Laitoin juuri välit poikki tuttavan kanssa
Melko uusi tuttava, tutustuimme viime syksynä. Välillä ihan kivakin, mutta pyörittää bisnestä siskonsa kanssa ja valittaa loputtomasti siskostaan, joka kuulostaakin aivan kammottavalta ihmiseltä. Siskoa en tunne.
Tuttuni soittelee jatkuvasti tuntien puheluita ja harrastaa loputonta yksinpuhelua. Kaataa kaikki harminsa minun niskaani. Olen jo aiemmin laittanut rajoja, mutta silti pitänyt välit. Nyt hän soitti tänä aamuna ja aloitti raivoisan valituksen siskostaan jota jatkoi yli puoli tuntia vaikka tietää että minulla on työpäivä. Sanaakaan en saanut väliin. Siskonsa kuulemma terrorisoi kaikkia ympärillään suvusta ventovieraisiin taksikuskeihin ja perustelee kaiken sillä, että hän etsii nyt sisäistä lastaan jonka pitää saada ilmaista kaikkia tunteitaan täysin vapaasti ja sanoa ja tehdä ihan mitä huvittaa.
Tuttuni valitti ja valitti, miten tämä saa hänen olonsa surkeaksi kun siskonsa siirtää kaiken negatiivisen energiansa häneen. Ilmoitin lopulta, että nythän tuttuni tekee täsmälleen samaa minulle, eli siirtää kaiken siskonsa aiheuttaman negatiivisen energian minuun ja että minulla ei ole kiinnostusta tai aikaa kuunnella enää, siskonsa vaikuttaa kammottavalta ihmiseltä eikä kenelläkään aikuisella ole oikeutta käyttäytyä kammottavasti kaikkia muita kohtaan minkään sisäisen lapsen varjolla.
Katkaisin puhelun ja estin tuttavan. En enää yksinkertaisesti jaksa tällaista. Menköön terapeutille valittamaan.
Piti nyt saada itsekin purkaa jonnekin tämä huono energia, eli tänne. Täällä sentään jokainen saa itse päättää lukeeko vaiko ei.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen edes soittaa toiselle kesken työpäivän ja puhuu puoli tuntia omista asioistaan? Haloo, se toinen ihminen on töissä!
Kuka pösilö kuuntelee sitä puhelua puoli tuntia työaikana. Minä olisin sanonut heti, että sori en voi puhua työaikana ja katkaissut puhelun.
Laitoin kaiuttimelle, puhelimen pöydälle ja hoidin sähköposteja samalla.
Kannattaa katkaista välit kaikkiin saa itse valita kenelle puhuu ja kuuntelee vapauttavaa
Mulla yks tuttu joka voi puhua pari tuntia kevyesti omista asioista, hyvin yksityiskohtaisia kertomuksia, ei jaksaisi millään kuunnella. Ei sinällään mitään kovin negatiivista, mutta niin yhdentekevää, ja todella yksityiskohtaista.
No vastaavasti toisen puhetta hän ei sitten rupeakaan kuunelemaan ollenkaan, vaan keskeyttää välittömästi ja alkaa puhua siitä omasta asiastaan, joka sattui tulemaan mieleen. Puhelimen voisi varmasti jättää auki ja lähteä jonnekin, ei varmaan huomaisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset joka päivä tunnin puheluja soittavat tyypit on kammottavia. Ei kyllä tulisi mieleenkään työpäivän aikana jonkun yksityisasioita jatkuvasti kuunnella. Vaikuttaa, että hän vain käytti sinua jonkinlaisena roskakorina. Hyvä kun sait tuon loppumaan.
Mun työkaveri puhuisi työpäivän jälkeen työasioista vielä parikin tuntia! Ei mua vapaalla niistä kiinnosta puhua!
Tuttava? Siis joku puolivieras ihminen avautui sinulle jatkuvasti asioistaan? Ei hyvää päivää. Miksi hänellä edes oli numerosi?
- Naiset. Kuinka helppoa elämä onkaan, kun pysyy niistä erossa.
- Niinpä. Ainoa nainen sinun elämässäsi oli äitisi joka joutui sinut synnyttämään. Nyt olet pääsyt hänestäkin eroon. Ihanaa!
- Olettaen että napanuora on katkaistu.....
Todellakin kannatti heittää tuollainen ihminen ulos elämästä. Vaikuttaa aivan hullulta.
Olen ratkaissut vastaavanlaiset ihmiset samalla tavalla, mutta myös jäänyt sitten yksin. Ihmisiin haluaa tutustua siksi, että vaikuttavat kivoilta ja ovatkin ihan kivoja-kunnes se rasittava puoli saattaakin kaatua niskaani. Nykyään yritän jarruttaa suhteen yksipuolistumista jo ajoissa, sillä tunnistan mitä jaksan ihmisten seurassa ja mitä en.
Minulla on saman tyyppinen ihmissuhde. Hauskaa seuraa siihen asti, kunnes hän pääsee yksinpuhelun makuun ja purkaisi ihmissuhdeongelmiaan ja lapsuuden katkeria muistoja urakalla. Mitäpä muuta osaan tehdä kuin keskeyttää ja keventää aihetta jollakin "terävällä" kysymyksellä tai kommentilla. En osoittaakseni kiinnostusta hänen juttujaan kohtaan, vaan ohjatakseni keskustelua toiseen suuntaan. Yleensä toimii. Jos ei, niin sanon selkokielellä että nyt mun täytyy lopettaa puhelu ja jatkan omia asioitani. Sellaisesta ei voi loukkaantua ,jos toinen soittaa yllättäen minulle. Voi hyvin sopia säännöistä, ettei puhu työssä/puolison tai lasten aikana/lomareissulla eli ihan normaaleja tapoja, jotka joillakin vain ovat unohtuneet.
Jos pelkää toisen loukkaantumista mietin aina, miten loukkaavaa on hänen tapansa suhtautua minuun. Se on väärin, kuluttavaa ja epäkunnioittavaa elämänrauhaani kohtaan. Haluan olla ystävä yhteisillä,. en toisen ehdoilla, ja siksi on vain käytävä tietyt perusasiat läpi.
Jos joskus en tiedä, mitä vastaisin tälle tuttavalle kysyn tekoälyltä apua. Kirjoitan ensin kirosanoja tulvivan raivoviestin ja pyydän korjaamaan sen diplomaattiseksi. Ne ovat vastustamattoman ystävällisiä ja kohteliaan selkeitä. Suosittelen.
Oikein tehty, olisinpa itse yhtä jämäkkä. Mulle soittelee oma äitini tylsyyksissään. Hän sentään muistaa välillä kiittää, kuulemma olo tuntuu niin paremmalta kun on saanut omilta harteilta pois kaikki mielipahat ja harmitukset. Itse en välttämättä ehdi sano puheluissa kuin terve ja heippa...
Kirjailija ja henkinen valmentaja Katja Frange kiinnostui sisäisestä lapsesta vuosia sitten oman kasvunsa kautta. Luovana ja intuitiivisena ihmisenä hän koki olleensa lapsesta saakka vähän omissa maailmoissaan, jalat tukevasti ilmassa.
Aloitin tietoisen matkan kehooni. Matkalla olen joutunut sukeltamaan syvemmälle ihmisyyteen ja itseeni, Katja kertoo.
Syväsukelluksen aikana myös hänen sisäinen lapsensa ja siihen liittyvät kivuliaat tunteet alkoivat nousta esiin. Niiden kohtaaminen ei ollut aina ihan helppoa.
Lapsen mukana esille nousevat haavat ja tunteet voivat olla kipeitä, voimakkaita ja epämukavia. Itsensä kohtaaminen voi tarkoittaa turvattomuuden, hylätyksi tulemisen ja yksinäisyyden tunteen kohtaamista.
Näin kävi myös minulle.
KOKO PROSESSIN ajan Katja kuitenkin tiesi, ettei voinut enää väistää, piiloutua tai paeta asioita. Hän ymmärsi, että sisäinen lapsi oli jo pitkään odottanut aikuisen Katjan huomiota ja huolenpitoa.
Olen tullut matkan varrella tietoisemmaksi siitä, milloin lapsi minussa reagoi ja mitä se milloinkin tarvitsee.
Sisäisen lapsen viesteistä ja opetuksista innostuneena Katja päätti kertoa asiasta myös muille. Se toteutui voimakorttipakan muodossa.
Vastikään julkaistut Katjan Sisäinen lapsi -voimakortit kutsuvat kaikkia halukkaita luomaan yhteyttä sisäiseen lapseensa.
Korttipakan opaskirjasessa Katja kirjoittaa: Kaikkien ihmisten sisällä on edelleen se lapsi, joka he joskus olivat. Sinunkin sisälläsi asuu lapsi, joka on rakastettava ja aito osa itseäsi.
Hän korostaa, että riippumatta siitä, millainen lapsuusaikasi on ollut ja ovatko lapsuuden aikaiset tarpeesi täyttyneet, lapsi elää sinussa yhtä vahvana kuin syntymän hetkellä.
Katja tietää omasta kokemuksestaan, että sisäisellä lapsella on monta eri puolta. Se kantaa tunnehaavoja ja traumoja, mitätöidyksi jääneen kipua ja täyttymättömiä lapsen tarpeita.
Samaan aikaan sisäinen lapsi edustaa viattomuutta ja vapautta. Se haluaa seikkailla ja pitää kiinni toivosta ja ihmettelee maailmaa avoimin mielin.
Kohtaamalla ja parantamalla sisäisen lapsesi haavoja avaudut lahjoillesi, potentiaalillesi, luovuudellesi, valtavalle elämänvoimallesi ja sisäiselle rauhalle.
Sisäisen lapsen kohtaaminen voi olla hyvin koskettava ja eheyttäväkin kokemus. Katja kertoo kohdanneensa vuosia sitten oman sisäisen lapsensa ohjatussa meditaatiossa.
https://www.eeva.fi/jutut/katja-frange-sisainen-lapsi