Hatarat muistot elämästä

Automaatti zombina menee niin mitään ei tartu päähän.

No mä en juuri mitään ole koskaan tehnytkään, mutta en minäkään muista oikeastaan mitään mistään. En muista olenko ollut iloinen vaiko surullinen enkä sitä mitä ajattelin tai miltä jokin asia tuntui vai tuntuiko se miltään. Jotenkin ihan vaan sellaista harmaata vaan kaikki elämässä eikä ole kohokohtia tai virstanpylväitäkään muisteltavaksi. Ihan kuin olisin vain jokin kuori aiemmin ja vasta n. 35-vuotiaasta eteenpäin aloin saamaan muistoja vaikka ei nekään mitään iloisia muisteltavia ole. Viimeisestä reilusta vuosikymmenestä on nyt kuitenkin jonkinlainen käsitys että miltä on tuntunut, mitä on suunnitellut ja tehnyt, mitä ajatellut.

Vierailija kirjoitti:

Automaatti zombina menee niin mitään ei tartu päähän.

Pääasia että somessa on just oikeanlaisia kuvia.

Kommentti yksi saattaa olla oikeilla jäljillä. Ihmiset on opetettu suorittamaan - ei olemaan läsnä hetkessä. Elämä on yksi suoritus. Oletko oikeasti heittäytynyt hetkeen matkoillasi? Tehnyt jotain yllättävää? Jutellut tuntemattomille? Et voi muistaa jos et ole sielullasi läsnä elämässä.

Aika oudolta kuulostaa. Kyllä minä muistan paljonkin yksityiskohtia lomista, reissuista, tapahtumista lähiajoilta, mutta myös vuosien takaa.

Voisiko syynä olla työstressi tms, silloin on ns aivosumua, eikä asiat jää muistiin.

Ap, onko stressiä? Muustatko työasiat? Arjen välttämättömät laskujen maksut yms Sovitut tapaamiset?

Ehkä kannattaisi käydä lääkärin juttusilla, myös masennus heikentää muistia. Onko elämässäsi hauskuutta? Kohokohtia, ystäviä???

64 v nainen

Minulla tuo alkoi vaihdevuosien jälkeen. Aivosumu.

Erikoista, ettet muistanut lapsenakaan, mitä koulupäivän aikana oli tapahtunut.

Ap tässä. En käytä somea ja muutenkin viestittelen vähän kavereille. Tykkään jakaa asiani kasvotusten. Kaupan kassajonossa ja ravintoloissa ja matkoilla tms en näprää puhelinta. Olen ehkä totisempi kuin aiemmin, mutta en toisaalta opiskeluvuosiltakaan muista asioita vaikka silloin muistan nauraneeni paljon ja kaikki sanoivat, että olen nauravainen. 

Lääkärille en ole tästä muistiasiasta maininnut. Työterveyteen en uskalla mennä, ettei tule mitään leimaa otsaan ja kun tämä ongelma on joka tapauksessa vaivannut käytännössä koko elämän. Jotain työ/opiskelustressiä minulla on varmaan lukioikäisestä asti ollut, vaikka en ikinä ole tehnyt esim ylitöitä. Minulle töissä suoriutuminen on tosi tärkeää silti. Melkein tuntuu, että muistan jonkun vanhan lomamatkankin sen perusteella, että olin silloin töissä paikassa X eli tällainen auttaa minua muistamaan ajankohdan. Mutta en sitten muista tarkemmin missä ravintoloissa olen lomalla ollut tai minkälaisia maisemia oli, en muista oliko ihmiset mukavia ja oliko siellä ihana olla. 

Ap, muistat kuitenkin työasiat? Pärjäät?

Haittaako tämä muistamattomuus arkeasi?

Onko läheisilläsi samoja oireita?

Minulla samaa, että huonosti mitään muistoja. Tai on jotain ikäviä muistoja, jotka jäänyt kaivamaan. Olen jollain tapaa jännittäjä luonne, niin en kai osaa nauttia asioista. Työjutut muistan kohtuullisesti, mikä on aika huolestuttavaa sekin.

Mun muisti toimii kanssa epänormaalilla tavalla. En sanoisi että tyystin unohtaisin asioita, mutta mun aivot ei jotenkin yhdistä aikaa ja tapahtumaa. En yleensä muista mitään jos joku kysyy vaikka että mitä teit nyt viikonloppuna - ja alkoholia en käytä - vaikka olisi merkittäviäkin juttuja, ne ei siinä tule mieleen. Ja voi olla vaikka etten muista mitä tänään tapahtui.

Sitten on sellasta etten muista kauanko oon tuntenut jonkun ihmisen. Voi olla että todellisuudessa 15 min, mutta mun päässä voi tuntua että 30 vuotta tai jotain. Kalenteri, mikä aika nyt on, en ole aina selvillä.

Eipä tälle mitään voi, turha lääkärillä käydä, menee raha hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, muistat kuitenkin työasiat? Pärjäät?

Haittaako tämä muistamattomuus arkeasi?

Onko läheisilläsi samoja oireita?

Ap tässä taas. Työasiat muistan hyvin, koska kirjoitan kaiken tarvittavan ylös ja kalentereihin. Olen hyvin järjestelmällinen ihminen, joten arki sujuu myös kun teen kaikki pakolliset asiat joko heti tai sitten kalenterimuistutus huolehtii muistamisesta. Arjessa toimimista tämä ei haittaa, mutta mielialaan kyllä vaikuttaa. Läheisillä ei ole samoja oireita ja sehän tässä mietityttää, kun yhdessä vietetystä ajasta toiset muistaa paremmin asiat kuin minä. Miehen kanssa jutellaan joskus tästä ja hän kyselee muistanko sitä ja tuota asiaa siltä ja siltä yhteiseltä ajalta. Osan jutuista muistan, kun hän osaa ne jutut kertoa ja osaa en muista, vaikka hän selostaisi tarkemmin. Enemmän minun muistaminen on sitä, että tiedostan olleeni jossain ja kaikki muu jää rekisteröimättä. 

Onko mitään informaatioähkyä tai tekemisen tulvaa, joka vie aivojen kapasiteettia. Ja muu jää toissijaiseksi. Onko normaali rem-unien rytmi. Entä trauma, henkipossessio, univaje, dissosiaatio tai lääke /piikki jossa haitta ettei aina muista kaikkea? Muu? Yksityisellä neurologi voi joskus tutkia tai joku muu sellainen, tosin sekin menee kantaan. Onko suvussa muilla samaa. Koetko tunteita normaalisti tai positiivista, että joku painuisi mieleen sinnekin tai teetkö samankaltaisia asioita ettei ne eroa toisistaan. Onko netin sisällössä silti jotain negatiivista joka olisi voinut vaikuttaa traumaattisesti. 

Minä olen keski-ikäinen ja aika paljon matkustellut aikoinaan mutta en muista niistä reissuista mitään, harmi, kun olisihan se vanhoja reissuja kiva muistella. Myöskään lapsuudesta tai nuoruudesta en muista juuri mitään, aikoinaan kävin psykologilla ja hänen mielestä se oli normaalia. Äitini joskus ihmettelee miten en muista mitään vanhoja asioita kuten vaikka mummoni hautajaisia ja silloin olin kuitenkin jo noin 20-vuotias, en edes muista että olisin niissä hautajaisissa ollut.

Kirjoitit, että jo lapsena et muistanut koulupäiviä. Kyse on siis todennäköisesti siitä millainen olet. Se voi olla turhauttavaa, mutta eipä sille mitään voi.

Mä kärsin ajoittaisesta voimakkaastakin ahdistuneisuudesta ja joskus tuntuu, että jonkun isomman sosiaalisen tapahtuman tai jonkin asian tekemisen suorittamiseen menee niin paljon energiaa, ettei siitä jää sitten oikein muistijälkeä. Jotain dissosiaatiohäiriötä olen myös miettinyt voisiko olla kuormittavimmissa tilanteissa.

Olen työelämässä ja pärjään kyllä elämässä hyvin. Kaverit saattavat esimerkiksi muistella jotain vuosien takaista asiaa tai keskustelua ja itse en välttämättä muista asiaa ollenkaan.