Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että äitini rakasti miestään enemmän kuin yhtä lapsistaan - onkohan tämä kovinkin yleistä?
01.07.2025 |
Olen perheeni nuorin lapsi ja minulla on/oli kaksi sisarusta, joista toinen on kuollut jo vuosia sitten. Isääni välit olivat aina jokseenkin etäiset ja hän on myös hiljattain kuollut.
Isäni oli haastava ihminen joka ei tullut toimeen kunnolla kenenkään lapsensa kanssa ja toinen sisaruksistani jopa vihasi isäämme ja katkaisi välit isän kanssa kokonaan. Sittemmin alkoholisoitui ja kuoli. Minua vaivaa se, että äitini haikailee isän perään, mutta ei tunnu kaipaavaan kuollutta sisarustani, harvoin edes puhuu hänestä...Myöntää että isäni oli huono isä, mutta toisaalta puolustelee hänen kaikkia tekojaan "vaikealla lapsuudella".
Äiti syyllisti sisarukseni alkoholinkäyttöä ja sanoi sen olevan sisarukseni oma vika, että kuoli, kun kerran asiasta puhuimme, mutta isässämme ei näe mitään syytä sisarukseni kohtaloon. Eli tavallaan on enemmän isäni puolella kuin lapsensa puolella. On tullut se tunne, että isäni todellakin oli äidille rakkaampi kuin sisarukseni :/
Äiti ja isä molemmat suuria ikäluokkia. Mitä ajatuksia herättää, onko yleistä että äiti rakastaa enemmän miestään kuin lastaan/lapsiaan?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan valmennuksessa opetettiin, että parisuhde on lapsen koti. Jos parisuhde voi hyvin, niin on todennäköisempää, että myös lapsi/ lapset voivat hyvin.
Eipä pätenyt ainakaan meidän perheessä. Äidilleni miehensä oli selkeästi kaikkein tärkein ja sitä ei voinut olla huomaamatta. Nyt on äidillä yksinäinen vanhuus. Sitä saa mitä tilaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sanoi jo ajat sitten että sairauskohtauksesta sairaalassa ollessa kaipasi miestään sinne ei meitä lapsia. Toki me lapset käytettiin sitten isää sairaalassa ja käytiin itsekin siellä. Mutta tiedän että äidilleni miehensä on kaikista tärkein ihminen. He ovat olleet yhdessä jo yli 60 vuotta. Me lapset asuttiin kotona vain pieni osa tuosta vanhempien liitosta.
Asia ei mitenkään loukkaa koska vanhemmat auttavat ja välittävät meistä lapsista. Ja lapsenlapsista sekä lapsenlapsenlapsistaan. Meille on ihan ok että vanhemmille se oma puoliso on ykkönen kuitenkin. Mutta ovat reiluja kaikille jälkeläisilleen.
Mies ei voi koskaan ottaa lasten paikkaa. Normaalille äidille lapsi on aina tärkein ja normaali mies ymmärtää tämän. Myös normaalille isälle lapsi on aina tärkein. Narsistit toki ajattelevat aina olevansa tärkeimpiä kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Äitini sanoi jo ajat sitten että sairauskohtauksesta sairaalassa ollessa kaipasi miestään sinne ei meitä lapsia. Toki me lapset käytettiin sitten isää sairaalassa ja käytiin itsekin siellä. Mutta tiedän että äidilleni miehensä on kaikista tärkein ihminen. He ovat olleet yhdessä jo yli 60 vuotta. Me lapset asuttiin kotona vain pieni osa tuosta vanhempien liitosta.
Asia ei mitenkään loukkaa koska vanhemmat auttavat ja välittävät meistä lapsista. Ja lapsenlapsista sekä lapsenlapsenlapsistaan. Meille on ihan ok että vanhemmille se oma puoliso on ykkönen kuitenkin. Mutta ovat reiluja kaikille jälkeläisilleen.
Tuon ajan naiset ovat saaneet erittäin vanhakantaisen kasvatuksen jossa mies oli aina perheenpää ja Jumalasta seuraava ja ensisijaisesti vaimon piti täyttää miehensä tarpeet. Siinä sitten jäi äidinrakkaus lapsiaan kohtaan usein vaillinaiseksi kun ensisijaisesti piti keskittyä mieheen ja hänen tarpeisiinsa. Nykyajan äitiys on onneksi inhimillisempää ja lasten tarpeet tulevat otetuksi kunnolla huomioon.
Huono äiti sellainen joka rakastaa enemmän miestään kuin lapsiaan. Alistettu kodinkone, ilmainen piika ja pakkopillun antaja, tyhjennysreikä miehelle. Tällaisia miehiäkö pitäisi kunnioittaa ja synnyttää niille lapsia :D
Miehelle piti myös antaa pakkopillua, etenkin lauantaina saunan jälkeen. Mies sai laillisesti r a i s k a t a vaimonsa vuoteen 1994 asti. Mies haluaa ottaa lapselle kuuluvan paikan ja tulla äidin ja lasten väliin, vaatien ensisijaisesti huomiota itselleen. Onko mitään oksettavampaa kuin kitisevä mieslapsi?