Onko KAJ yhden hitin ihme?

Mulle Värm i bilin on todella kaunis rakkauslaulu, jossa rakkaus näkyy niin suomalaisesti ei palavana intohimona vaan pieninä arjen tekoina joka päivä. Saa mulle kyynelet silmään, onnesta.

Minä en ole ajatellut, että Värm bilin on surullinen. Olen vaan ajatellut, että se kuvaa naisen ja miehen erilaisuutta ja eritahtisuutta. En jotenkin ajattele, että kumpikaan olisi tilanteeseen kovin tyytymätön. He ovat olleet yhdessä pitkään ja tuntevat toistensa tavat. Mies tietää, että naisella kestää ikuisuus laittautua ja hän menee ulos odottamaan ettei oisi vieressä hermostuneena hoputtamassa. Ehkä missaan tässä jotain, mutta ei se haittaa. En haluakaan olla surullinen kappaleita kuunnellessa.

Olipas hieno kokemus katsoa Gambämark yhdessä Grim Groovesin kanssa! Itse epämusikaalisena en kykene sanomaan sen musiikista mitään fiksua ja olenkin tähän asti katsonut sitä vain juonen, henkilöhahmojen ja "sanoman" kautta. Aukesi niin paljon uutta, kun Grim asiantuntevasti analysoi sekä kappaleita että sanoittamattomia kohtia.

Pidin kyllä myös Celesten reaktiosta, hän taas on niin hyvä muissa asioissa. Nämä reaktiovideot olivat mulle kokonaan uusi juttu, joka tuli tutuksi Kaj'n myötä, ja olen iloinen että tuli. Ihan kuin istuisi teatterikatsomossa tai konserttisalissa kriitikon vieressä ja pääsisi lukemaan hänen ajatuksiaan. Mulle kaikissa tapahtumissa aina yksin käyvälle tosi mukavaa ja virkistävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tulkitsin, että nuo sisustuksen suunnittelut ja muut on enemmänkin tekosyitä, kun ei vaan yksinkertaisesti viitsitä eikä jakseta lähteä ystävän synttäreille. Tämähän on tutkitustikin yleinen ilmiö nykyään, kyläilykulttuuri katoaa. Vielä mun lapsuudessa (tosin mä elin sen maalla), kukaan ei kieltäytynyt kutsusta, kun joku järjesti juhlat. Se olisi ollut tosi epäkohteliasta.

Nykyinen vitsaushan on se ettei vaivauduta ilmoittautumaan tai perumaan ilmoittautumista. Jätetään vain tulematta. 30 år on itkettävä biisi jopa omien vanhempien välinpitämättömyydestä.

Ainoa kappale, josta minulle tulee surullinen olo, on juurikin 30 år. En tosin ehkä ymmärrä riittävän hyvin kaikkia kappaleita, joten voi olla että on joku muukin surullinen. Frassin esimerkiksi on mielestäni lähinnä hauska, koska se

Frassin on totta kai hauska, se haikea intohimo on tarkoitettukin huvittamaan. Se kai perustuu tositapahtumaan; Axeliltahan joskus kissa katosi ja hän sitä epätoivoisesti etsi (ja onneksi löysi).

30 årin lisäksi mun mielestäni surumielinen on Älska en gubb. Samoin Ängeln i e-posten; niin paljon kuin se naurattaakin, niin yhtä aikaa säälittävät tuollaisiin houkutuksiin lankeavat reppanamiehet.

Tällaisen suomenkielisen sydämeen sattuvat silti kipeimmin joidenkin varhaisten biisien muutamat säkeet. Esimerkiksi Hei muijassa nämä: Å ja kela hur länge måst jag venaa/Tills nån i kön ropar v*tun h*mo. Ja Kom ti byenissä nämä: Kör ut i skåojin, kör langt å läng/Tå de råopar h*rri, ere dags ti sväng.

Vierailija kirjoitti:

Mulle Värm i bilin on todella kaunis rakkauslaulu, jossa rakkaus näkyy niin suomalaisesti ei palavana intohimona vaan pieninä arjen tekoina joka päivä. Saa mulle kyynelet silmään, onnesta.

Mies istuu autossa sillä välin kun puoliso laittautuu ja tanssii. Mies saa viettää laatuaikaa itsensä kanssa. Onko se rakkautta? Mielestäni se on uhriutumista.

Itse asiassa myös Karar i arbeit ja Firmans man ovat taustavireeltään surullisia. Vanhan miehen menetetty auktoriteetti ja tarpeettomuus ehkä naurattavat nuorempia, mutta se ulkopuolisuus on sydäntäsärkevää, samoin työnantajalleen omistautuneen tomppelin velvollisuudento. Eikä se ole pelkästään miesten ongelma: naiset käyvät rintasyöpänsä takia sädehoidoissa ruokatunnillaan ja palaavat sitten toimistoon syödäkseen eväät työpöydän ääressä, jotta yksikään tehokas työtunti ei menisi hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa myös Karar i arbeit ja Firmans man ovat taustavireeltään surullisia. Vanhan miehen menetetty auktoriteetti ja tarpeettomuus ehkä naurattavat nuorempia, mutta se ulkopuolisuus on sydäntäsärkevää, samoin työnantajalleen omistautuneen tomppelin velvollisuudento. Eikä se ole pelkästään miesten ongelma: naiset käyvät rintasyöpänsä takia sädehoidoissa ruokatunnillaan ja palaavat sitten toimistoon syödäkseen eväät työpöydän ääressä, jotta yksikään tehokas työtunti ei menisi hukkaan.

Firmans man on mun mielestä sellainen parodia - äärimmilleen liioiteltu kuva toimistotyöntekijän elämästä. Mulle tulee mieleen Zen cafen Aamuisin, josta pidän myös kovasti.

Taidan katsoa Gambämarkin uudelleen Grimin kanssa. Nautin katsomisesta niin paljon ja nyt kun tulee niin paljon kehuja, tekee mieli katsoa uudestaan. Ehkä jotain jäi huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa myös Karar i arbeit ja Firmans man ovat taustavireeltään surullisia. Vanhan miehen menetetty auktoriteetti ja tarpeettomuus ehkä naurattavat nuorempia, mutta se ulkopuolisuus on sydäntäsärkevää, samoin työnantajalleen omistautuneen tomppelin velvollisuudento. Eikä se ole pelkästään miesten ongelma: naiset käyvät rintasyöpänsä takia sädehoidoissa ruokatunnillaan ja palaavat sitten toimistoon syödäkseen eväät työpöydän ääressä, jotta yksikään tehokas työtunti ei menisi hukkaan.

Firmans man on mun mielestä sellainen parodia - äärimmilleen liioiteltu kuva toimistotyöntekijän elämästä. Mulle tulee mieleen Zen cafen Aamuisin, josta pidän myös kovasti.

Niinhän Karar i arbeit on sekin parodia. Näennäisen kevyesti mutta erittäin osuvasti vakavasta asiasta, ihmisyyttä unohtamatta.

Mistä Karar i arbeit on teidän mielestänne parodia? Niistä umarelleistäkö vai jostakin muusta?

Vierailija kirjoitti:

Mistä Karar i arbeit on teidän mielestänne parodia? Niistä umarelleistäkö vai jostakin muusta?

Mun mielestä se kertoo vain miehistä, joilla on paljon vapaa-aikaa ja jotka tykkäävät käyttää sitä katsomalla kun muut tekevät töitä. Hauskuus piilee siinä, että se on verrattain todenmukainen kuvaus ulospäin katsottuna huvittavalta näyttävästä ilmiöstä.

Firmans man taas vie toimistoelämän kuvauksen yli siitä minkälaista toimistoissa oikeasti on ja siitä mitä ihmiset työnantajistaan ajattelevat. 

En oikein hallitse tätä YT-videoiden kopioimista, täydellinen tumpelo näissä asioissa. 

Yritin nyt kuitenkin. Tämän vanhan videon kuvan ja äänen laatu on vähän huono, mutta ihana biisi Keviniltä, en ole ennen kuullut. 

Jos linkki ei toimi, niin sorry. En siinä tapauksessa osannut kopiointia tehdä. 

Minusta KAJn musiikin hienous on siinä että sanat aukeavat kuulijoille eri tavoin.

KAJ on myös sanonut että kaiken ei ole tarkoitus auetakaan kuulijalle.

Monet kappaleet ainakin itselleni toimii eri mielialoissa eri tavalla.

Kajkkea ei tarvitse aina yliyrittämällä ymmärtää.

Itse haksahdin yhtyeeseen heidän ilon ja energian kautta. Ja estetiikan niin sisäisen kuin ulkoisen.

Joskus täällä kirjoitin että vaikka laulaisivat hikisestä sukasta, niin ei mitään väliä.

Voi pojat. 🥰

"Vitamiiniryhmä" KAJ

💚🤎💜

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä Karar i arbeit on teidän mielestänne parodia? Niistä umarelleistäkö vai jostakin muusta?

Mun mielestä se kertoo vain miehistä, joilla on paljon vapaa-aikaa ja jotka tykkäävät käyttää sitä katsomalla kun muut tekevät töitä. Hauskuus piilee siinä, että se on verrattain todenmukainen kuvaus ulospäin katsottuna huvittavalta näyttävästä ilmiöstä.

Firmans man taas vie toimistoelämän kuvauksen yli siitä minkälaista toimistoissa oikeasti on ja siitä mitä ihmiset työnantajistaan ajattelevat. 

Karar i arbeitin vanhoja pappoja ei enää tarvita mihinkään, ei kotona eikä työelämässä. Siksi he seisovat käden selän takana tarkkailemassa muita. Mielipiteitä heillä kyllä riittää.

Firmans man taas kertoo tyhjänpäiväisestä työstä jolla ihmiset täyttävät päivänsä, ja kun loppuunpalamisessa kärähtävät sekä kori että munat, sekään ei vielä herätä.

Kyllä, julmaa parodiaa.

Ei minun mielestäni Firmans man ja Karar i arbeit ole julmaa parodiaa. Siis jos niitä lähtee miettimään, niin kyllähän niissä pieni ihminen näytetään kiikareilla. Mutta maailma on julma, ei katse. Niissä kuvataan ihmisen epätoivoista tarvetta olla tarpeellinen ja hyväksytty ja kokea yhteenkuuluvuutta. Niissä ei ole mitään väärää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tulkitsin, että nuo sisustuksen suunnittelut ja muut on enemmänkin tekosyitä, kun ei vaan yksinkertaisesti viitsitä eikä jakseta lähteä ystävän synttäreille. Tämähän on tutkitustikin yleinen ilmiö nykyään, kyläilykulttuuri katoaa. Vielä mun lapsuudessa (tosin mä elin sen maalla), kukaan ei kieltäytynyt kutsusta, kun joku järjesti juhlat. Se olisi ollut tosi epäkohteliasta.

Nykyinen vitsaushan on se ettei vaivauduta ilmoittautumaan tai perumaan ilmoittautumista. Jätetään vain tulematta. 30 år on itkettävä biisi jopa omien vanhempien välinpitämättömyydestä.

Ainoa kappale, josta minulle tulee surullinen olo, on juurikin 30 år. En tosin ehkä ymmärrä riittävän hyvin kaikkia kappaleita, joten voi olla että on joku muukin surullinen. Frassin es 

Mua jaksaa aina ilahduttaa nämä tulkintakeskustelut biiseistä, se kertoo niin kivasti sen, mitä kaikkea näistä voi saada. Jos ei halua miettiä murheellisia, ei ole mikään pakko, iloitenkin nämä kaikki voi kuunnella. Mulla on hiukan semmoinen totuus vapauttaa -ote maailmaan. Että minkälaiset paineet ja ristiriidat tahansa ratkeavat jollain järkevämmällä tavalla, kun ne nostetaan pöydälle Frassinin viereen. Eli silloin ongelmallisia asioita koskevat biisit ovat vapautuslauluja lähtökohtaisesti. Eihän kaikkia ristiriitoja maailmassa pysty ratkaisemaan, mutta kaikille on parempi, että ymmärretään maailman tietty kivuliaisuus ja annetaan hyväksyntä sille, että elämä voi silti olla oikein ihanaa. Ne takiaiset kuuluvat asiaan ja saavat arvostamaan kaikkea sitä, mikä on riittävän hyvin. Jopa hankalampi parisuhdekin voi olla siedettävä, jos voidaan avoimesti myöntää, että sinä olet sietämätön hidastelija ja minä sietämätön hätikkö. Aika saattaa jopa alkaa korjata noita ominaisuuksia ja tehdä molemmista parempia ihmisiä.  

Mun mielestä Träti år on upea teos. Siinä pysäytetään elämä juuri tuohon merkkipäivään ja kysytään, kuka minä olen ja mihin menossa. Sankari havahtuu siihen, että muut ovat siirtyneet seuraavaan vaiheeseen, ja itse ahdingossa yrittää hätäratkaisuna sukeltaa taaksepäin, mutta sekään ei onnistu, koska vanhemmatkin menevät eteenpäin. Eli jottain tarttis tehrä.  Siinä on samaan aikaan huikeaa haikeutta ja sellainen tietty potku persiille, että aikaa nyt vaan ei voi pysäyttää ja eteenpäin on mentävä, vaikka miten tekisi pahaa. Erittäin hyvä muistutus itsekullekin aina silloin tällöin. Ja kuitenkin siinä katseessa on lempeyttä tässäkin. Ja pieni muistutus, että se hätääntynyt junasta jäänyt voi kuitenkin olla hiukan oikeassakin, että välillä olisi hyvä vetää henkeä kesken ruuhkavuosienkin. Itse onneksi olin lapsi noiden samettitakkien aikaan, ja silloin kyläily oli vielä niin voimissaan, että voimakkaimmat muistoni lapsuudesta liittyvät nimenomaan niihin. Suren nykylapsia, jotka saattavat elää pelkkää arkea, jota rytmittää ennemminkin herkkujen ahmiminen, pakkoharrastukset, yksinäinen lilluminen hotellin altaassa, yltyvä digiaddiktio ja pakonomainen viihtyminen erossa rakkaimmasta laitteesta, koska rannekkeesta on maksettu niin paljon. 

Niin ja sitten vielä siellä hotellin altaassa saa ihmetellä lapsenpyörein silmin, kuinka Pablo förför Birgittiä minkä kehtaa ja kerkiää, ja Göran toljottaa Jakobin pysähtynein katsein maailmaa ja itkee tuoppiin. 

Voisiko joku nyt selittää mahdollisimman yksinkertaisesti laivakeikkojen aikataulut? Jossain sanotaan että KAJ esiintyisi siellä sekä to että pe mutta jossain taas että vain pe. Olen hämmentynyt tästä ristiriitaisen infon määrästä. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku nyt selittää mahdollisimman yksinkertaisesti laivakeikkojen aikataulut? Jossain sanotaan että KAJ esiintyisi siellä sekä to että pe mutta jossain taas että vain pe. Olen hämmentynyt tästä ristiriitaisen infon määrästä. 

FB:n faniIsivulle joku on koonnut infoa. KAJ esiintyy vain perjantaina, mutta kaksi kertaa. Ensin Dialektkryssin viimeisenä klo 18 ennen tuloa Turkuun. Sitten paluumatkalla n. 23.30 jos oikein muistan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku nyt selittää mahdollisimman yksinkertaisesti laivakeikkojen aikataulut? Jossain sanotaan että KAJ esiintyisi siellä sekä to että pe mutta jossain taas että vain pe. Olen hämmentynyt tästä ristiriitaisen infon määrästä. 

FB:n faniIsivulle joku on koonnut infoa. KAJ esiintyy vain perjantaina, mutta kaksi kertaa. Ensin Dialektkryssin viimeisenä klo 18 ennen tuloa Turkuun. Sitten paluumatkalla n. 23.30 jos oikein muistan.

Lisäyksenä, että postaus on Alexandra-nimisen ruotsalsisen tekemä.