Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka huonoa käytöstä pitää sietää bonuslapselta?
25.06.2025 |
Siinäpä se kysymys itsessään. Siedän lapsen hauku ja kiukuttelut. En puutu lapsen kasvatukseen. Lapsella on tosi huonoa käyttäytymistä välillä minua ja isäänsä kohtaan. Pyrin olemaan neutraali ja autan kuitenkin lasta kun hän pyytää apua. Sitten kuitenkin saan haukut lapselta jossain vaiheessa. Tilanne on uusi minulle ja kaipaan neuvoa, miten selvitä kyseisistä tilanteista. Kiitos, kaipaan asiallista keskustelua ja vertaistukea.
kyseessä on 11v tyttö
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Olin itse lähi-äitipuoli ja voin vaan todeta, että kaikki lapset ja nuoret käyttäytyy joskus huonosti. Kotona pitäisi olla yhtenäinen linja, kuinka nämä tilanteet hoidetaan.
Pitäisi ja pitäisi, mutta milläs teet yhtenäisen linjan, jos lukuisista keskusteluista huolimatta toinen vanhempi ei kykene asettamaan omalle lapselleen minkäänlaisia rajoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse lähi-äitipuoli ja voin vaan todeta, että kaikki lapset ja nuoret käyttäytyy joskus huonosti. Kotona pitäisi olla yhtenäinen linja, kuinka nämä tilanteet hoidetaan.
Pitäisi ja pitäisi, mutta milläs teet yhtenäisen linjan, jos lukuisista keskusteluista huolimatta toinen vanhempi ei kykene asettamaan omalle lapselleen minkäänlaisia rajoja?
No sitten kannattaa miettiä, onko se elämä sulle tarkoitettu. Aika vaikeaa se on elää, jos ei ole sananvaltaa mihinkään ja lapset hyppii silmille
Jos lapsi käyttäytyy sinusta huonosti niin silloin se on isän rasti puuttua siihen. Ja anna kun arvaan: ei puutu.
Aika monta vuotta kiukuttelua edessä, sinuna lähtisin saman tien.
Joskus voi olla tehokasta, kun bonusvanhempi vähän sivusta ojentaa lasta. Isän ja äidin puheet voi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kun harvemmin asioihin puuttuvan sana voi olla painavampi. Lapsia kasvattaa koko kylä, myös bonusvanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ns. bonuslapset on aivan vihoviimeisiä. Mitä vanhempia sitä pahempia. Oma vanhempi ei osaa näille laittaa mitään rajoja ja nämä terrorisoi koko perheen elämää. Lisäksi elävät loisena vanhempansa luona puoli elämää tekemättä töitä ja korvaansa lotkauttamatta kotitöille. Ei tota menoa kukaan kestä.
Vai olisiko sittenkin niin, että eronneet ja uuden löytäneet isät ovat vihoviimeisiä. Eivät ole osallistuneet lasten kasvatukseen ydinperheessä, nyt sitten lapsi tuleekin ihan omalle vastuulle ensimmäistä kertaa elämässä. Mitä tehdä? No naisystävä tietysti hoitaa sen, entiseen malliin. Nainen ei halua, lapsi ei todellakaan halua. Mies öllöttää ihan entiseen malliin. Mikä voisi taaskaan mennä vikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse lähi-äitipuoli ja voin vaan todeta, että kaikki lapset ja nuoret käyttäytyy joskus huonosti. Kotona pitäisi olla yhtenäinen linja, kuinka nämä tilanteet hoidetaan.
Pitäisi ja pitäisi, mutta milläs teet yhtenäisen linjan, jos lukuisista keskusteluista huolimatta toinen vanhempi ei kykene asettamaan omalle lapselleen minkäänlaisia rajoja?
Jos kyse on lapsen isästä, niin miksi ihmeessä olisit parisuhteessa sellaisen saamattoman nahjuksen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse sietää ollenkaan. Tuon ikäiselle voi ja pitää asettaa rajoja sen osalta miten muita kohdellaan. Nöyristely ei ole tarpeen.
Kyllä sen lapsen kasvattamiseen pitäisi löytää yhteinen linja, ei siitä muuten tule kuin sanomista. Olin itse 19v lähi-äitipuoli ja kiitos lasteni isälle, että lapsipuoleni äidille, meillä oli samat kasvatuslinjat kaikilla. Olisi se ollut mahdotonta, jos yksi lapsista olisi saanut elää kuin pellossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä niin, että mies ei ollenkaan huomaa lapsensa huonoa käytöstä. Itse ojentaa minun lastani kyllä. Jotenkin automaattinen oletus, että hänen lapsensa saa erikoisetuja ja lasta pitää huomioida erityisen paljon.
Olen joskus yrittänyt miehelle asiasta sanoa, mutta ei ymmärrä yhtään ja on eri mieltä.
Tästä syystä ei asuta yhdessä ja hyvä näin.
Muuten mies on tosi ihana ihminen, mutta lapsensa on sellainen sokea piste hänelle ja annan näin ollakin. Yritän ajatella, että on lapselle loppupeleissä hyväksi, että saa isäänsä kaiken huomion.
Huonoa ja huonoakin huonompaa. Ainakin jos isältä kysytään. Kaikki kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin syyhän tuohon käytökseen on olemassa. Voisit kysyä lapselta kahden kesken, mikä hänen ja isänsä todellinen tilanne on ollut ennen sinua. Kiukku isää kohtaan voi olla täysin oikeutettukin. Siinä tilanteessa mahdollisesti lastaan huonosti kohdellutta isää puolusteleva äitipuolikin saa kyllä helposti haukut.
Kannattaisi kysyä siltä isältä, haluaako hän olla isä (= vastuullinen vanhempi) vai lapsi. Vastauksesta riippuen voi sitten itse tehdä johtopäätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä sietää yhtään huonoa käytöstä. Parempi on vain lähteä ja etsiä kunnon elämä.
Hän on lapsi ja sinä olet aikuinen. Toivottavasti tyttö tietää, että pidät hänestä ja hän on sinusta ihan mahtava varhaisteini.
Jos et aidosti pysty pitämään miehesi lapsista, mitä edes teet uusperheessäsi? Kai tiesit mitä pakettiin kuuluu ennen kotileikkiin ryhtymistä?
Vierailija kirjoitti:
Jos et aidosti pysty pitämään miehesi lapsista, mitä edes teet uusperheessäsi? Kai tiesit mitä pakettiin kuuluu ennen kotileikkiin ryhtymistä?
Mihin kotileikkiin? Nämä eivät ole leikin asioita.
Aina ei voi tietää, minkälaiseksi se elämä muotoutuu sitten kun sillä porukalla aletaan yhdessä asua. Aivan kuten se puoliso näyttää alussa parhaat puolet itsestään, myös ne lapset ovat aluksi vieraskoreita ja todellinen luonne ja todelliset tavat paljastuvat vasta ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen huonoa käyttäytymistä täytyisi sietää? Jos lapsi on tarpeeksi iso käyttäytymään huonosti (esim. vauva ei tietenkään ole), hän on tarpeeksi iso ottamaan siitä ikänsä ja kehitystasonsa mukaisen vastuun.
Kysymys ei edes varsinaisesti ole mistään kasvattamisesta, vaan siitä ettei sinun tarvitse sietää sitä että lapsi käyttäytyy sinua kohtaan huonosti. Koska kenenkään ei tarvitse. Sietämällä huonoa käytöstä kasvatetaan vain m*lkkuja.
Ei ole. Edes alle 15-vuotias ei ole vielä tarpeeksi iso ottamaan vastuuta kaikista tekemisistään rikosoikeudessakaan. Ei sellaista voi edellyttää kaikilta osin, mutta joiltakin osin kyllä. Mutta keskustelua on turha jatkaa, ellei pystytä tarkentamaan, millaisesta käytöksestä tarkkaan ottaen on kyse.
Mitä höpötät? Menikö sulla jotenkin tuo kohta ikänsä ja kehitystasonsa mukaan ohi? Kuinka tarkkaan tarvitsee tietää käyttäytymisestä jos puhun periaattesta eli siitä, että ihmisenä elämiseen kuuluu se että opitaan elämään yhdessä ja kohtelemaan muita hyvin? Mitä nuorempi lapsi, sitä kärsivällisemmin selitetään mikä meni vikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä sietää mitään. Sinun koti, sinun säännöt. Jos ei tytölle kelpaa, niin menköön kotiinsa.
Tämä. Tai alun perinhän ei kannata pariutua sellaisen kanssa jonka kylkiäisenä tulee näitä "bonus"lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Olin itse lähi-äitipuoli ja voin vaan todeta, että kaikki lapset ja nuoret käyttäytyy joskus huonosti. Kotona pitäisi olla yhtenäinen linja, kuinka nämä tilanteet hoidetaan.