Lue keskustelun säännöt.
Mitä saatte ystäviltä? Mitä sellaista heillä on, jota ei kotoa saa?
27.03.2007 |
Tuossa toisessa ketjussa ihmeteltiin ihmisiä, jotka eivät enää koe tarvetta tavata ystäviä, kun elämä on perhettä ja työtä täynnä. Kysyttiin, ettekö te saa ystäviltänne mitään.
Voin todeta rehellisesti, että en ole moneen vuoteen kokenut saavani useimmilta ystäviltäni yhtään mitään. Siksi pidänkin aktiivisesti yhteyttä oikeastaan vain yhteen ystävään. Hän on perheetön ja pystyy tarjoamaan minulle rauhallisen, kahdenkeskisen illan silloin tällöin. Sellaista kaipaan, en mitään hälyisää seurustelua perheiden kesken.
Viihdyn myös erittäin hyvin oman perheeni kanssa. Meillä keskustellaan, pelataan ja harrastetaan illat ja esim. tv ei ole päällä juuri koskaan. Meillä on yksinkertaisesti kivaa keskenämme.
Mitä te oikein saatte ystäviltänne sellaista, jonka takia kannattaa nähdä vaivaa ja luopua perheen kanssa vietettävistä arvokkaista tunneista? Mitä heillä on sellaista, jota ei teillä omassa perheessä ole?
Kommentit (34)
kokisin itseni hyväksikäytetyksi, jos mun ystävyyteni kelpais vain kun on tarvetta tuelle tms.
Tiedätkö ap, että osalla meistä on ystäviä siksi, että me satumme pitämään juuri niistä ihmisistä. Vaikka se ihminen ei siis osaisi antaa minulle mitään, mitä en jo kotona saisi. Taitaa olla ap:lle outo ajatus, että ihan pyyteetöntä ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No perhetuttavat ovat tärkeitä mm siksi, että he ikään kuin tukevat meidän perhekokonaisuutta. Saamme heiltä mallia ja viitekehystä perheenäolemiseen. Voimme keskustella ja vaihtaa ajatuksia vanhempina. Lapset saavat uusia ystäviä, oppivat tapoja toisiltaan, mukavaa vaikkapa juhlia yhdessä.
Meillä on aina kaikenlaista mielenkiintoista puhuttavaa, vaikkei kellään mitään kriisiä oliskaan päällä. Ehkä toiset on vaan jotenkin yksiulotteisempia. Uskon, että ap kyselee ihan vilpittömällä mielellä, mutta jotenkin luulen, että tää asia jää sulta tajuamatta vaikka 100 ihmistä sen sulle selittäis.
Sulle riittää työ ja perhe - toiset tarvii muutakin. Ei se taida selittämällä kummeta.
En koe, että minulla on mitään yhteistä lapsiperheiden kanssa, vaikka kolme lasta onkin. Jos on pakko ihmisten kanssa kuluttaa aikaa niin vietän sitä mieluiten" omien seurassa" , eli homojen, lesbojen biseksuaalien ystävieni kanssa.
Kuten olen kertonut, tällä hetkellä heitä on kaksi: mieheni ja naisystävä. Aiemmissa elämänvaiheissa heitä on ollut enemmän, opiskeluaikana meitä oli suorastaan lauma ;)
Nykyisessä perhe-elämävaiheessa vain koen, että useiden aitojen, syvien ystävyyssuhteiden ylläpitäminen yhtä aikaa on kohtuuttoman vaikeaa. Kuten siinä aiemmasta ketjusta kävi ilmi, pitäisi tavata kokonaisia perheitä säännöllisesti. Sellaiseen minulla ei riitä motivaatio. Tuollainen perheittäin tapaaminen ei anna minulle mitään. Kun ei ole sitä grilliäkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kun en tarvitse ystäviltä mitään, en koe myöskään saavani, ja silloin yhteydenpito tuntuu turhalta. Ja sama toisin päin: kun ystävä ei tarvitse minua mihinkään, miksi jutella säästäkään?
ap
tuota noin. Sori, mutta teillä on ongelma. Iso Ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
tuota noin. Sori, mutta teillä on ongelma. Iso Ongelma.
Vierailija:
AP:n asenne on musta jotenkin kieroutunut ja outo. AP ei lienee kuullut siitä testistä, jossa 2 toisilleen ystävällismielistä hiirtä suljettiin samaan häkkiin ja vähän ajan kuluttua ne muuttuivat agressiivisiksi toisiaan kohtaan eli selkokielellä parisuhde tarvitsee myös elämää suhteen ulkopuolelta.
Eli meillä on elämää suhteen ulkopuolella, mutta se elämä ei ole perheittäistä ystävyyssuhteiden hoitamista. Olen yhteiskunnallisesti aktiivinen ja miehelläni on musiikkiharrastukseen liittyviä kuvioita, joissa hän viettää illat pitkät ja usein viikonloppujakin.
Nyt huomaankin, että juuri tuo " kolmas sektori" taitaa verottaa meiltä ystävyyksiin " normaaliperheiltä" meneviä aikaa ja voimia. Useimpina iltoina meillä on vain toinen kotona, ja silloin harvoin, kun meillä on koko perhe yhtä aikaa koolla, haluamme olla keskenämme.
Telkkariakaan meillä ei juuri katsota sen takia, että vuorokauden tunnit eivät riitä sille. Meillä mieluummin kirjoitetaan, soitetaan, sävelletään, piirretään - ja sitten, kun kaikki ovat koolla, jutellaan ja pelaillaan keskenämme.
Keskelle tätä olisi potentiaalisten ystäväperheiden hankala tulla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen ystävieni kanssa hauskaa vitsailua, vakavaa keskustelua, huolien jakamista, vertaistukea, irtaantumista arjen askareista ja hyvää mieltä.
Ja toivon että ystäväni kokevat seurassani myös samaa.
Samoja asioita koen ehdottomasti perheeni kanssakin, mutta minulla on varmasti aina enemmän annettavaa myös perheellenikin kun välillä hion omaa sosiaalista elämääni...
Mieheni on paras ystäväni, mutta maailma on täynnä myös erilaisia ja mukavia ihmisiä joten miksi en rikastuttaisi elämääni myös kohtaamieni ystävien kanssa...?
tosin miespuolisia. Heidän kanssaan voi keskustella aivan kaikesta, jopa seksistä ja aivan mistä vaan. Heillä on erilainen huumori kuin monella naisella. Ja se mitä keskustelen miesystävien kanssa, niin moni nainen ei edes ymmärtäisi sitä. Voisi moni nainen kysellä " mitä tuokin nyt tarkoitti tuolla, mitähän se nyt ajatteli kun noin sanoi" Meillä on siis samanlainen ronski huumori ollaan samalla aaltopituudella, ei tarvi analysoida toisten tekemisiä/ajatuksia/sanomisia. Oma mieheni ei ole vastaan tätä, että on miespuolisia ystäviä. Naisten kanssa en paljoa jaksa keskustella, kun aiheet pyörii aina samoissa lapset, perhe, korvatulehdukset, vaipat, ruuat.. uuvuttavaa jos siinä on puheenaiheet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riittää vaan työ ja oma pere. Nyt sit selviääkin, että sekä hän ja mies harrastavat harva se ilta jotain perheen ulkopuolista. No, teillä sitten tosiaan varmaan menee aika siihen.
Mitä tää telkkari tähän ystävä- juttuun liitty? Tai se, että koska te piirrätte, maalatte ja soitatte, ei voi seurustella perheittäin? Meillä ainakin on ystäväperheitä joitten kanssa nimenomaan touhutaan juttuja yhdessä.
Ei ehkä kaikki istuta pöydän ympärillä piirtämässä, mutta saatetaan musisoida/laulaa porukalla tai mennään yhdessä vaeltamaan. Mun vanhin lapsi ja minä ollaan innokkaita käsityöiden tekijöitä ja monesti yhden tuttavaperheen kanssa tehdään niin, että minä ja esikoinen ja heidän äiti - eli mun ystävä - ja keskimmäinen tehdään jotain käsityöhommaa - opetellaan esim. huovutusta tms. - ja muu porukka ulkoilee, laittaa ruokaa sillä aikaa. Just porukalla tekeminen ja samalla jutteleminen - ei tosin säästä, no, ehkä vae
Sulla ap on vissiin aika kumma kuva " ystäväperhe" - vierailuista. Oikeestiko ajattelet, että kaikki sellaset vierailut on joko säästä puhumista grillimakkaran äärellä tai yhteistä tv:n tuijottamista kahvi kupit kädessä?
ystävät ovat moni niin kriiseissään, että ihmetellä saa-
puolet heistä eronnut,
toinen puoli ystävistä suree sinkkuuttaan,
yksi menestyjä täynnä onneaan---
---
perhe antaa eniten- kyllä se vaan näin on:)
tarvitsemiseen niin sitten asia on ihan toinen. Ainahan ihminen rakentaa ihmissuhteensa ensin omista tarpeistaan lähtien. Mutta jos kaikki ihmissuhteet perustuvat saamiseen ja omien tarpeiden täyttämiseen niin silloin on ymmärrettävää, ettei ystävissä näe mitään erityistä arvoa ;)