Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole lainkaan pysyviä kiintymyssuhteita
02.07.2025 |
Olen yli neljäkymppinen nainen. Ei puolisoa, lapsia, vanhempia, eikä kunnollisia välejä sisaruksiin. Joitain pitkäaikaisia ystävyyssuhteita on, mutta emme näe tai ole yhteydessä koskaan. Ehkäpä nuokin ystävyydet on omien korvieni välissä. Ainoat kiintymyssuhteet on vaihtuvat seurustelukumppanit.
Sanomattakin selvää, että yhden ihmisen varaan ei olemisen voi antaa levätä.
En kaipaa neuvoja tms. Tilanne vaan on osaltani tämä. Surullista.
Kommentit (15)
Mulla sama tilanne N33.
Voiko koira olla kiintymyssuhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maantieteelliset etäisyyden ystäviin on pitkiä. Sisaruksista yhden kanssa vaihdetaan hyvät joulut ja syntymäpäivät. Kaipaan yhdessäoloa, läheisyyttä, enkä haluaisi, että se on riippuvainen siitä onko juuri tällä hetkellä tulee-menee-miestä. Mitä niihinkään toisaalta suotta kiintymään.
Minulla on koira, muuten yksin. Ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne N33.
Voiko koira olla kiintymyssuhde?
Lemmikin on ihania ja pidän eläimistä, mutta eivät nekään ihmisseuraa korvaa.
Mulla sama, olen nainen 51, mutta mulla kyseessä on oma valinta. Mulle riittää sosiaalisuudeksi tämä nettailu ja some, en jaksa ihmisiä livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen kiintymyssuhde sulla on lapsena muodostunut?
Ei niitä välttämättä aikuisena niin tarvikaan. Lapsena ja nuorena välttämättömiä ihan psyyken kehitykselle, mutta tarvittaessa useimmat aikuiset pärjää ilmankin. Toki ekstrovertimmille luonteille se ei ole mukavaa, ja voi olla hyvinkin ahdistavaa. Meistä intrommista jotkut taas valitsee tällaisen elämän ihan itse. Mun kiintymyssuhde on luontoon ympärillä ja koiraani. En kaipaa muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat tunnevammaisia ja itsekkäitä narsisteja. Nykyajan trendi on syyttää miehillä olevan välttelevän kiintymyssuhteen malli, koska naiset eivät voi myöntää olevansa epähaluttuja suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä välttämättä aikuisena niin tarvikaan. Lapsena ja nuorena välttämättömiä ihan psyyken kehitykselle, mutta tarvittaessa useimmat aikuiset pärjää ilmankin. Toki ekstrovertimmille luonteille se ei ole mukavaa, ja voi olla hyvinkin ahdistavaa. Meistä intrommista jotkut taas valitsee tällaisen elämän ihan itse. Mun kiintymyssuhde on luontoon ympärillä ja koiraani. En kaipaa muuta.
Luetteko te kirjoituksianne ennen julkaisua? "Ei aikuinen tarvitse kiintymyssuhdetta." Melko terveeltä ohjeelta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä välttämättä aikuisena niin tarvikaan. Lapsena ja nuorena välttämättömiä ihan psyyken kehitykselle, mutta tarvittaessa useimmat aikuiset pärjää ilmankin. Toki ekstrovertimmille luonteille se ei ole mukavaa, ja voi olla hyvinkin ahdistavaa. Meistä intrommista jotkut taas valitsee tällaisen elämän ihan itse. Mun kiintymyssuhde on luontoon ympärillä ja koiraani. En kaipaa muuta.
Luetteko te kirjoituksianne ennen julkaisua? "Ei aikuinen tarvitse kiintymyssuhdetta." Melko terveeltä ohjeelta kuulostaa.
Kyllä me kaikki niitä tarvitaan voidaksemme paremmin, vaikka hengissä pysyykin ilman niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä välttämättä aikuisena niin tarvikaan. Lapsena ja nuorena välttämättömiä ihan psyyken kehitykselle, mutta tarvittaessa useimmat aikuiset pärjää ilmankin. Toki ekstrovertimmille luonteille se ei ole mukavaa, ja voi olla hyvinkin ahdistavaa. Meistä intrommista jotkut taas valitsee tällaisen elämän ihan itse. Mun kiintymyssuhde on luontoon ympärillä ja koiraani. En kaipaa muuta.
Luetteko te kirjoituksianne ennen julkaisua? "Ei aikuinen tarvitse kiintymyssuhdetta." Melko terveeltä ohjeelta kuulostaa.
Ei se niinkään ole ohje, toki jos ihmissuhteita kaipaa ja niitä on mahdollista saada, kannattaa niitä hankkia. Mutta tarvittaessa pakon edessä useimmat aikuiset tulee hyvin toimeen ilmankin, ja sitä paremmin mitä vähemmän katastrofoivat yksinäisyyttään ja säälittelevät itseään. Itse oon sellainen ihminen, josta ihmiset ei ole koskaan pitäneet, kiusatuksi ja syrjityksi päätynyt vähän joka paikassa. Nuorena otti koville. Sitten päätin vaan lopettaa edes yrittämisen, ja hyväksyä yksinoloni. Alkuun siihen tottui, sitten oppi nauttimaankin. Avain oli se, että lopetti sen ajattelun että pitäisi olla ihmissuhteita, ja on kurjaa kun ei ole. Se ajattelu oli se mikä loi kurjuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koira, muuten yksin. Ahdistaa.
Täällä toinen yksinäinen, mutta minusta tuntuu etten voi edes ottaa koiraa koska olen niiin yksinäinen, ettei sille olisi mitään hoitopaikkaa jos vaikka joutuisin sairaalaan tai vaikka työmatkoille. Koira olisi ihana, mutta tuntuu että jonkinlaisen turvaverkon sellaisenkin omistaminen vaatisi.
Olet sitten samanlainen kuin kiltit miehet suomessa joilla ei ole suhteita ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentissa #12 oli monia
ajatuksia, joita komppaan.
Me vertailemme ja 'katastrofoimme'
oman tilanteemme, aivan suotta.
t. Popular Loner
Oliskohan ulkomailla vähän sitoutuvampia miehiä. Yleinen pohdinta vaan kaikille. Hyvä jos on sisaruksia tai ystäviä jossain tavallaan, voisiko niitä saada vähän aktiivisemmaksi, muutamaa.