Onko KAJ yhden hitin ihme?

Amerikkalaisia autoja harrastavilla "oikeilla" raggareilla ja halpoja Volvoja tuunavilla volvoraggareilla on ero. Vörjeans edustaa volvoraggareita. 

Toisaalta Sirenin oma Danny T and Sirens on oikea rockabilly-bändi ja Vörjeansin selkäranka on Vörjeansin musiikki rockabillympää kuin oikeiden volvoraggareiden musiikkimaku, joka on modernimpi..

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaisia autoja harrastavilla "oikeilla" raggareilla ja halpoja Volvoja tuunavilla volvoraggareilla on ero. Vörjeans edustaa volvoraggareita. 

Volvoräägör taitaa olla ihan eri lajinsa kuin amerikanrautojen harrastajat. Onhan Volvo ruotsalainen auto, eli aivan eri asia kuin Amerikasta innostuksensa saava rockabilly. Eli kotikutoinen versio samasta ilmiöstä ja lopputulos aivan jotain muuta.

Miehelleni yritin joskus Vörjeansia selittää  ja häneltä meni aivan ohi, koska ei tuntenut kuin alkuperäisemmän rockabilly-kulttuurin, joten täkälainen volvoräägör oli jotain niin tuntematon, ettei kyennyt tätä ymmärtämään.

Minäkin olen ollut lauantain jälkeen Vörjeans- huumassa, varsinkin nyt Tavastian keikkojen julkaisun jälkeen. Tässä huumassa minulla on jäänyt vähän jopa taka-alalle KAJn uskomattoman upea stadionkeikka.

Katsoin nyt Mancavea Vörånymfinin mainiolaatuisten videoiden ja käännösten kanssa ja kappale on upea ja varsinkin tarina on oikein hauska.

Katsoin myös Dågärin ja Polka på Pittjärv paviljongin ja tulin niistä niin hyvälle tuulelle, että itkun ilon kyyneleitä. Ne on molemmat vaan niin uskomattoman koskettavia versioita orkesterin kanssa.

Jatkan muiden kappaleiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Facebookin Rockabilly Suomi-sivulla  on hieman

"Vitsikö tämä meidän genre onkin?" henki vaikka myös pohjanmaan rockabillykultuuria muistetaan

"Tää on sekoitus Eddie Meduzaa ja vanhaa Sleepy Sleepersiä (ilman hassuja asuja) jotenkin humppaotteella"

 

Onhan se vitsi. Kaikki vain eivät tajua sitä, varsinkaan jos tekevät sitä tosissaan eivätkä näe omaa naurettavuuttaan. Mitäköhän ne Vörån 8 rockabillybändiä ajattelevat kun Vörjeans tulee ja pyyhkii niillä pöytää?

Siis nyt rockabilly on genrenä vitsi? Särähti korvaan, vaikka en itse sitä kuuntelekaan. 

Ei alkuperäisenä genrenä vaan kulttuurisena omimisena. On kai niitä alan bändejä Keravallakin.

Yhtä hölmöä kuin jokin lännenratsastus tai rivitanssi Suomessa.

Kaikki on melkein tänä päivänä lainaa jostakin muualta. Kulttuuri ja kaikki muukin kiertää kasvavalla vauhdilla. Jos joku nauttii rivitanssista, niin ei se ole keneltäkään pois. Joku toinen tanssii flamencoa tai salsaa tai kansantanhuja.  Ei asioissa, jotka tekevät ihmiset onnelliseksi, ole mitään naurettavaa. Mäkin voisin sanoa sanasen Vörjeansistä, mutta jätän väliin. Ei mun tarvitsekaan siitä innostua. Jotkut muut ovat siitä innoissaan. Valinnanvapaus on huima asia.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kuka tahansa ei enää saa joikua (Norjalla oli muutama vuosi sitten Euroviisuissa edustajana Keiino, ja sen saamelaisjäsen sai tiukkapipoisimmilta saamelaisilta pyyhkeitä siitä että joikuu instrumenttien säestyksellä, mikä ei ole poliittisesti korrektia) eikä kekkaloida intiaanipäähineessä, ja onhan jokin suomalainen flamenco tai reggae hieman kaukaa haettua, etenkin kun sitä tehdään otsa rypyssä.

Vörjeans tekee rockabillystäKIN lempeää mutta taidokasta parodiaa, ja siksi ainakin me lajiin vihkiytymättömät rakastamme heitä, koska me tiedämme että he ironisoivat myös itseään.

Keiinon joikaaja kuitenkin joikasi euroviisuissa, vaikka saamelaiset ovat ihan ymmärrettävästi tarkkoja kulttuurinsa kanssa, Roger Pontarella oli joku tyyppi intiaanipäähineessä euroviisulavalla  ja kyllä Jukka Poika on suomalaista reggaeta. Bob Marleyllä ei ollut yksinoikeutta reggaeen. Jukka Poika on suomalainen versio. Erilaista ja samanlaista yhtä aikaa. Niin se kulttuuri vaeltelee ja muuntuu. Sopeutuu paikallisiin olosuhteisiin ja paikalliseen kulttuuriin ja eri yhteyksiin.

 

Jos nyt mennään minun henkilökohtaiseen ongelmaani, mitä tulee Vorjeansiin, niin parodia on nimenomaa liioittelua, joka ottaa jotain ja vääntää nupit kaakkoon. Se, että Vörjeans olisi rockabillybändin parodia, edellyttäisi, että rockabillybändit seilaavat lavalla laitamyötäisessä ja puhuvat pikkurivoja, kun minulla on ainakin sellainen mielikuva, että rockabilly pohjaa 50-luvun kulttuuriin ja on varsin siistiä ja että kyse on kokonaisvaltaisesta kulttuurista, johon myös arjessa kuuluvat kampaukset, vaatetukset, vanhat autot jne. Ajellaan vanhalla amerikanraudalla ja on ruutupaita ja farkut ja elvisletti ja kuunnellaan ajankohdan musiikkia ja ihaillaan muutenkin tuon ajan kulttuuria. Siinä ei ole mitään pahaa eikä mitään naurettavaa. Se on joillekin tärkeää ja he saavat siitä jotain siinä kuin jotkut saavat jotain Vörjeansin fanittamisesta, mutta minusta Vörjeans ei ole parodia rockabillyskenestä tai -kulttuurista. Se on jotain ihan muuta. 

 

Ennen kuin joku sanoo jotain, sanon vielä jotain raggareista. Heistä puhutaan kovanaamoina ja häiriköinä, mutta se ei ole sanan alkuperäinen merkitys. Ehkä 50-luvun nuoret koettiin häiriköinä siksi, että he eivät sopineet vanhempien sukupolvien asettamaan muottiin. Mutta epäilen, että he olivat mitään Isontalon Antteja ja Rannanjärviä, jotka vetivät kaksin käsin viinaa ja joiden suu ei olisi puhdistunut edes autopesulan tehopesussa. Kyse oli ajasta, jolloin nuorisokulttuuri teki läpimurtonsa. Se oli vanhemmista sukupolvista ehkä pelottavaa. Nuoriso lipsahti heidän otteestaan ja he tunsivat menettäneensä kontrollin.

 

Itsensä ironisoimisen osalta olen yllättäen samaa mieltä. 

Mä tunnistan sekä tuon sun kuvailemaan rockabilly -kulttuurin, että tuon Vörjeansin edustaman version, joka on eräänlainen sulautuma maaseudun bensalenkkari-amiskulttuurin kanssa. Ilmeisesti tuolla Ruotsinkielisillä paikkakunnilla tuohon kulttuuriin yhdistyy enemmän juuri rockabilly, suomenkielisillä ehkä enemmän juntti-iskelmä ja suomirap. Mutta sen mitä vastaavantyyppiseen kulttuuriin on tullut törmättyä, niin Tommy, Freppa ja Määnin ovat kyllä erinomaisia karikatyyrejä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ollut lauantain jälkeen Vörjeans- huumassa, varsinkin nyt Tavastian keikkojen julkaisun jälkeen. Tässä huumassa minulla on jäänyt vähän jopa taka-alalle KAJn uskomattoman upea stadionkeikka.

Katsoin nyt Mancavea Vörånymfinin mainiolaatuisten videoiden ja käännösten kanssa ja kappale on upea ja varsinkin tarina on oikein hauska.

Katsoin myös Dågärin ja Polka på Pittjärv paviljongin ja tulin niistä niin hyvälle tuulelle, että itkun ilon kyyneleitä. Ne on molemmat vaan niin uskomattoman koskettavia versioita orkesterin kanssa.

Jatkan muiden kappaleiden kanssa. 

Onko siitä Hemmaplanin Dågäristä joku video? Youtubessa? Kun en ole löytänyt. Tillsammans ryhmään oli linkitetty joku pätkä, mutta niin mahdottoman kaukaa kuvattu ettei siitä nähnyt oikein mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ollut lauantain jälkeen Vörjeans- huumassa, varsinkin nyt Tavastian keikkojen julkaisun jälkeen. Tässä huumassa minulla on jäänyt vähän jopa taka-alalle KAJn uskomattoman upea stadionkeikka.

Katsoin nyt Mancavea Vörånymfinin mainiolaatuisten videoiden ja käännösten kanssa ja kappale on upea ja varsinkin tarina on oikein hauska.

Katsoin myös Dågärin ja Polka på Pittjärv paviljongin ja tulin niistä niin hyvälle tuulelle, että itkun ilon kyyneleitä. Ne on molemmat vaan niin uskomattoman koskettavia versioita orkesterin kanssa.

Jatkan muiden kappaleiden kanssa. 

Onko siitä Hemmaplanin Dågäristä joku video? Youtubessa? Kun en ole löytänyt. Tillsammans ryhmään oli linkitetty joku pätkä, mutta niin mahdottoman kaukaa kuvattu ettei siitä nähnyt oikein mitään. 

https://youtube.com/shorts/rctteRjEe7M?si=IztvZ1938ZSiby_t
 

https://youtube.com/shorts/L0csojPE2M0?si=Og_Uu4hu3LLZp2Zn

Tuli äsken väärä linkki. Löysin tämän jossa tosin vain biisin loppuosa, mutta se on paras osa

Vierailija kirjoitti:

https://youtube.com/shorts/L0csojPE2M0?si=Og_Uu4hu3LLZp2Zn

Tuli äsken väärä linkki. Löysin tämän jossa tosin vain biisin loppuosa, mutta se on paras osa

En kestä!!! Ja minä siis en yleensä edes tykkää tuosta biisistä. Ovat nuo kyllä ihme miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

https://youtube.com/shorts/L0csojPE2M0?si=Og_Uu4hu3LLZp2Zn

Tuli äsken väärä linkki. Löysin tämän jossa tosin vain biisin loppuosa, mutta se on paras osa

Voi kiitos! Ihana! Tykkään tästä biisistä niin paljon. Ja kuvittelin ennalta, että Axel soittaa vain jonkum pienen pätkän, mutta siellähän revitteli ja jammaili koko biisin. En stadionilla ehtinyt oikein rekisteröidäkään kaikkea, mitä lavalla tapahtui. 

Banjoa soittaa tuossa Jonas Siren.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Facebookin Rockabilly Suomi-sivulla  on hieman

"Vitsikö tämä meidän genre onkin?" henki vaikka myös pohjanmaan rockabillykultuuria muistetaan

"Tää on sekoitus Eddie Meduzaa ja vanhaa Sleepy Sleepersiä (ilman hassuja asuja) jotenkin humppaotteella"

 

Onhan se vitsi. Kaikki vain eivät tajua sitä, varsinkaan jos tekevät sitä tosissaan eivätkä näe omaa naurettavuuttaan. Mitäköhän ne Vörån 8 rockabillybändiä ajattelevat kun Vörjeans tulee ja pyyhkii niillä pöytää?

Siis nyt rockabilly on genrenä vitsi? Särähti korvaan, vaikka en itse sitä kuuntelekaan. 

Ei alkuperäisenä genrenä vaan kulttuurisena omimisena. On kai niitä alan bändejä Keravallakin.

Yhtä hölmöä kuin jokin lännenratsastus tai rivitanssi Suomessa.

Kaikki on melkein tänä päivänä lainaa jostakin muualta. Kulttuuri ja kaikki muukin kiertää kasvavalla vauhdilla. Jos joku nauttii rivitanssista, niin ei se ole keneltäkään pois. Joku toinen tanssii flamencoa tai salsaa tai kansantanhuja.  Ei asioissa, jotka tekevät ihmiset onnelliseksi, ole mitään naurettavaa. Mäkin voisin sanoa sanasen Vörjeansistä, mutta jätän väliin. Ei mun tarvitsekaan siitä innostua. Jotkut muut ovat siitä innoissaan. Valinnanvapaus on huima asia.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kuka tahansa ei enää saa joikua (Norjalla oli muutama vuosi sitten Euroviisuissa edustajana Keiino, ja sen saamelaisjäsen sai tiukkapipoisimmilta saamelaisilta pyyhkeitä siitä että joikuu instrumenttien säestyksellä, mikä ei ole poliittisesti korrektia) eikä kekkaloida intiaanipäähineessä, ja onhan jokin suomalainen flamenco tai reggae hieman kaukaa haettua, etenkin kun sitä tehdään otsa rypyssä.

Vörjeans tekee rockabillystäKIN lempeää mutta taidokasta parodiaa, ja siksi ainakin me lajiin vihkiytymättömät rakastamme heitä, koska me tiedämme että he ironisoivat myös itseään.

Keiinon joikaaja kuitenkin joikasi euroviisuissa, vaikka saamelaiset ovat ihan ymmärrettävästi tarkkoja kulttuurinsa kanssa, Roger Pontarella oli joku tyyppi intiaanipäähineessä euroviisulavalla  ja kyllä Jukka Poika on suomalaista reggaeta. Bob Marleyllä ei ollut yksinoikeutta reggaeen. Jukka Poika on suomalainen versio. Erilaista ja samanlaista yhtä aikaa. Niin se kulttuuri vaeltelee ja muuntuu. Sopeutuu paikallisiin olosuhteisiin ja paikalliseen kulttuuriin ja eri yhteyksiin.

 

Jos nyt mennään minun henkilökohtaiseen ongelmaani, mitä tulee Vorjeansiin, niin parodia on nimenomaa liioittelua, joka ottaa jotain ja vääntää nupit kaakkoon. Se, että Vörjeans olisi rockabillybändin parodia, edellyttäisi, että rockabillybändit seilaavat lavalla laitamyötäisessä ja puhuvat pikkurivoja, kun minulla on ainakin sellainen mielikuva, että rockabilly pohjaa 50-luvun kulttuuriin ja on varsin siistiä ja että kyse on kokonaisvaltaisesta kulttuurista, johon myös arjessa kuuluvat kampaukset, vaatetukset, vanhat autot jne. Ajellaan vanhalla amerikanraudalla ja on ruutupaita ja farkut ja elvisletti ja kuunnellaan ajankohdan musiikkia ja ihaillaan muutenkin tuon ajan kulttuuria. Siinä ei ole mitään pahaa eikä mitään naurettavaa. Se on joillekin tärkeää ja he saavat siitä jotain siinä kuin jotkut saavat jotain Vörjeansin fanittamisesta, mutta minusta Vörjeans ei ole parodia rockabillyskenestä tai -kulttuurista. Se on jotain ihan muuta. 

 

Ennen kuin joku sanoo jotain, sanon vielä jotain raggareista. Heistä puhutaan kovanaamoina ja häiriköinä, mutta se ei ole sanan alkuperäinen merkitys. Ehkä 50-luvun nuoret koettiin häiriköinä siksi, että he eivät sopineet vanhempien sukupolvien asettamaan muottiin. Mutta epäilen, että he olivat mitään Isontalon Antteja ja Rannanjärviä, jotka vetivät kaksin käsin viinaa ja joiden suu ei olisi puhdistunut edes autopesulan tehopesussa. Kyse oli ajasta, jolloin nuorisokulttuuri teki läpimurtonsa. Se oli vanhemmista sukupolvista ehkä pelottavaa. Nuoriso lipsahti heidän otteestaan ja he tunsivat menettäneensä kontrollin.

 

Itsensä ironisoimisen osalta olen yllättäen samaa mieltä. 

Mä tunnistan sekä tuon sun kuvailemaan rockabilly -kulttuurin, että tuon Vörjeansin edustaman version, joka on eräänlainen sulautuma maaseudun bensalenkkari-amiskulttuurin kanssa. Ilmeisesti tuolla Ruotsinkielisillä paikkakunnilla tuohon kulttuuriin yhdistyy enemmän juuri rockabilly, suomenkielisillä ehkä enemmän juntti-iskelmä ja suomirap. Mutta sen mitä vastaavantyyppiseen kulttuuriin on tullut törmättyä, niin Tommy, Freppa ja Määnin ovat kyllä erinomaisia karikatyyrejä.

Danny T and the Sirens edustaa juuri tuota klassisempaa rockabillya ja keikkailee paljon erilaisissa autotapahtumissa ympäri Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Facebookin Rockabilly Suomi-sivulla  on hieman

"Vitsikö tämä meidän genre onkin?" henki vaikka myös pohjanmaan rockabillykultuuria muistetaan

"Tää on sekoitus Eddie Meduzaa ja vanhaa Sleepy Sleepersiä (ilman hassuja asuja) jotenkin humppaotteella"

 

Onhan se vitsi. Kaikki vain eivät tajua sitä, varsinkaan jos tekevät sitä tosissaan eivätkä näe omaa naurettavuuttaan. Mitäköhän ne Vörån 8 rockabillybändiä ajattelevat kun Vörjeans tulee ja pyyhkii niillä pöytää?

Siis nyt rockabilly on genrenä vitsi? Särähti korvaan, vaikka en itse sitä kuuntelekaan. 

Ei alkuperäisenä genrenä vaan kulttuurisena omimisena. On kai niitä alan bändejä Keravallakin.

Yhtä hölmöä kuin jokin lännenratsastus tai rivitanssi Suomessa.

Kaikki on melkein tänä päivänä lainaa jostakin muualta. Kulttuuri ja kaikki muukin kiertää kasvavalla vauhdilla. Jos joku nauttii rivitanssista, niin ei se ole keneltäkään pois. Joku toinen tanssii flamencoa tai salsaa tai kansantanhuja.  Ei asioissa, jotka tekevät ihmiset onnelliseksi, ole mitään naurettavaa. Mäkin voisin sanoa sanasen Vörjeansistä, mutta jätän väliin. Ei mun tarvitsekaan siitä innostua. Jotkut muut ovat siitä innoissaan. Valinnanvapaus on huima asia.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kuka tahansa ei enää saa joikua (Norjalla oli muutama vuosi sitten Euroviisuissa edustajana Keiino, ja sen saamelaisjäsen sai tiukkapipoisimmilta saamelaisilta pyyhkeitä siitä että joikuu instrumenttien säestyksellä, mikä ei ole poliittisesti korrektia) eikä kekkaloida intiaanipäähineessä, ja onhan jokin suomalainen flamenco tai reggae hieman kaukaa haettua, etenkin kun sitä tehdään otsa rypyssä.

Vörjeans tekee rockabillystäKIN lempeää mutta taidokasta parodiaa, ja siksi ainakin me lajiin vihkiytymättömät rakastamme heitä, koska me tiedämme että he ironisoivat myös itseään.

Keiinon joikaaja kuitenkin joikasi euroviisuissa, vaikka saamelaiset ovat ihan ymmärrettävästi tarkkoja kulttuurinsa kanssa, Roger Pontarella oli joku tyyppi intiaanipäähineessä euroviisulavalla  ja kyllä Jukka Poika on suomalaista reggaeta. Bob Marleyllä ei ollut yksinoikeutta reggaeen. Jukka Poika on suomalainen versio. Erilaista ja samanlaista yhtä aikaa. Niin se kulttuuri vaeltelee ja muuntuu. Sopeutuu paikallisiin olosuhteisiin ja paikalliseen kulttuuriin ja eri yhteyksiin.

 

Jos nyt mennään minun henkilökohtaiseen ongelmaani, mitä tulee Vorjeansiin, niin parodia on nimenomaa liioittelua, joka ottaa jotain ja vääntää nupit kaakkoon. Se, että Vörjeans olisi rockabillybändin parodia, edellyttäisi, että rockabillybändit seilaavat lavalla laitamyötäisessä ja puhuvat pikkurivoja, kun minulla on ainakin sellainen mielikuva, että rockabilly pohjaa 50-luvun kulttuuriin ja on varsin siistiä ja että kyse on kokonaisvaltaisesta kulttuurista, johon myös arjessa kuuluvat kampaukset, vaatetukset, vanhat autot jne. Ajellaan vanhalla amerikanraudalla ja on ruutupaita ja farkut ja elvisletti ja kuunnellaan ajankohdan musiikkia ja ihaillaan muutenkin tuon ajan kulttuuria. Siinä ei ole mitään pahaa eikä mitään naurettavaa. Se on joillekin tärkeää ja he saavat siitä jotain siinä kuin jotkut saavat jotain Vörjeansin fanittamisesta, mutta minusta Vörjeans ei ole parodia rockabillyskenestä tai -kulttuurista. Se on jotain ihan muuta. 

 

Ennen kuin joku sanoo jotain, sanon vielä jotain raggareista. Heistä puhutaan kovanaamoina ja häiriköinä, mutta se ei ole sanan alkuperäinen merkitys. Ehkä 50-luvun nuoret koettiin häiriköinä siksi, että he eivät sopineet vanhempien sukupolvien asettamaan muottiin. Mutta epäilen, että he olivat mitään Isontalon Antteja ja Rannanjärviä, jotka vetivät kaksin käsin viinaa ja joiden suu ei olisi puhdistunut edes autopesulan tehopesussa. Kyse oli ajasta, jolloin nuorisokulttuuri teki läpimurtonsa. Se oli vanhemmista sukupolvista ehkä pelottavaa. Nuoriso lipsahti heidän otteestaan ja he tunsivat menettäneensä kontrollin.

 

Itsensä ironisoimisen osalta olen yllättäen samaa mieltä. 

Mä tunnistan sekä tuon sun kuvailemaan rockabilly -kulttuurin, että tuon Vörjeansin edustaman version, joka on eräänlainen sulautuma maaseudun bensalenkkari-amiskulttuurin kanssa. Ilmeisesti tuolla Ruotsinkielisillä paikkakunnilla tuohon kulttuuriin yhdistyy enemmän juuri rockabilly, suomenkielisillä ehkä enemmän juntti-iskelmä ja suomirap. Mutta sen mitä vastaavantyyppiseen kulttuuriin on tullut törmättyä, niin Tommy, Freppa ja Määnin ovat kyllä erinomaisia karikatyyrejä.

Olen asunut nuoruuteni Uudenmaan suomenkielisellä maaseudulla, ja nyt vähän kypsemmällä iällä olen täällä takaisin, tosin maaseutumaisuus on täältäkin jo osittain kadonnut. Hyvin muistan nuoruudesta, kun pojat laittelivat ja tuunasivat vanhoja autoja, joka saattoi olla mitä merkkiä tahansa. Ajelivat sitten kylillä tosiaan sitä p-rallia, huudattivat musiikkia (en enää muista minkälaista), polttivat kumia, pitivät mekkalaa ja olivat rehvakkaita. Alkoholinkäyttö kuului kuvaan. Raggareista puhuttiin yleisesti. 

Kyllä tätä ilmiötä näkee täällä edelleen. Musiikki on tietysti eri, nyt huudatetaan tosiaan suomiräppiä (tai yleensä räppiä) ja muuta suomimusaa. Kumia poltetaan samaan malliin, välillä yölläkin herään siihen, jos on ikkuna auki. Aamulla näkyy sitten mustia jälkiä asfaltissa. Viime kesänä naapurin rouva kauhisteli, kun joku poikaporukka oli ajellut kylillä sepalukset auki ikkunasta. Moon Määnin Moon. 

Vaikka Vörjeans on minunkin mielestä selkeää parodiaa, niin se ei ole parodiaa alkuperäisestä rockabilly-kulttuurista tai rockabillymusiikista, vaan ensisijaisesti tästä "amiskulttuurista", mihin kuuluu just nämä autot ym. Ja erittäin osuvasti tehtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Facebookin Rockabilly Suomi-sivulla  on hieman

"Vitsikö tämä meidän genre onkin?" henki vaikka myös pohjanmaan rockabillykultuuria muistetaan

"Tää on sekoitus Eddie Meduzaa ja vanhaa Sleepy Sleepersiä (ilman hassuja asuja) jotenkin humppaotteella"

 

Onhan se vitsi. Kaikki vain eivät tajua sitä, varsinkaan jos tekevät sitä tosissaan eivätkä näe omaa naurettavuuttaan. Mitäköhän ne Vörån 8 rockabillybändiä ajattelevat kun Vörjeans tulee ja pyyhkii niillä pöytää?

Siis nyt rockabilly on genrenä vitsi? Särähti korvaan, vaikka en itse sitä kuuntelekaan. 

Ei alkuperäisenä genrenä vaan kulttuurisena omimisena. On kai niitä alan bändejä Keravallakin.

Yhtä hölmöä kuin jokin lännenratsastus tai rivitanssi Suomessa.

Kaikki on melkein tänä päivänä lainaa jostakin muualta. Kulttuuri ja kaikki muukin kiertää kasvavalla vauhdilla. Jos joku nauttii rivitanssista, niin ei se ole keneltäkään pois. Joku toinen tanssii flamencoa tai salsaa tai kansantanhuja.  Ei asioissa, jotka tekevät ihmiset onnelliseksi, ole mitään naurettavaa. Mäkin voisin sanoa sanasen Vörjeansistä, mutta jätän väliin. Ei mun tarvitsekaan siitä innostua. Jotkut muut ovat siitä innoissaan. Valinnanvapaus on huima asia.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kuka tahansa ei enää saa joikua (Norjalla oli muutama vuosi sitten Euroviisuissa edustajana Keiino, ja sen saamelaisjäsen sai tiukkapipoisimmilta saamelaisilta pyyhkeitä siitä että joikuu instrumenttien säestyksellä, mikä ei ole poliittisesti korrektia) eikä kekkaloida intiaanipäähineessä, ja onhan jokin suomalainen flamenco tai reggae hieman kaukaa haettua, etenkin kun sitä tehdään otsa rypyssä.

Vörjeans tekee rockabillystäKIN lempeää mutta taidokasta parodiaa, ja siksi ainakin me lajiin vihkiytymättömät rakastamme heitä, koska me tiedämme että he ironisoivat myös itseään.

Keiinon joikaaja kuitenkin joikasi euroviisuissa, vaikka saamelaiset ovat ihan ymmärrettävästi tarkkoja kulttuurinsa kanssa, Roger Pontarella oli joku tyyppi intiaanipäähineessä euroviisulavalla  ja kyllä Jukka Poika on suomalaista reggaeta. Bob Marleyllä ei ollut yksinoikeutta reggaeen. Jukka Poika on suomalainen versio. Erilaista ja samanlaista yhtä aikaa. Niin se kulttuuri vaeltelee ja muuntuu. Sopeutuu paikallisiin olosuhteisiin ja paikalliseen kulttuuriin ja eri yhteyksiin.

 

Jos nyt mennään minun henkilökohtaiseen ongelmaani, mitä tulee Vorjeansiin, niin parodia on nimenomaa liioittelua, joka ottaa jotain ja vääntää nupit kaakkoon. Se, että Vörjeans olisi rockabillybändin parodia, edellyttäisi, että rockabillybändit seilaavat lavalla laitamyötäisessä ja puhuvat pikkurivoja, kun minulla on ainakin sellainen mielikuva, että rockabilly pohjaa 50-luvun kulttuuriin ja on varsin siistiä ja että kyse on kokonaisvaltaisesta kulttuurista, johon myös arjessa kuuluvat kampaukset, vaatetukset, vanhat autot jne. Ajellaan vanhalla amerikanraudalla ja on ruutupaita ja farkut ja elvisletti ja kuunnellaan ajankohdan musiikkia ja ihaillaan muutenkin tuon ajan kulttuuria. Siinä ei ole mitään pahaa eikä mitään naurettavaa. Se on joillekin tärkeää ja he saavat siitä jotain siinä kuin jotkut saavat jotain Vörjeansin fanittamisesta, mutta minusta Vörjeans ei ole parodia rockabillyskenestä tai -kulttuurista. Se on jotain ihan muuta. 

 

Ennen kuin joku sanoo jotain, sanon vielä jotain raggareista. Heistä puhutaan kovanaamoina ja häiriköinä, mutta se ei ole sanan alkuperäinen merkitys. Ehkä 50-luvun nuoret koettiin häiriköinä siksi, että he eivät sopineet vanhempien sukupolvien asettamaan muottiin. Mutta epäilen, että he olivat mitään Isontalon Antteja ja Rannanjärviä, jotka vetivät kaksin käsin viinaa ja joiden suu ei olisi puhdistunut edes autopesulan tehopesussa. Kyse oli ajasta, jolloin nuorisokulttuuri teki läpimurtonsa. Se oli vanhemmista sukupolvista ehkä pelottavaa. Nuoriso lipsahti heidän otteestaan ja he tunsivat menettäneensä kontrollin.

 

Itsensä ironisoimisen osalta olen yllättäen samaa mieltä. 

Mä tunnistan sekä tuon sun kuvailemaan rockabilly -kulttuurin, että tuon Vörjeansin edustaman version, joka on eräänlainen sulautuma maaseudun bensalenkkari-amiskulttuurin kanssa. Ilmeisesti tuolla Ruotsinkielisillä paikkakunnilla tuohon kulttuuriin yhdistyy enemmän juuri rockabilly, suomenkielisillä ehkä enemmän juntti-iskelmä ja suomirap. Mutta sen mitä vastaavantyyppiseen kulttuuriin on tullut törmättyä, niin Tommy, Freppa ja Määnin ovat kyllä erinomaisia karikatyyrejä.

Olen asunut nuoruuteni Uudenmaan suomenkielisellä maaseudulla, ja nyt vähän kypsemmällä iällä olen täällä takaisin, tosin maaseutumaisuus on täältäkin jo osittain kadonnut. Hyvin muistan nuoruudesta, kun pojat laittelivat ja tuunasivat vanhoja autoja, joka saattoi olla mitä merkkiä tahansa. Ajelivat sitten kylillä tosiaan sitä p-rallia, huudattivat musiikkia (en enää muista minkälaista), polttivat kumia, pitivät mekkalaa ja olivat rehvakkaita. Alkoholinkäyttö kuului kuvaan. Raggareista puhuttiin yleisesti. 

Kyllä tätä ilmiötä näkee täällä edelleen. Musiikki on tietysti eri, nyt huudatetaan tosiaan suomiräppiä (tai yleensä räppiä) ja muuta suomimusaa. Kumia poltetaan samaan malliin, välillä yölläkin herään siihen, jos on ikkuna auki. Aamulla näkyy sitten mustia jälkiä asfaltissa. Viime kesänä naapurin rouva kauhisteli, kun joku poikaporukka oli ajellut kylillä sepalukset auki ikkunasta. Moon Määnin Moon. 

Vaikka Vörjeans on minunkin mielestä selkeää parodiaa, niin se ei ole parodiaa alkuperäisestä rockabilly-kulttuurista tai rockabillymusiikista, vaan ensisijaisesti tästä "amiskulttuurista", mihin kuuluu just nämä autot ym. Ja erittäin osuvasti tehtyä. 

No just näin. Vörjeans on normimeininkiä pikkupaikkakunnilla, vaikka kieli olisikin suomi ja kuunneltava musiikki räppiä tai diskojumputusta. Justimuksen Wunderboy kuvaa hyvin tätä meininkiä på finska.

KAJ itsekin on sanonut, että ei tätä Mellon jälkeistä keikkaputkea olisi tullut ilman sitä vanhaa biisiaarteistoa. Hemmaplanissa oli 25 biisiä ja siihen päälle 10 Vörjeansiltä. Ja molemmilta jäi vielä yli täysin esityskelpoista materiaalia. Tämä on sitä kun ensin istutetaan ja vasta sitten korjataan sato. 

Muutamissa kommenteissa olen nähnyt mainittavan, että Vörjeans on tämän päivän Hurriganes. No onhan niissä musiikillisesti tietysti paljon samaa, suoraviivaista "kolmen soinnun" rockia/rockabillya, ja tietynlainen rebel-asenne molemmissa. Mutta ilmiöinä ovat täysin eri. Vanhana kovana Hurriganes-fanina muuten mietin itsekin, että kolahtaakohan Vörjeans tämänkin takia mulle niin suoraan ja kovaa, kun herättää niin paljon nostalgisia muistoja noista villeistä vuosista. 

Googlen tekoäly muuten äsken kertoi, että Vörjeans on KAJ- jäsenten "terapiabändi". 

Efter nio, kauden ensimmäinen 31.8.: Sofia Virta (vihr.) ja Mikko Lundén (ps.) - - Abbe Karlsson, Johanna Gillbro, Anu Sinisalo. KAJ:n KJ olivat Mellon aikoihin, ennen finaalia. Ehkä sen jälkeenkin, en muista.  

Vörjeans on soittanut vuosien varrella keikoilla jonkun verran kappaleita, joita ei löydy Spotifysta. Tiedättekö ovatko ne covereita vai heidän omiaan? Itse olen melko varma, että Freppa starta corona ja Drick Määnin drick ovat omia, mutta on muutamia muitakin biisejä, joita ei Spotifysta löydy. Tulee ainakin mieleen Röjk å raiv ja Rikti rockabilly mama.

Voi kiitos! Ihana! Tykkään tästä biisistä niin paljon. Ja kuvittelin ennalta, että Axel soittaa vain jonkum pienen pätkän, mutta siellähän revitteli ja jammaili koko biisin. En stadionilla ehtinyt oikein rekisteröidäkään kaikkea, mitä lavalla tapahtui. 

Onneksi nyt ei esineitä lennellyt kädestä lavalle! 

Drick Määnin drick on Jhonny B Goode cover/pastissi. Tosin joku sanoi että Chuck Berry oli itsekkin kova lainaislemaan. 
Röjk å raiv  on Jerry Williamisin Can i Jive.