Lue keskustelun säännöt.
Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (6543)
Huh, aika rankkaa, että Axel ja Joel kirjoittavat kakkoskautta omalla riskillään ilman sopimusta sen esittämisestä. Siinä menee heiltä tosi iso työ hukkaan, jos Yle sanoisikin nej tack.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen Muurimäen kanssa väkevästi eri mieltä.
Pitääkö kaikki aina seksuaalistaa, luulisi musiikin riittävän teillekin.
Jäin miettimään tätä. Itse asiassa seksuaalisuus on yksi keskeisiä teemoja heidän tuotannossaan, väitän. Milloin siksi, että se puuttuu, ja milloin siksi, että siihen tuodaan epätavanomainen näkökulma. Härnätään homoteemoilla, pohditaan miehen suhdetta naisiin, epävarmuuksia ja mihin ne johtavat. Aiheeseen otetaan kantaa useinkin.
Katsottiin Botnia Paradise lopultakin eilen. Jäin ihmettelemään käsikirjoituksen rakennetta. Romanttisen pääparin nuorta lempeä kuvataan äärimmäisen suloises
Kiitos hyvästä analyysistä. Olen itse sitä mieltä että BP:ssä seksuaalisuutta näytetään juuri sopivasti. Benjaminin ja Julian tarinaan intiimimmät kohtaukset eivät olisi tuoneet mitään lisäarvoa eikä koko perheen musikaalissa mielestäni tarvitse näyttää enempää seksuaalisuutta. Heidän suhteensa kuvataan niin herkän kauniisti ja katsojille käy kyllä selväksi että hytissä voi olla vipinää.
Ornitologien suhteeseen taas kiihkeä suutelu tuo yhtäältä yllätysmomentin ja toisaalta komediallisen puolen. Miten kiihkeitä he ovatkaan käytännöllisistä ulkovaatteista huolimatta😂
Vierailija kirjoitti:
Huh, aika rankkaa, että Axel ja Joel kirjoittavat kakkoskautta omalla riskillään ilman sopimusta sen esittämisestä. Siinä menee heiltä tosi iso työ hukkaan, jos Yle sanoisikin nej tack.
Kyllä Yle sen ottaa, uskon vahvasti niin. Tuskin saavat samalla budjetilla tehtyä toista sarjaa joka saisi yhtä paljon katsojia. Ehkä kakkoskauden valmistuttua saisivat sen jopa myytyä Ruotsiin.
Mun mielestä Benjaminin ja Julian romanssissa vähemmän on enemmän. Kyllä heidän tunteensa tulevat katsojille täysin selviksi jo siitä, kuinka he katsovat toisiaan. Jokainen pystyy kuvittelemaan mielessään loput.
Aikuisemmalle subrettiparille sopii sitten vähän räväkämpi meininki. Heillä on mennyt 40 vuotta sen oikean etsimiseen, ja kun se sitten löytyy, sulat saavatkin pöllytä.
Dramaturgisesti Botnia Paradise on mun mielestäni ällistyttävän kypsää työtä noilta lähes ensikertalaisilta. Flaggan i topp ja sen jälkeiset tapahtumat yksinkertaisesti räjäyttävät katsojan mielen. Loppuhuipennuksesta puhumattakaan.
Hämmästyttävällä tavalla on myös saatu huumori ja romantiikka saumattomasti upotettua yhteen ja samaan teokseen. Ei ihan helppo homma sekään, varsinkaan keskentekoisilla aivoilla.
Ajatelkaas, että näillä pojilla voi olla vielä 40-50 vuotta aktiivista uraa edessä. Mitähän kaikkea siinä ajassa syntyy, ja miten huikealle tasolle päästään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Benjaminin ja Julian romanssissa vähemmän on enemmän. Kyllä heidän tunteensa tulevat katsojille täysin selviksi jo siitä, kuinka he katsovat toisiaan. Jokainen pystyy kuvittelemaan mielessään loput.
Aikuisemmalle subrettiparille sopii sitten vähän räväkämpi meininki. Heillä on mennyt 40 vuotta sen oikean etsimiseen, ja kun se sitten löytyy, sulat saavatkin pöllytä.
Dramaturgisesti Botnia Paradise on mun mielestäni ällistyttävän kypsää työtä noilta lähes ensikertalaisilta. Flaggan i topp ja sen jälkeiset tapahtumat yksinkertaisesti räjäyttävät katsojan mielen. Loppuhuipennuksesta puhumattakaan.
Hämmästyttävällä tavalla on myös saatu huumori ja romantiikka saumattomasti upotettua yhteen ja samaan teokseen. Ei ihan helppo homma sekään, varsinkaan keskentekoisilla aivoilla.
Ja se useammalla aikatasolla liikkuminen ei haittaa ollenkaan. Taisin huomata sen vasta toisella katsomisella. Ihan ovelasti oli palmikoitu yhteen koko kesän tapahtumat ja Bertelin, Dan-Olen ja Eva-Lisan viikonloppuristeily. Ja siihen vielä kehystarina päälle.
Mä toivon ja uskon, että myös Kevin lähtee kirjailijanuralle. Siltä mieheltä tulee niin punnittua puhetta, että haluaisin lukea hänen ajatuksiaan myös kirjojen sivuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Benjaminin ja Julian romanssissa vähemmän on enemmän. Kyllä heidän tunteensa tulevat katsojille täysin selviksi jo siitä, kuinka he katsovat toisiaan. Jokainen pystyy kuvittelemaan mielessään loput.
Aikuisemmalle subrettiparille sopii sitten vähän räväkämpi meininki. Heillä on mennyt 40 vuotta sen oikean etsimiseen, ja kun se sitten löytyy, sulat saavatkin pöllytä.
Dramaturgisesti Botnia Paradise on mun mielestäni ällistyttävän kypsää työtä noilta lähes ensikertalaisilta. Flaggan i topp ja sen jälkeiset tapahtumat yksinkertaisesti räjäyttävät katsojan mielen. Loppuhuipennuksesta puhumattakaan.
Hämmästyttävällä tavalla on myös saatu huumori ja romantiikka saumattomasti upotettua yhteen ja samaan teokseen. Ei ihan helppo homma sekään, varsinkaan keskentekoisilla aivoilla.
Ja se useammalla aikatasolla liikkuminen ei haittaa oll
Monella aikatasolla liikkuminen ei todellakaan haittaa vaan on nerokkaasti luotu rakenne. Sillä lailla on saatu nivottua yhteen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, jotka näyttämöllä limittyvät. Taas muistin, kuinka paljon nautinkaan Botniasta. Täytyy ottaa se kerran vielä uuteen katseluun. Ainakin kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä BP:n heikoin lenkki oli Benjaminin ja Julian suhde. Ehkä siksi, kun se oli niin monella tavalla kliseinen ja haukotuttava. Muuten tykkäsin musikaalista todella paljon, Axelin ja Kevinin roolit olivat aivan briljantteja.
Bertelin ja Dan-Olen hahmot ovat kieltämättä ainutlaatuiset ja sellaisina todella herkulliset. Benjamin ja Julia taas varioivat ikiaikaista teemaa, jota ehkä voi kutsua kliseiseksikin. Mutta ei Kaj siihen yleisimpään ratkaisuun sentään päätynyt, että mies veisi ja nainen vikisisi. Moni muu olisi kirjoittanut Julian artistinuraa tavoittelevaksi tyttöseksi ja Benjaminin uljaaksi kapteeniksi, mutta Kaj teki päinvastoin.
Eikä ainakaan mua heidän romanssinsa seuraaminen haukotuttanut ollenkaan. Henkeä pidätellen seurasin, kuinka heille käy (vaikka tietysti sen tiesinkin; jo draaman lait edellyttivät, että loppu hyvin, kaikki hyvin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vain yksinkertsinen musiikin ja viihteen keskivertokuluttaja. En osaa tehdä hienoja analyyseja, mutta...
Minusta Botnia Paradise (kuten myös Gambämark) ovat kertakaikkiaan ÄLLISTYTTÄVÄN hyviä teoksia reilut parikymppisten nuorten kirjoittamaksi, olivat sitten luonnosmaisia tai mitä tahansa. Tai BP:n aikoihin olivat kai jo yli 25v, mutta tosi nuoria kuitenkin. Ideointi, käsikirjoitukset, sävellykset, sanoitukset, sovitukset, päälle päätteeksi loistava näyttelijätyö ja roolinvaihdot esim Gambämarkissa.
Kuinka monelta tuonikäiseltä syntyisi mitään vähänkään vastaavaa edes hitusen tuohon suuntaan? Kuinka monelta löytyisi tarvittavaa pitkäjänteistä tavoitteellisuutta ja periksiantamattomuutta tuollaiseen kuukausien kovaan työhön?
Mä en voi käsittää näiden poikien lahjakkuutta!
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä BP:n heikoin lenkki oli Benjaminin ja Julian suhde. Ehkä siksi, kun se oli niin monella tavalla kliseinen ja haukotuttava. Muuten tykkäsin musikaalista todella paljon, Axelin ja Kevinin roolit olivat aivan briljantteja.
Mä mietin sitten taas tässä melkein vuorokauden mietiskeltyäni, että se suhde on ehkä tarkoituksella kliseinen ja haukotuttava. Se on tyylikeino. Ensinnäkin vaikka siinä ei tapahdu sitäkään vähää mitä katsoja odottaa, siinä tapahtuu kaikkea muuta. Ne Jakobin hellät katseet ovat vallankumouksellisia tässäkin eikä vain kiuasmainoksessa. Ja sekin on hurjaa, että tarina lähteekin ihan outoon suuntaan, kun lähdetään maailmalle eri suuntiin. Tulee mieleen se pohjalainen kesäteatteripätkä joulukalentereista. Etäännytetään tekemällä kornia.
Ja samalla ne alun joutsenpätkät ovat riemastuttavia realistisemmassa komediallisuudessaan, ja jotenkin ne alleviivaavat sitä, että kun langetaan loveen, realismi liukenee maailmasta. Enää ei nähdä kiukkuista ja pettynyttä nuorta joutsenta murjottamassa unelmien raunioilla (miten se saakin viestittyä niin sujuvasti, oli päässä telkkari tai muu lavaste). Parista tulee sivuseikka ja katse ohjataan muualle, ehkä pohtimaan aika vuolaasti esiintyvän taiteilijan valintojen vaatimuksia ja tietysti elämän yleisemminkin. Kaikessa kuuluu se perimmäinen ääni, joka käskee yrittämään, vaikka tulos on todennäköisesti pannukakku ja vuolas ketutus. Ettei se ainakaan olisi sitten pelon takia jäänyt kokeilematta, vaikkei toisaalta sen takia pidä siltoja polttaa, että on liian kukko, vaikka on oltava riittävän kukko. Berteliäkin alkaa hahmottaa, että onko siinä sitten tutkielma siitä, mitä siitä taas seuraa, jos on liiankin kettu. Vaikka toisaalta ketään ei tarvita yhtä paljon kuin ketun taitoja. Ilman rohkeutta ei ole mitään, vaikka se voi johtaa yhdessä putoamiseen, mutta pitää olla myös konsteja varastossa. Mutta siis, oli miten oli, niin taustalla pohditaan paljon ja pintataso on selkeämmin pintaa kuin monessa muussa taideteoksessa ikinä. Ei tämä ole lättänäksi jäävä satu eikä tarina, vaan tutkielma, johon saa eläytyäkin. Sitten jos vanhemmiten antautuvat tekemään pinnastakin täysin uskottavan, niin syvätasolle onkin jo todella vaikea päästä. Ehkä tietty viitteellisyys auttaa, ainakin itselläni ajatus laukkaa paremmin kun pinnassa on säröjä seurattavaksi.
What does the fox say...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä BP:n heikoin lenkki oli Benjaminin ja Julian suhde. Ehkä siksi, kun se oli niin monella tavalla kliseinen ja haukotuttava. Muuten tykkäsin musikaalista todella paljon, Axelin ja Kevinin roolit olivat aivan briljantteja.
Mä taas todella pidin heidän rakkaustarinastaan, ja mielestäni se ei ollut kliseinen vaan kaunis ja uskottava. Se, kuinka yleisö huomaa heidän katseistaan jo varhaisessa vaiheessa mitä on tapahtumassa, ennen kuin he itse huomaavat, heidän epäröintinsä tulevaisuudensuunnitelmien suhteen ja loppuratkaisu. Ja se leikillinen kiusoittelu ja huumori, mitä heidän välillään on.
Vähän ohi teeman, mutta juuri noin Axel kuvasi omaa rakkaustarinaansa vanhassa Sommarpratissa. Hän meni lukioikäisenä kylän teatterikerhoon, jossa oli jäsenenä myös mukava tyttö. Suurin osa kerholaisista oli aikuisia ja varttunempaakin väkeä, joten tytöstä tuli hänelle hengenheimolainen, jonka kanssa hän usein harjoitusten jäi juttelemaan.
Ja kuulemma kaikki muut huomasivat paljon ennen nuortaparia itseään, mitä on tapahtumassa. Axel ja "ihanasti hymyilevä tyttö" (eli hänen nykyinen vaimonsa) olivat vihoviimeiset, jotka tajusivat, mistä on kyse. :)
Tiedän, että ei pitäisi provosoitua, mutta jälleen joku suurinpiirtein narisee facessa siitä, kun Axelia haastateltiin suomeksi ja hän vastasi suomeksi siinä maikkarin aamulähetyksessä.
Mikähän silmien pyörittelyn aihe se on, että Suomessa on tv:ssä suomenkielisiä lähetyksiä.... Eipä pitäisi olla yllätys kenellekään, jos nyt ylipäätään mistään mitään tietää.
Siellä on näköjään ruodittu myös KAJ'n raha-asiat, palkanmaksut, osingonjaot, yhtiömuodot ym.
Miten ihmiset viitsivätkin!
Ärsyttää ja melkein suututtaa jo ihan KAJ'n puolesta! Sorry vaan.
Ihmiskunta yksinkertaisesti vaikutti fiksummalta ennen nettiaikaa. Typerykset möläyttelivät typeryyksiään kotona tai kaverille, eikä muu maailma saanut tietää mitään. Nyt kun jokaisella on tasavertainen mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, paljastuu karu totuus. Jotkut ihmettelevät, että Suomen tv:ssä on suomenkielisiä ohjelmia, ja toiset voivottelevat, että Kaj on myynyt sielunsa mammonalle, kun he saavat musiikistaan rahaa. Ei voi mitään, näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että ei pitäisi provosoitua, mutta jälleen joku suurinpiirtein narisee facessa siitä, kun Axelia haastateltiin suomeksi ja hän vastasi suomeksi siinä maikkarin aamulähetyksessä.
Mikähän silmien pyörittelyn aihe se on, että Suomessa on tv:ssä suomenkielisiä lähetyksiä.... Eipä pitäisi olla yllätys kenellekään, jos nyt ylipäätään mistään mitään tietää.
Siellä on näköjään ruodittu myös KAJ'n raha-asiat, palkanmaksut, osingonjaot, yhtiömuodot ym.
Miten ihmiset viitsivätkin!
Ärsyttää ja melkein suututtaa jo ihan KAJ'n puolesta! Sorry vaan.
Tämä on just sitä että ruotsalaiset KAJ-fanit ovat omineet KAJ'n itselleen ja hermostuvat jos näitä suomalaisia ohjelmia ei heti löydy netistä tekstitettyinä. Jotkut sitten kiltisti kääntävät Puoli seitsemänja Huomenta Suomen ruotsiksi. Aiemmin tänään riitelivät saako suomea sanoa Suomen valtakieleksi ja mikä on kotimaan kieli. Hohhoi. Moderaattori kyttää palstaa kokopäivätoimisesti.
Lisäksi siellä valitetaan että KAJ on myynyt sielunsa paholaiselle tehdessään mainoksia, hyi, lonkeroa, ajaa ihmiset alkoholismiin. Elovena-keksejä, hyi, liikaa sokeria.
Fanit, jotka koen ärsyttäviksi, ovat KAJ:n alkuperäisiä kannattajia, jotka käyttäytyvät kuin tietäisivät enemmän yhtyeen urasta kuin KAJ itse. He väittävät, että KAJ myy sielunsa levy-yhtiölle, täysin sivuuttaen kaiken, mitä yhtye on oikeasti sanonut. KAJ ei ole koskaan jättänyt vanhoja fanejaan huomiotta uuden menestyksensä vuoksi. Kuinka kauan olet seurannut heitä tai kuinka monessa konsertissa olet ollut ei tee sinusta parempaa fania. Ja uuden musiikin kuuntelematta jättäminen vain siksi, että se ei ole heidän tyylinsä, ei ole todellista tukea.
Axel ja Seesar (eli Joel Rönn), jotka kirjoittivat Hallnin yhdessä, kertoivat myös kiinnostavia muistoja sarjan kirjoitus- ja kuvausvaiheesta. Joel (joka sarjassa näyttelee siis Mikaelin roolin) teki taustatutkimusta haastattelemalla turkisalalla työskennelleitä sukulaisiaan, ja Axel toi rekvisiitaksi mummolansa seinältä ristipistotyön, joka sarjassa nähdään Tommyn kotona. Ja Gunin asusteeksi oman vanhan t-paitansa.
Heidän mielestään paras jakso on numero 5, jossa Axelilla oli myös tuottajan vastuu. Näyttelijöistä oli hieno päästä kuvaamaan juhlavaatteissa ja ilta-aikaan, niin että he olivat ihan fiiliksissä. Kaikilla oli niin hauskaa, että kuvaukset vaan venyivät ja venyivät. Se kohtaus, jossa Mikael patistaa Tommya kyselemään jotain Emilialta, oli ainoa kerta, kun Tommyn näyttelijällä Joel Forsbackalla (joka improsi erilaisia kysymyksiä) ei pokka pitänyt vaan hän putosi koko ajan, joten tarvittiin monta ottoa ennen kuin se saatiin purkkiin.
He myös ylistivät niin Tommyn kuin Gunin esittäjiä. Samoin Jakob ja hänen vastanäyttelijänsä saivat sen rakkaustarinan syttymään eloon omilla näyttelijäntaidoillaan.
Kiinnostava yksityiskohta oli se, että se Mikaelin jatkuva huutaminen ja möykkääminen (joka monia häiritsee) on ainakin osaksi ohjaajan valinta. Tuohon huutokauppajaksoon kuulemma kuvattiin myös otoksia, joissa Mikael puhui suorastaan koomaisen rauhallisesti, mutta ohjaaja sitten päätyi niihin mölyisimpiin.
Hallnin kakkoskausi on heillä pitkälti kirjoitettuna, ja se on heistä parempi kuin ykköskausi. Mukana on myös Raymond, joka palaa Espanjasta takaisin Suomeen. Mutta sitä he eivät voi luvata, ottaako Yle kakkoskauden koskaan tuotantoon (eivät maininneet Ylen rahoitusleikkauksia, mutta siitä ilmeisesti pitkälti on kysymys).