Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää miestäni, en jaksa...
27.03.2007 |
Ahdistaa vain hänen tapansa käsitellä asioita. Jos en ole samaa mieltä, hän osoittaa mieltään niin lapsellisesti. Hänen epäluotettavuus ja sellaiset asiat kuten esim. se, että istutti puutarhaan tosi myrkyllisen pensaan. Ei suostu ottamaan pois, ei kuulema ole syömistä varten...meillä on pieniä lapsia.
Inhoan häntä. Onko teitä muita, joilla samanlaisia tunteita ja olette yhä naimisissa. Voi että tuntuu kaikki niin vaikealta............
Kommentit (9)
Liittoon kuuluu ylämäkiä ja alamäkiä! Nyt taidatte olla tosi pohjalla, mutta koita kestää. On täysin mahdollista, että suhde alkaa taas toimia. Puhun kokemuksesta. Ja nyt olen iloinen, että vaikeudet voitettuamme meidän suhteemme on entistä vahvempi ja syvempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" minä jatkan ja taistelen." =D
Ehkä tosiaan olisi jo parempi luovuttaa ja erota.
Siis taistelu siitä, kuka meillä viimekädessä sanoo mitä tehdään ja miten. Kuinka lukkiutunut tilanne on? Pystyttekö vielä keskustelemaan, ilman että puhe menee täydelliseksi syyttelyksi? Jos tunnet, ettei mikään mene läpi eikä sillä, mitä sinä haluat ole mitään merkitystä, sinulla on mielestäni kolme vaihtoehtoa. Joko a) kestät tilannetta vielä, b) yrität saada miehen perheneuvolaan keskustelemaan tai c) eroat.
Auttaisiko se, jos ensin pysähtyisit miettimään, mitkä ovat sinulle oikeasti tärkeitä asioita ja mistä voit yhteisen edun nimissä luopua? Kun olet tämän saanut jäsenneltyä itsellesi, tiedät ainakin mitä haluat ja mitä et. Jos pystytte keskustelemaan, siis oikeasti keskustelemaan, voit kertoa miehellesi, missä sinun mielestäsi mennään ja mikä on pielessä.
Pienten lasten edun nimissä tuntuu tietysti tosi huonolta vaihtoehdolta ainakaan erota heti ensimmäiseksi. On varmasti ollut jokin syy, miksi miehesi kanssa aloitte alunperin olemaan yhdessä. Onko tästä mitään jäljellä?
Toivoisin, että voisin auttaa sinua enemmän, olen itsekin elänyt aivan samassa elämäntilanteessa, enkä löytänyt muuta ulospääsyä kuin erota. Koin olevani asiani kanssa aivan yksin. Myöhemmät seikat ovat osoittaneet, että muuta hyvää vaihtoehtoa ei olisi ollutkaan, siis meille.
Voimaa ja rohkeutta sinulle siskoseni, elät ainutkertaista elämääsi ja vain sinä voit tietää, mikä on sinulle oikein!
Nämä on siis olleet seurustelusuhteita. Avioliitton purkamista, kun on lapsiakin, miettisin varmasti enemmän, mutta mun on tosi vaikea kuvitella, että rakastuisin uudelleen ihmiseen jota olen alkanut inhota. Jos siis ap oikeasti tarkoittaa sitä, että inhoaa ja vihaa miestään niin, että tuntee melkein fyysistä pahoinvointia, koko toisen olemus ja mielipiteet tuntuvat halveksittavilta.
hänen epäöuotettavuutensa on tullut esille? Meinaan että kuinka vakavista asioista on ollut kyse? Oletteko molemmat samasta kulttuurista? Joskus toisen tyyli käsitellä asioita, jos kuuluu erillaiseen kulttuuriin, voi poiketa totutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en menisi kiskomaan pensasta juuriltaan- sen sijaan menisin miehen kanssa kahville-ja juttelisin mukavia---
ei tuo ole vielä henkistä väkivaltaa...
tulethan kertomaan, mitä olet ajatellut tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä et miehessäsi siedä, kuin tuo pensas-juttu?
Alue: Aihe vapaa
Jos kerran tunnet häntä kohtaan vain INHOA on yhteinen tienne kyllä päätöksessään!