Mikä helpohko asia on teille hankalaa pakkopullaa?

Miksi ihmisistä on tullut noin uusavuttomia? Ja miten? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisistä on tullut noin uusavuttomia? Ja miten? 

Eihän se tarkoita uusavuttomuutta, jos tunnustaa, että inhoaa jotakin kotityötä tai se ärsyttää.

Toki me kaikki myönnämme sinulle kolmannen palkinnon erinomaisuudestasi. 

Käsin tiskaaminen

Kaikista vaikein juttu on isälle soittaminen. Viivytän ja viivytän, kunnes ajattelen, että nyt kyllä pakko soittaa, kun ei olla 2 kk juteltu.

Ennen soittelin äidilleni mielelläni viikottain ja juttelimme pitkät pätkät samalla isän asiat jutellen. Äidin kuoleman jälkeen piti sitten opetella soittamaan isälle. Vuodesta toiseen yhtä tuskaa.

Pullan syönti.

Leipominen on enimmäkseen hirveää 

Eihän pakkopulla tarkoita tuota ollenkaan. Joku tolkku näihin aloituksiin.

Säännöllinen siivoaminen.

Vierailija kirjoitti:

Pullan leipomisesta en tykkää. Kädet on ällöttävän kuivat kun se taikina tarttuu käsiinkiinni. Sanan mukaisesti pakkopullaa. 

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että miksi sitten leivot pullaa? 

Vierailija kirjoitti:

Imurointi. Niiiiiiin hermoja raastavaa. 

Koko imuri on tooooodella ärsyttävä. Jää kaikkiin kulmiin kiinni eli ei tule perässä silloin kun pitäisi, mutta kun ei pitäisi niin todellakin tulee jaa kaataa mennessään kaiken. Raivostuttava kapine!!! 

Kyllä. Oli "mukavaa" jälkityötä kun sain imuroitua, niin aivan lopuksi imurinjohto pudotti ison kukkaruukun alas tasolta, ruukun koko sisältö alas ja tietenkin juuri matolle, hiljan vielä kasteltu kukka. Kaikki osaamani kirosanat tuli ja taisi uusiakin syntyä. 

Imurointi  

Että mä inhoon imurointia jo ensinnäkin siitä syystä että se on niin kovaääninen ja selkään satuu kumarrella pitkin nurkkia ja huonekalujen alta ym.sitten kun sitä vetäset eteenpäin niin se kolhii nurkkapielet ja huonekalut lommoille ja se vi...n johto ei riitä koko huoneistoon vaan pitää vaihtaa välillä töpseliä jne.  Sitä pitää tehdä viikottain. Yäk.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista vaikein juttu on isälle soittaminen. Viivytän ja viivytän, kunnes ajattelen, että nyt kyllä pakko soittaa, kun ei olla 2 kk juteltu.

Ennen soittelin äidilleni mielelläni viikottain ja juttelimme pitkät pätkät samalla isän asiat jutellen. Äidin kuoleman jälkeen piti sitten opetella soittamaan isälle. Vuodesta toiseen yhtä tuskaa.

Mulla mutsille (jota en edes sano äidiksi) soittaminen on just tota pakkopullaa jos ei ole jotain sellasta nopeaa asiaa, että olen tulossa käymään, pitääkö tuoda jotain? Ei minulla ole oikein mitään asiaa enää hänelle hän puhuu aina vaan itsestään ja samat asiat loputtomasti uudelleen jotka olen kuullut jo 30x. 

Minulle myös isälle soittaminen on aina yhtä hankalalta.

Äidille pystyi soittamaan koska vaan ja ilman asiaakin, mutta isälle soittaminen tuntuu aina yhtä kiusalliselta ja luonnottomalta. Tämä olisi ymmärrettävää, jos välimme olisivat jotenkin huonot, mutta meillä ei ole koskaan ollut mitään riitoja. Läheisyys vaan puuttuu, vaikka isä oli koko lapsuuteni ja nuoruuteni fyysisesti läsnä perheessä. En tiedä mitä sanoa ja puhelut jäävät parin minuutin keskusteluiksi lähinnä koirasta.

Jo lapsena tuntui vaikealta kakistaa ulos se hyvää isänpäivää isänpäivän aamuna.

Ikkunoiden pesu. 

Tosin aika harvan muunkaan mielipuuhaa se on, muuta jotenkin se on asia jota en hemmetti saa aloitettua millään. Vaikka rahaa on, niin en saa edes tilattua siivousfirmaa pesemään niitä koska pitäs kuitenkin tehdä heille tilaa ja siirrellä huonekalut pois edestä ym. 

Omien asioiden hoitaminen sähköpostilla. Vaikka olisi joku kolme lausetta vaativa simppeli juttu, niin vitkuttelen melkein aina.