Perinnön odottelijat
Eräs tuttavani paljasti, että häntä odottaa iso perintö, kun hänen vanhemmat kuolee. Perinnön myötä tuttuni pärjää kuulemma sillä ja ei tarvitse töitä tehdä. Tuttavani on nyt melko pienipalkkaisessa työssä ja olen ihmetellyt hänen rahankäyttöään, sillä hän vaikuttaa elävän aika tuhlaavaisesti. Minulla nousi niskakarvat tästä pystyyn. Minullekin on jotain perintöä tulossa, mutta en sentään sen varaan ole elämää jättänyt. Koulut on käyty, rahaa säästetty ja vaikka rahaa on mennyt elämästä nauttimiseen, niin on silti omaa varallisuutta kertynyt. Minusta tuntuu todella oudolta, että joku päättää jättää koulut kesken sen takia, että joskus tulee perintö minkä turvin voi sitten elää huolettomasti. En tiedä minkäkokoisesta perinnöstä nyt on kyse, sen tiedän että kyseessä on joku maatila eli ei varmaan helposti realisoitava kohde kuitenkaan.
Kommentit (59)
Perintöä voi saada myös ennakkoon. Ehkä tuttavallasi on jo miljoonia tilillä. Miten asia edes sinulle kuuluu?
Siksi äitini lopetti pientilan pitämisen, tosin syynä oli terveys. Isän kuoltua 39-vuotiaana, tila on yhä jakamaton kuolinpesä, koska hänhän siellä terveytensä menetti, en minä. Tilaan toki sisältyy myös metsää ja hän onkin jonkun verran niitä hakkauttanut, en odota perintöä, pidän mieluummin äitini.
Oma eläkkeeni on hyvin pieni ja suoraan sanottuna kituutan päivästä toiseen. Elossa oleva iäkäs vanhempani on varakas, sanoisin melkein että jopa rikas. Hänellä on myös kova eläke eli pankkitili pullistuu joka kk kun hän itse ei kuluta rahojaan juuri mihinkään. Minä tarvitsisin uudet rillit ja silmälääkärillä käynnin, ihotautilääkärikin olisi tarpeen hammaslääkäristä puhumattakaan. Uusi tv pitäisi hankkia, samoin puhelin. Ei ole varaa. Odotanko perintöä? Kyllä, sillä tarvitsen rahaa! Tosin kuolen ennemmin kuin hän. Hän on terve tervaskanto, minä en. Hän haluaa pitää rahansa ja se on hänen oikeutensa.
Vierailija kirjoitti:
Maatiloja on monenlaisia, toiminnassa olevia ja 60 vuotta sitten lopetettuja. Viimeksimainitut ovat yleensä niin huonokuntoisia ettei niillä tee yhtikäs mitään. Rakennukset purkukuntoisia, mahdoton realisoida. Maatalous ei nykyään ole kovin kannattavaa, joten voi tulla tuttavallesi yllätyksenä miljoonavelat perinnön sijaan. Tämä taas tarkoittaa että tila menee velkojen maksuun ja ei riitäkään, mitään ei jää perinnöksi. Terveisin Purkukuntoisen velkaisen tilan perijä.
Purkukuntoinen rintamamiestalo, romahtamaisillaan oleva navetta... ympärillä 176 hehtaaria metsää. Terveisin maatilan perinyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maatiloja on monenlaisia, toiminnassa olevia ja 60 vuotta sitten lopetettuja. Viimeksimainitut ovat yleensä niin huonokuntoisia ettei niillä tee yhtikäs mitään. Rakennukset purkukuntoisia, mahdoton realisoida. Maatalous ei nykyään ole kovin kannattavaa, joten voi tulla tuttavallesi yllätyksenä miljoonavelat perinnön sijaan. Tämä taas tarkoittaa että tila menee velkojen maksuun ja ei riitäkään, mitään ei jää perinnöksi. Terveisin Purkukuntoisen velkaisen tilan perijä.
Purkukuntoinen rintamamiestalo, romahtamaisillaan oleva navetta... ympärillä 176 hehtaaria metsää. Terveisin maatilan perinyt
On aivan eri asia periä tuollainen metsätila, kuin purkukuntoisen päärakennuksen sisältävä pientila, peltoa 5 hehtaaria ja metsää 10.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maatiloja on monenlaisia, toiminnassa olevia ja 60 vuotta sitten lopetettuja. Viimeksimainitut ovat yleensä niin huonokuntoisia ettei niillä tee yhtikäs mitään. Rakennukset purkukuntoisia, mahdoton realisoida. Maatalous ei nykyään ole kovin kannattavaa, joten voi tulla tuttavallesi yllätyksenä miljoonavelat perinnön sijaan. Tämä taas tarkoittaa että tila menee velkojen maksuun ja ei riitäkään, mitään ei jää perinnöksi. Terveisin Purkukuntoisen velkaisen tilan perijä.
Purkukuntoinen rintamamiestalo, romahtamaisillaan oleva navetta... ympärillä 176 hehtaaria metsää. Terveisin maatilan perinyt
On aivan eri asia periä tuollainen metsätila, kuin purkukuntoisen päärakennuksen sisältävä pientila, peltoa 5 hehtaaria ja metsää 10.
Tiedän todellakin. Mutta totesin, ettei rakennukset kerro mitään. Turhaa sääliä huonokuntoisen maatilan perinyttä.
Naapurissa suuri lihakarjatila lopetti kannattamattomana ja työntekijöiden puutteessa. 3 eläinhallia, työkonehallit ja omakotitalo keskellä ei-mitään. Rahaa noissa aivan stanasti, iso osa velkana, mutta jälleenmyyntiarvo lähes 0. Koneista nyt saa jotain, ja ehkä pellot voi vuokrata jos joku hullu täällä vielä maataloutta meinaa harjoittaa, mutta muuten kaikki jää tyhjilleen 😢
Mitä se sulle ap kuuluu euroakaan miten joku elää ja mitä perii? Kuolema on väistämätön ja hyvä perintösuunnittelu on vain perillisen etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maatiloja on monenlaisia, toiminnassa olevia ja 60 vuotta sitten lopetettuja. Viimeksimainitut ovat yleensä niin huonokuntoisia ettei niillä tee yhtikäs mitään. Rakennukset purkukuntoisia, mahdoton realisoida. Maatalous ei nykyään ole kovin kannattavaa, joten voi tulla tuttavallesi yllätyksenä miljoonavelat perinnön sijaan. Tämä taas tarkoittaa että tila menee velkojen maksuun ja ei riitäkään, mitään ei jää perinnöksi. Terveisin Purkukuntoisen velkaisen tilan perijä.
Mistä vanha maatila olisi velkaa saanut jos edellisetkin on maksamatta?
Vastaus on kysymyksessäsi. Mikään maatila ei lähde käyntiin ilman velkaa ja jokainen sukupolvi joutuu ottamaan sitä lisää, jos aikoo tilaa jatkaa. Maatalous on Suomessa todella tehty kannattamattomaksi.
Ei maatilojen osto ole ihan yksinkertaista tänäpäivänä. Sitä rahaa ei saa jos ei ole osoittaa että tila on kannattava. Jos taas edellinen sukupolven vaihdos on tehty ajat sitten ja tila ei ole investoinut (eikä ole saanut siihen rahaa) niin kyllä ne lainat on jo maksettu.
Tilaa kokonaisuudessaan voi olla hyvinkin vaikea myydä mutta jos tila sijaitsee alueella jossa peltomaalle on kysyntää tai metsän myynti kannattavaa ei se realisointi nyt ihan hirveän vaikeaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini ei ole vielä saanut perintöä, vaikka on 74v. Isoäiti on pirteä 93 vuotias.
Eli aika kauan monet sitä perintöään joutuvat odottamaan, jos elämänsä sen varaan laskevat.
Ja voi käydä niinkin, että perinnönodottelija keikahtaa itse ennemmin. Sitten-kun ei ole ihan antoisin elämän asenne.
Meillä ollaan suvussa kautta aikain jo ennen kuolemaa lahjoitettu paljon omaisuutta ja kiinteistöjä perillisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt, jotkut oikein odottavat läheisen kuolemaa. Sääli.
Tuskin sentään. Tuo on sellaista pahantahtoista ajattelua.
Ei, on ihmisen itsensä sanomaa.
Mullekin on tulossa perintöä. Ei mikään suuren suuri, mutta ehdottomasti huomattava perintöjen keskiarvoon tai mediaaniin nähden.
Ja kyllä, se on vaikuttanut elämääni. Kun lapset olivat pieniä, saatoin olla pidempään kotona heidän kanssaan. Olen voinut tehdä osa-aikaista työtä. Jos perintöä ei olisi ollut tulossa, olisi omia vanhuuspäiviä pitänyt miettiä ihan eri tavalla. Tietoisuus perinnöstä on antanut hieman pelivaraa. Toisaalta olen halunnut itsekin laittaa sukanvarteen, jotta lapsillani olisi sama mahdollisuus: ajatella, että ainakin vanhuus on turvattu.
Ai meilläkin tulossa sama ja siskoni on manipulaattorina valmiina kaikki aseet esillä, kunnes ilmoitin, että pitäkää tunkkinne. Hoitakaa myös kiinteistöjen tyhjennys, siivous, remontointi ja myynti. Tämä oli jätetty osuudekseni.
Minusta on hienoa että ystäväsi osaa nauttia elämästä. Liian harva osaa.
Vierailija kirjoitti:
Kukin taaplaa tyylillään. Itse olen ajatellut lahjoittaa oman perintöni aikanaan hyväntekeväisyyteen. Pärjään omilla ansioillani.
Puhe on halpaa.
Mikähän minä sitten olen. Minulle ja siskolleni jää aikanaan perinnöksi merenrantamökki, jossa olen viettänyt lomani ihan syntymästäni saakka. Ja vaikka mulla on tällä hetkellä todella kova mökkikuume, en osta muuta mökkiä. Haluan että kun se aika tulee, olen heti valmis lunastamaan siskoni siitä ulos, ja muuttamaan sinne pysyvästi asumaan.
En haluaisi vanhempieni kuolevan, enkä toivo sen tapahtuvan lähiaikoina, todellakaan. Mutta joskus se tulee tapahtumaan, niin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Oma eläkkeeni on hyvin pieni ja suoraan sanottuna kituutan päivästä toiseen. Elossa oleva iäkäs vanhempani on varakas, sanoisin melkein että jopa rikas. Hänellä on myös kova eläke eli pankkitili pullistuu joka kk kun hän itse ei kuluta rahojaan juuri mihinkään. Minä tarvitsisin uudet rillit ja silmälääkärillä käynnin, ihotautilääkärikin olisi tarpeen hammaslääkäristä puhumattakaan. Uusi tv pitäisi hankkia, samoin puhelin. Ei ole varaa. Odotanko perintöä? Kyllä, sillä tarvitsen rahaa! Tosin kuolen ennemmin kuin hän. Hän on terve tervaskanto, minä en. Hän haluaa pitää rahansa ja se on hänen oikeutensa.
Sama. 90+ äitini omistaa 2 asuntoa joista toinen vuokralla, hänellä on kiva osakesalkku ja useampikin pankkitili. Rahaa on. Minulla ei 69v
Hyvässä lykyssä perintö on käytetty vanhuksen hoivakotimaksuhin ennen hänen kupsahtamistaan.
Hoivakodit veloittavat tuhansia kuukaudessa.
Vastaus on kysymyksessäsi. Mikään maatila ei lähde käyntiin ilman velkaa ja jokainen sukupolvi joutuu ottamaan sitä lisää, jos aikoo tilaa jatkaa. Maatalous on Suomessa todella tehty kannattamattomaksi.