä tää olisi kyllä niin mahtava nostalgiapläjäys vaikka Vaasaankin. En yhtään väheksyisi tätä kappaletta. 

Vierailija kirjoitti:

No tässäpä pitkän arpomisen jälkeen listaa:

 

Professionella Pjasalappar: Karalåtin

Lokalproducerat pjas: Heimani i skick

Kom ti byin: Taco hej/Wilhelm von Schwerin

Gambämark: Dehär e min by

Botnia Paradise: Västerut

KAJ10: Text-tv

Karar i arbeit: Karar i arbeit

Vörjeans: Ja e från Vörå

Kajland: När du ölar med Torolf

 

Kom ti byin levyltä en pystynyt tekemään valintaa noiden kahden biisin välillä, piti laittaa molemmat. Tämä on mullekin noussut ykköseksi KAJ'n albumeista. Aatelkaas, että viime keväänä en edes halunnut tilata tätä levyä itselleni kun ajattelin, että en ehkä tykkää. Lähes kaikki muut levyt tilasin. Ja hetken päästä sitten olikin pitkään se tilanne, että oikein mitään levyjä ei saanutkaan mistään, aina loppu. Onneksi tämä Kom ti byin sentään lopulta löysi tiensä mun levyhyllyyn. Harmi vaan, että Vörjeans jäi multa kokonaan saamatta. 

Minullekin Kom ti byin on suosikkilevy. Laitoin Taco hejn kylmästi ykköseksi kun joku piti valita. Kakkonen olisi ollut Frassin ja Wilhelm heti kannoilla.

Mutta kaikilta levyilta löytyy suosikkeja. Valinta ei ollut mitenkään helppo. Alkuaikoina ihastuin vähän joka kappaleeseen vuorotellen, mutta nyt  pystyy jo paremmin nimeämään suosikkinsa. Kakkoslevyltä oli helppo nimetä Heimani, koska se on suosikkini kaikista, mutta onhan siellä muitakin huippusuosikkeja kuten Bodil ja Yolo.

Karar i arbeit -albumiltakin minun oli helppo valita Firmans man, mutta äsken juuri kuuntelin Älska en gubbia ja hoilasin täysillä mukana. On sekin vaan mielestäni niin huippuhyvä ja riittäähän näitä helmiä niin kuin kaikki tiedämme.

T. aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Grim sanoi aikaisemmin ettei ole Miserablesin ystävä varsinaisesti.

 

 

Kuuntelin Tulisielun, hyvä kirja ja toimii hyvin murteetomana suomeksi.
 

Minä tykkäsin myös Tulisielusta kovasti. Muistuttiko teidän mielestänne joku kirjan hahmoista jotakuta KAJn pojista?

Mä en pelkästään tykkää Tulisielusta, mä rakastan sitä. Voin tunnustaa, että mulla oli kyynelet silmissä, kun se loppui. Oli niin vaikea irrottautua siitä maailmasta ja henkilöhahmoista. Hämmästyttävän taidokkaasti ja samalla lempeästi Axel punoo yhteen komiikan ja tragiikan ja omien juuriensa arvostuksen. Mä tunnistin häntä itseään ja myös Keviniä ja Jakobia jokaisesta hahmosta (vaikka ne tietysti ja ehdottomasti ovat sinänsä fiktiivisiä). Myös joistakin tilanteista ja tunnelmista voi sekä riveiltä että rivien välistä lukea monenlaista omakohtaisuutta. Helenan kuvittelin mielessäni Linda Q:n näköiseksi, ja melkein kiljaisin ääneen, kun myöhemmin tuli tieto, että May Schjörlien todella esittää roolin Eldsjälin näyttämöversiossa.

Tällaiselle kajahtaneelle koko kirja on muutenkin pelkkää löytämisen iloa. Ilmeisesti Axel on tiettyjä yksityiskohtia pudotellutkin mukaan varta vasten tietäjille, jotka tietää. Satunnainen lukija ei huomaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Grim sanoi aikaisemmin ettei ole Miserablesin ystävä varsinaisesti.

 

 

Kuuntelin Tulisielun, hyvä kirja ja toimii hyvin murteetomana suomeksi.
 

Minä tykkäsin myös Tulisielusta kovasti. Muistuttiko teidän mielestänne joku kirjan hahmoista jotakuta KAJn pojista?

Mä en pelkästään tykkää Tulisielusta, mä rakastan sitä. Voin tunnustaa, että mulla oli kyynelet silmissä, kun se loppui. Oli niin vaikea irrottautua siitä maailmasta ja henkilöhahmoista. Hämmästyttävän taidokkaasti ja samalla lempeästi Axel punoo yhteen komiikan ja tragiikan ja omien juuriensa arvostuksen. Mä tunnistin häntä itseään ja myös Keviniä ja Jakobia jokaisesta hahmosta (vaikka ne tietysti ja ehdottomasti ovat sinänsä fiktiivisiä). Myös joistakin tilanteista ja tunnelmista voi sekä riveiltä että rivien välistä lukea monenlaista omakohtaisuutta. Helenan kuvittelin mielessäni Linda Q:n näköiseksi, ja melkein kiljaisin ääneen, kun myöhemmin tuli tieto, että May Schjörlien todella esittää roolin Eldsjälin näyttämöversiossa.

Tällaiselle kajahtaneelle koko kirja on muutenkin pelkkää löytämisen iloa. Ilmeisesti Axel on tiettyjä yksityiskohtia pudotellutkin mukaan varta vasten tietäjille, jotka tietää. Satunnainen lukija ei huomaa mitään.

Jonkun mielestä Joanna muistuttaa Jakobia, mutta minä en saa sellaisia fiiliksiä. Toivon että Jakob on epäitsekkäämpi.

Joannassa on ehkä sellaista itsekkyyttä, jota suurella taiteilijalla on pakko olla, sellaisella, joka haluaa antaa esiintymiselle kaikkensa. Siinä jää muu väkisinkin toissijaiseksi. Hänellä ja Jakobilla on mun mielestä yhteistä suuri lahjakkuus. Lavasäteily, jonka edessä katsoja/kuulija ei voi muuta kuin sulaa. Toisaalta Joanna on tosi nuori, vasta teini. Siinä iässä tuppaa ihminen olemaan itsekäs silkkaa kypsymättömyyttään.

Hillitkäähän vähän, mulla on vielä Tulisjäl lukematta. Sisältövaroituksia kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Hillitkäähän vähän, mulla on vielä Tulisjäl lukematta. Sisältövaroituksia kiitos. 

Joo, kiitos muistutuksesta. Mä kyllä yritinkin olla paljastamatta juonta tai tapahtumia, mutta jos joku kirjoittaa jotakin niistä, ehdottomasti mukaan sisältövaroitus.

Vierailija kirjoitti:

Karalåtin on alusta saakka ollut mun lemppareita. Hauskasti ja kekseliäästi sanoitettu, toki nuorten poikien tuotos mutta  samalla niin liikuttava, kiva melodia, lempeän positiivinen ylistyslaulu. Ja niin hienosti harmoniassa laulettu. Tämä olisi ihanaa kuulla akustisena live-versiona jossain. Mutta Axelhan taisi sanoa jo ennen KOIta, että ei.... Voi, mun mielestä tää olisi kyllä niin mahtava nostalgiapläjäys vaikka Vaasaankin. En yhtään väheksyisi tätä kappaletta. 

Koko ekalla levyllä on kyllä hämmästyttävän paljon hyviä biisejä. Omaksi ykköseksi nostin Tango taasin, mutta sekä Karalåtin, Pablos frestelse että Vägg i vägg ovat tosi upeita myös ja niitä tulee kuunneltua usein. Kaikkia levyn biisejä en muista, mutta oli siellä muitakin ihan kivoja.

Mä oon nyt noin puolessa välissä Tulisielua ja oon kyllä kans tykännyt. Ja kyllä siellä varmaan jonkinlaista omakohtaisuutta ainakin on mukana, kun noissa maaseudun revyyporukoissa on Axelkin pyörinyt. Jos loppu kirjasta on yhtä hyvä, niin haluan kyllä sen näytelmänkin käydä katsomassa sitten Vaasassa.