Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun ikivanha suola janottaa, himottaa ja käyn aivan kuumana...
27.03.2007 |
Hirveä tilanne: minä naimisissa, 33v, 2 lasta, oikein onnellista elämää eikä mitään valittamista. Ihana mies kaikin puolin. Oikeasti näin.
Mutta mutta... Olin viikonloppuna ulkona, ja täysin varoittamatta törmäsin vanhaan heilaani 90-luvun alusta, sellaiseen namupalaan jonka kanssa koimme silloin paljon ihanaa ja myös ekakerran. Ihanan kuuman kesäromanssin. Emme ole pitäneet 15 vuoteen yhteyttä, sillä hän muutti lukion jälkeen ulkomaille asumaan ja yhteys vain katkesi, mutta hyvissä väleissä.
Nyt tapasin hänet, todella todella yllättäin, hän oli tullut takaisin Suomeen pari viikkoa sitten. Juttelimme ja upposin silmiinsä, aivan täysin. Niin taisi hänellekin käydä. Minä siinä sormus sormessa, hänellä avioero siellä toisessa maassa juuri takana. Yritimme kepeästi jutella mutta välissämme kipinöi, tunsin sen tosi selvästi ja hänen silmänsä kyllä kutsuivat minua vaikka mihin. Kotiinlähtiessäni sain suukon ja tiukan halauksen. Vaihdoimme numeroita.
Nyt kolmatta päivää kärvistelen, tekisi mieli ottaa yhteyttä, mutta MIKSI? Mitään oikeaa syytähän ei ole, ainut syy on se että mieleni tekisi. Juuri sitä itseään. Olen kuin kissa kuumalla katolla tässä tuskassani, ja samalla Aivan Kauhuissani että miten voin edes tunteä jotain tällaista. Olen kyllä muistellut häntä lämmöllä aina joskus, mutta että tällainen HIMO iski, uskomatonta. Siis todellakin himoan häntä.
Miten tästä pääsee yli ali ja ohitse?!
Ja huom. mieheni kanssa sujuu myös seksi hyvin, rakastan häntä kovasti. Mutta tätä eksää himoan tällä hetkellä aivan horteessa. APUA!!
Kommentit (27)
mutta minäkin himoitsen erästä miestä tai vähintäänkin olen korviani myöten ihastunut. Tämä on kestänyt jo monta kuukautta. Mitään saumaa oikeaan parisuhteeseen hänen kanssaan ei olisi, mutta silti kipinää iskee ja lujaa.
Hyvä lähtökohta on minusta se kun päättää, ettei aio pettää omaa puolisoaan. Kun tunteet yrittävät heitellä miten sattuu, tämä päätös auttaa suhteuttamaan omaa käyttäytymistä toisen seurassa. Jos menisin tämän tyypin kanssa pitemmälle, kyse olisi vain hetken huumasta - ja mitä kaikkea se voisikaan tuhota! EI kannata! Luotan siihen, että aikanaan tunnekin haalistuu. Ja saahan tästä ihastumisesta nauttia ja vähän haaveillakin. Kunhan tosiaan osaa pitää ne rajat - joista muuten joutuu itseään muistuttamaan vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Aikani kärvistelin, mutta se hirveä himo ja huuma alkoi laimentua itsestään ja näin jälikäteen olen tosi hyvilläni, että en mennyt sähläämään ja rikkomaan mitään vain omien seksihalujen takia!
3 ;)
käy ap " soolohommilla" niin olo helpottuu ainakin vähäksi aikaa. ;)
on helpottavaa kuulla, että tällaista on muillakin. Olen ehtinyt jo näiden kolmen kärvistelypäivän :) lomassa miettiä juuri sitä, että en halua mokata elämäni parasta ihmissuhdetta aviomieheeni tällaisen fyysisen himon takia. Seksi olisi luultavasti vain sitä, ja ehkä jäisi just se paska vaan käteen ja perhe menisi vielä rikkikin. Sen tiedän, että mieheni ei antaisi anteeksi, sen verran periaatteellinen hän on.
Eli pakko kai vain kärvistellä tämä tunne loppuun. Kai se joskus loppuu? Yhteyttä ei varmasti olisi mitään järkeä ottaa, sillä miksi se himo siitä laantuisi, päinvastoin...
ap
eipähän tule mummona kiikkustuolissa istuessa päiviteltyä, että miksi en mennyt...
ei se parin-kolmen kerran kiksaus mikään maailmanlopun paikka ole - yksi kokemus muiden joukossa. tosin av-mamma-asteikolla Pettämine (hui!!) on pahempaa kuin ydinsota, lintuflunssa ja peräpukamat yhteensä!
minä en ole koskaan katunut hyväksi käyttämiäni tilaisuuksia. vain niitä, joihin en ole tarttunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vitsit kun voisinkin mennä työpaikan vessaan sooloilemaan mutta valitettavasti meillä on pitkät yhteiskopit, eli ajatus aika kamala... siis jos jäisi kiinni. Oikeasti tekisi kyllä mieli ;)
Sinänsä niin kummallista, miestäni kohtaan en tunne tällaista himoa, se on niin paljon enemmän, monipuolisempaa, järkeä ja tunnetta. Nyt tätä toista tyyppiä kohtaan tunnen vain puhdasta riisuttua himoa. Ilman mitään muuta. En haluaisi kanssaan " ihmissuhdetta" tms. Kai...
ap
Mietipäs sitä, että se himosi ja kaipuusi kohdistuu tähän mieheen, mutta myös siihen kesään, siihen nuoruuteen, huolettomuuteen, ajan kultaamaan aikaan elämässäsi. Ja sitä et voi enää saada vaikka päätyisitkin pettämään tämän ihastuksesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ryhdyin tämän miehen kanssa ihanaan, erotiikkaa tihkuvaan lämpimään suhteeseen. suhde kesti aikansa (kaksi vuotta), kunnes eroottinen vetovoima alkoi hiipua. siihen lopetin jutun, koska mitään rutiini-fuckbuddya en kaivannut.
en kadu millään tasolla suhteeseen ryhtymistä, se oli vaan " kulutettava" , muuten se olisi jäänyt kiusaamaan ikuisiksi ajoiksi.
vakisuhteeni ei koskaan ollut kyseenalaisena.
se on juuri näin, kaipaan sitä ihanaa kuumaa kesää ja niitä hassuja hulvattomia hetkiä tämän tyypin kanssa. Olimme nuoria ja keksimme vaikka mitä älytöntä lämpöisinä kesäöinä. AAH :)
Ja tietenkään se ei olisi samanlaista nyt, tässä elämäntilanteessa.
Kunpa sen miehen silmät ja hymy ei koko ajan palaisi mieleeni. Että sen pitää olla vielä niin pirun hyvännäköinen... Olisi edes kulahtanut ja elähtänyt vanha äijä, mutta ei :)
Tein äsken sen typeryyden että googletin nimensä ja sain eteeni sivuston työelämästään, jossa oli myös valokuvia, niitä jäin sitten tuijottelemaan kuin ihastunut teinityttö. Ei tässä ole mitään järkeä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jotenkin koko ajan vahvana se tunne, että jos johonkin ryhtyisin niin seurauksena mieheni saisi taatusti tietää. Ja siitä menisi perhe rikki.
Suomi on pieni maa ja Helsinkikin joskus niin todella pieni kaupunki, kaikki tuntee kaikki ja asiat vaan kummallista kautta kiertyvät tietoon.
Ehkä ihan hyvä että tämän kauhistuttavan ajatuksen voimalla haluan entistä enemmän vain päästä tästä himosti irti.
Olen miettinyt, että täytyisi yrittää löytää joku ällöttävä mielikuva tästä himon kohteesta ja kohdistaa sitä himoa suoraan omaan mieheeni. Mutta kun tekisi mieli rakastella hänen kanssaan silmät kiinni ja kuvitella tilalle se toinen. Kamala ajatus, tunnen itseni todella petolliseksi edes ajatellessani tekeväni niin...
ap
miltä minusta tuntuis jos mieheni käyttäytyis noin. Jos kuulisin jostain että ukkoni kähmi jotain vosua baarissa, ja tietäisin sen ajattelevan sitä jatkuvasti. Tuli kauhean huono omatunto ja mustasukkaisuus ja jotenkin tajusin paremmin paljonko rakastan kuitenkin sitä omaa kultaani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olen tuntenut aivan hirveitä tunnontuskia jo pelkästään siitä, että ajattelen sitä tyyppiä, kun olemme mieheni kanssa sylitysten sohvalla illalla tms. Tunnen olevani todellinen petturi-luuseri.
Ehkä on parasta mun vaan korostaa näitä itsesyytöksen ajatuksia, ja miettiä tuolla tavalla toisin päin että miltä miehestäni tuntuisi jos hän siinä haliessamme ajattelis jotain vanhaa panoaan :(
No, ainakin on riittänyt elämässäni tunteita näinä päivinä, hirveää himoa ja karmeaa syyllisyyttä :) ettei voi arkea ainakaan harmaaksi väittää.
ap
että miksei tullut mentyä ja tehtyä kun oli mahdollisuus. Kuten joku aiempi kirjoitti enemmän harmittaa ne tilaisuudet mihin ei tarttunu kuin ne joihin tarttui. Että kyllä mäkin sanoisin tuohon että ota yhteyttä ja katso mihin se johtaa. Eihän se yhteydenotto nyt vielä mikään petos itsessään ole. Jos et ole varma mihin itse haluat niin ehkä kannattaisi katsoa mihin mies olisi valmis. Miksi hän ei ole näiden päivien aikana ollut suhun yhteydessä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole helpottanut oloani pätkän vertaa, kun samalla odotan ja kammoan että entä jos hän soittaakin ja ehdottaa jotain (mitä? siihen ei mielikuvitukseni kykene vastaamaan kuin yhdellä tavalla) ja mitä minä siihen sitten...
Pitäisikö vaihtaa puhelinnumeroa...
Toisaalta, ajattelen että joku yhteys jossain vaiheessa lähipäivinä on otettava jotta saan edes vastauksen siihen, haluaako hän mennä kahville juttelemaan tms vaihtamaan kuulumisia. Mutta miten tehdä tikusta asiaa ja ehdottaa treffejä olematta liian läpinäkyvä, sekä kuolematta sisäisesti syyllisyydentuskaani?
ap
Niin minä varmaan tekisin..mutta mieheni onkin henkisesti kovaa tekoa.
Hyvä neuvo on sekin, että ajattele miehesi samaan tilanteeseen!
Kyllä se siitä viilenee. Kymmenen vuoden kuluessa ainakin! Ja sitä nuoruuttahan et kuitenkaan ikinä mitenkään tule saamaan takaisin.
hän ei takuulla ymmärtäisi ja tiedän että loukkaantuisi. Sitä en halua.
Pakko vaan päästä tästä jotenkin tahdonvoimalla (?) yli.
ap
Ystävä kallis, älä ihmeessä ota mitään yhteyttä tähän toiseen mieheen, niin houkuttelevalta kuin yhteydenotto kuulostaakin. Minä tiedän mistä puhun, itse lankesin reilu puoli vuotta sitten työkaveriini (minä itse 35-v, 3 lasta, samoin toisella osapuolella), ollaan kolme kertaa tavattu tämän puolen vuoden aikana (hän toisella paikkakunnalla, kaukana täältä) niin, että on ollut seksiä. Olen korviani myöten rakastunut häneen, vaikka tiedän sen olevan täysin järjetöntä ja vailla mitään tulevaisuutta. Ei meillä kummallakaan ole aikomusta rikkoa nykyisiä perheitämme, tosin niinhän tässä saattaa käydä meidän tahtomattaankin, jos kaikki tulee vielä ilmi :-(
Mutta siis oikeasti parempi pitää tämä ihastus ihan vain ajattelun tasolla, aikaa myöten huuma hiipuu ja tulet vielä huomaamaan, että päätöksesi oli oikea! Pysy kovana nainen, tsemppiä! Voin vannoa, ettet halua tätä samaa tuskaa itsellesi, mitä tällä hetkellä omassa elämässäni käyn läpi.
Laitoin äsken tekstarin ja nyt jo kaduttaa. Sekä kutkuttaa. En tosin ehdottanut mitään, tms konkreettista. Mutta silti.
ap
Kysyin neuvoa, aivan juuri kuin sinä. Ja siinä eräs nainen vastasi, että hän oli antanut huuman viedä mukanaan ja siitä jäi vain pelkkä paska käteen, näin ihan suomeksi sanottuna..
Päätin siis olla tekemättä mitään. Aikani kärvistelin, mutta se hirveä himo ja huuma alkoi laimentua itsestään ja näin jälikäteen olen tosi hyvilläni, että en mennyt sähläämään ja rikkomaan mitään vain omien seksihalujen takia!