Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko oikeasti, että vauva saa traumoja jos on silloin tällöin yöhoidossa?
27.03.2007 |
Mieheni haluaisi kovasti lähteä parisuhdetta hoitamaan ja viedä lapsen (8kk) yöhoitoon. Isovanhemmat palvovat tyttöä ja ovat usein kyselleetkin, koska saavat tämän yökylään.
Itseäni arveluttaa: joka paikassa toitotetaan että lapsi kestää eron huonosti ja vasta vuoden ikäisenä voisi ehkä jättää yhdeksi yöksi. En ole mikään lapsessani roikkuva hysteerikko ja yllätyin itsekin että hoitoon jättäminen voi olla minulle näin vaikeaa.
Toinen puoli minussa sanoo, että tarvitsemme miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ja pientä irtiottoa, jos jos tälle linjalle lähden niin en voi viedä lasta hoitoon vielä 5-vuotiaanakaan.
Mitä mieltä olette? Minkä ikäisenä olette itse jättäneet lapsen yöhoitoon ja miten meni?
Kommentit (26)
isovanhemmat ovat lapselle tuttuja ja hän on ollut heidän hoidossaan aiemminkin ja jos hoito vielä tapahtuu lapsen omassa kodissa, mielestäni voitte ihan hyvin jättää lapsen hoitoon. Meillä nyt 10 kk lapsi ja ihan mielelläni jättäisinä hänet yhdeksi yöksi, jos olisi tuttu ja turvallinen hoitaja, kelle jättää.
Ehkä suurin huolenaihe on se, että jos lapsi ei ' vieraan' hoitajan kanssa nukahdakaan ja rahoittuminen on vaikeaa. Itse ehkä tekisin niin, että olisin vielä nukutustilanteessa taustalla mukana niin, että lapsen hoitaja kuitenkin nukuttaisi lapsen. Puhetta kun ei noin pieni lapsi vielä niin hyvin ymmärrä, että voisit selitää hänelle että mummo tulee yöllä jos tarvitset tms. Ja itse olisin sitten aamupäivällä jo itse paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
isovanhemmat ovat lapselle tuttuja ja hän on ollut heidän hoidossaan aiemminkin ja jos hoito vielä tapahtuu lapsen omassa kodissa, mielestäni voitte ihan hyvin jättää lapsen hoitoon. Meillä nyt 10 kk lapsi ja ihan mielelläni jättäisinä hänet yhdeksi yöksi, jos olisi tuttu ja turvallinen hoitaja, kelle jättää.Ehkä suurin huolenaihe on se, että jos lapsi ei ' vieraan' hoitajan kanssa nukahdakaan ja rahoittuminen on vaikeaa. Itse ehkä tekisin niin, että olisin vielä nukutustilanteessa taustalla mukana niin, että lapsen hoitaja kuitenkin nukuttaisi lapsen. Puhetta kun ei noin pieni lapsi vielä niin hyvin ymmärrä, että voisit selitää hänelle että mummo tulee yöllä jos tarvitset tms. Ja itse olisin sitten aamupäivällä jo itse paikalla.
Minä en olisi jättänyt tuonikäistä vielä isovanhemmille. Toisia isovanhempia kun nähtiin vain päiväseltään pikaisesti tunnin-parin visiittejä. Toisten luona taas käytiin harvoin. Kerran jätin nukkuvan esikoisen alkuyöksi äitini luo, olin itsekin seillä yötä. Mutta palasin leffareissulta takaisin pikapikaa, sillä lapsi oli herännyt ja hätääntynyt kovasti. Äitini oli hänelle tuttu, mutta ei yöllinen tuttu. Se kerta riitti.
Ehkä jos isovanhemmat olisivat olleet päivittäin kanssamme tekemisissä, olisin voinut ajatellakin yövierailua. Nyt ne odottaa meilä sitä että lapsi itse pyytää päästä yökylään.
Ehdimme hoitaa miehen kanssa parisuhdetta lasten ollessa vähän isompiakin. Siihen asti päivälliset irtiotot saa riittää. Iltapäiväleffa ja hyvä ravintolaruoka. Kotiin kymmeneen mennessä. Ja kivaa on ollut!
On tasapainoisin, kunnollisin ja empaattisin ihminen jonka tiedän ja tämän lisäksi hyvin menestynyt elämässään (työ, ihmissuhteet, perhe jne). Ja muistakaa että muualla maailmassa ei yleensä ole näin pitkiä vanhempainvapaita, vaan on ihan normaalia viedä lapsi hoitoon esim. kolmikuisena. Eikös tällöin kokonaisten kansakuntien pitäisi olla hirveissä traumoissa?
Vierailija - 27.03. 13:44 vastaa tähän viestiin (25/26)
Kyllä! Asiaa on tutkittu ja on löydetty yhteys lapsuus- ja nuoruusiän masennustaipumukseen.
Meillä esikoinen oli 2,5-vuotias, kun olin kolmen päivän matkalla, hän isän kanssa kotona. 4-vuotiaana oli ekan kerran yökylässä.
Ei meidän suhde niin hatara ole, ettei tuota kestäisi...
huonontuneena stressivasteena- ihminen ei kestä arjen stressiä yhtä hyvin kuin ihminen, jota ei ole altistettu liian useille ja liian pitkille erokokemuksille varhaisiällä. Stressinsietokyvyn heikkous näkyy esim. fysiologisina oireina, mitkä taas altistavat sydän- ja verisuonisairauksille. Siten " traumat" eivät välttämättä näy häiriökäyttäytymisenä vaan ihmisen tavoissa käsitellä stressitilanteita. Toki tähän vaikuttaa myös ihmisen temperamentti ja muutkin kokemukset. Tutkimusten perusteella kuitenkin on huomattu, että varhaiset stressaavat tilanteet, mitä erokokemukset ovat, vaikuttavat ihmisen stressivasteen kehittymiseen ja niillä on kauaskantoisia seurauksia ihmisen terveydelle.