Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäidit aina....
26.03.2007 |
Heti alkuun jo totean että teksti on hieman provosoiva mutta todella olen sitä mieltä. . . Olen itsekin ollut kotona jo useamman vuoden ja hoitanut lapsiani mutta yhä edelleen ihmettelen missä ovat itsestään huolehtivat ja itseään kehittävät kotiäidit? Päivittäin kuuntelen hiekkalaatikon reunalla samaa valitusvirttä siitä miten kaikki on niin kallista, missä on halvimmat vaipat jne. Monet kotiäideistä ovat huonosti koulutettuja jotka eivät edes halua palata töihin. Yllätys että rahat on tiukilla kun vuodesta toiseen kitkuttaa kotona eikä ole välttämättä edes ammattia! Hyvin harva korkeasti koulutettu on useamman vuoden kotona. Itsellenikin se on ihan suoraan sanottu mutta halusin olla kotona sen ajan kun lapset ovat ihan pieniä.
Peruskuvio on se, että äidit eivät viitsi laittaa itseään (kun nyt olisi edes vähän huoliteltu), vaatteet ovat virttyneitä ja sama toistuu usein lapsilla koska " likaantuuhan ne kumminkin" . Usein vielä yhden lapsen kanssa jaksetaan panostaa mutta ei kun lapsia on useampi.
Itse koulutan kotona ollessakin itseäni, koti on siisti ja sekä lapset että minä itse asianmukaisesti puettuja. En ymmärrä miksi ei panostaisi myös itseeni (lapsiin meillä panostetaan joiden mielestä varmaan jo liikaakin) sillä koti on minulle toistaiseksi työpaikka.
Vaikka arvostankin kotiäitiyttä niin väistämättä tätä äitien valitusvirttä kuunnellessa tulee tunne että eivät ole ruudinkeksijöitä ja jutut homssuisista kotiäideistä tukka pystyssä eivät ole liioiteltuja.
Kommentit (23)
mutta itse olen aina tykännyt pitää huolta itsestäni. Jos jää lasten kanssa kotiin, niin ei se mielestäni tarkoita että silloin voi antaa itsensä repsahtaa. Tuulipuvussa tms. saatoin istua hiekkalaatikolla, mutta niin pukeutuneena en todellakaan lähtenyt esim. asioille. Jokaisen kolmen lapsen äitiys/vanhempain/hoitovapaalla olen opiskellut, ihan vain itseni vuoksi.
Tämä sopii joillekin, jotkut taas valitsevat toisin. Turha syytellä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni kyllä sivistän, käyn luennoimassa korkeakoulussa harrastuksenani mikä tietää iltoja kirjojen ja tietokoneen äärellä. Jostain on pakko luopua, kun tunteja on vain 24 vuorokaudessa. Siksi jos näet minut istumassa laittamattomana hiekkalaatikolla, ei kannata kauhistua - pidän kyllä huolta aivoistani.
on kivaa, mutta ei kai sitä tarvitse tehdä lasten ollessa pieniä, vaan keskittyä äitiyteen. En ymmärrä tuollaista ajattelua. Joskus on hyvästäkin, että voi ajatella enemmän muita kuin itseään, ja ulkonäkö on lopulta niin pieni osa ihmistä.
t. akateeminen äiti joka tuhlasi opiskeluun esikoisen ensimmäiset kolme vuotta
talvella ulkoilen toppapuvussa. Vaatteeni ovat virttyneet siitä syystä, ettei kaikkeen ole yksinkertaisesti varaa. Kun on kotona pitää jostain luopua, niinpä minä olen luopunut vaatteista. Saatan käydä kaupassa tuulipuvussa, jos lähden kesken ulkoilun jne. Meikkiä käytän, kun menen johonkin, mutta ihoani hoidan joka päivä. Työpaikkani odottaa minua, kun olen pitänyt hoitovapaani. Pidän työstäni, mutta siitä saatu korvaus on niin pieni verrattuna työmäärään ja vastuuseen, joten olen kotona siihen asti kun nuorimmainen on kolme vee. En opiskele, mutta mieheni opiskelee iltaisin töittensä jälkeen eli opiskelu ei ole minulle mahdollista. Luen alani julkaisuja ja toimin aktiivisesti yhdistystoiminnassa, järjestelen opintomatkoja ja opintopäiviä jne. Työssäollessani olin ns. urani huipulla, eteenpäin en pääsekuin opiskelemalla. Siihen minä tähtään, jahka mieheni saa opiskelut päätökseen. Ai niin vertailen kyllä vaippojen ja muiden hintoja ja halvimmalla ostan.
Ulkona on KURAA ja pienempi 1v7kk jästipää rakastaa mudassa rypemistä. Joudun siis noin 20 kertaa päivässä nostamaan syliini rimpuilevan, pipoa myöten kuraisen lapsen. Ai miksköhän mulla on vanhat verskat?
Jos jään aamulla piippaamaan tukkaani, niin lapset jää aamiaisetta tai sitten se pienempi kiipeää kirjahyllyyn ja putoaa. Ponnari riittää. Pysyis ne videon ääressä sen aikaa, mutta minusta on parempi, että äitillä on tukka huonosti ja lapset eivät katso videota aamusta iltaan.
Voisin jatkaa, mutta menen (tähän aikaan!) siivoamaan, kun päivällä en ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset (2v ja 10kk) leikkii sillä välin. En käytä tuulipukuja koska ne kuuluu musta keskiikäisille täti ja setä ihmisille. Itseni kuntoonlaittaminen vie aikaa n. 10min. maksimissaan. itselläkin kivempi olla kun ei näytä roskisdyykkarilta :D
Mutta jotenkin vaan hörpin aina rauhassa (jos se nyt onnistuu 2,5 vuotiaan kanssa!) aamukahvit ja luen Hesaria. Sitten tuleekin jo kiire ulos, jos haluaa ehtiä takaisin ruoka-aikaan ilman että päiväohjelma alkaa mennä sijoiltaan jo aamusta. Lapseni suostuu leikkimään yksikseen tasan lehdenluvun ajan, ei kauempaa- parempi lukenut äiti ja hyväntuulinen lapsi kuin laitettu äiti, on pakonsanelema mottoni siis.
Kaupunkiin jos lähdemme, pukeudun siististi ja meikkaan, en muulloin.
Illat ja päikkäriajat sivistän itseäni ja väkerään jatko-opiskeluja. Kun lapsi on hereillä, panostamme yhdessäoloon (+ aamuhesariin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riippuu siitä miltä näytän. Itse koen että tämä on siunaus, mutta ilmeisesti se ei sitä ympäristön mielestä ole. The good news is, että en edelleenkään välitä mitä muut ihmiset musta ajattelee =). Toki jonkinlaisia kohteliaisuussääntöjä on hyvä noudattaa (puhtaat vaatteet ja hiukset ja niin edelleen) ja olen sen verran estetikko, etten ihan hirveintä rytkyä laittaisi päälleni. Mutta oikeasti, mielestäni on erittäin turhaa kuluttaa aikaansa meikkaamalla jotain hiekkalaatikkokeikkaa tai kauppareissua varten, jos ei ole mitään syytä muuten juhlistaa. Käytän senkin ajan vaikka lehden lukemiseen, kirjan lukemiseen, lapsen kanssa leikkimiseen, av:lla palstailuun ;).
Meillä on koti myös aina siisti. Siivoillaan lelut aina kun mennään päikkäreille ja iltaisin kun mennään nukkumaan. Imuri suhahtelee myöskin joka päivä, eivätki tiskit koskaan loju. Hyvin ehdin vielä ulkoilla lasten kanssa ja leikkiä muutenkin. Ja koskaan en itse ole homsuinen kotiäiti. Joskus, harvemmin, saatan ulos lähtiessä pukea päälleni lökärihousut mutta yleisesti ne jää kaappiin.
Kun vähän panostaa itseensä ja kotiin niin on itelläkin mukavampi olla. Lähinnä ihmettelen äitejä jotka eivät viitsi tehdä itelleen mitään! Ei lapset tarkoita sitä että pitäis muuttua variksenpelättimeksi!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tullut mieleen, että kaikki eivät ehkä halua levitellä kaikkia asioitaan puistotutuille?
Itse en puhu omista asioistani juuri lainkaan, vaan pidän puheen aina yleisellä tasolla, olkoon se sitten lasten sairastelua tms. Esim. ammattiani en kerro koskaan ellei sitä erikseen kysytä. Työasioista en halua puhua.
Minulla on omat ystäväni ihan muualla enkä halua ystävystyä puistotuttujen kanssa sen enempää.
Ulkonäkööni panostan ihan riittävästi, meikkaan päivittäin ja laitan hiukset, En kuitenkaan tee sitä heti aamulla, vaan vasta iltapäivällä, joten aamulla hiekkalaatikolla olen meikitön ja tukkakin saattaa olla huonosti.
Koti on meillä aina siisti, onneksi kaltaisesi kyylät eivät sitä edes pääse näkemään. Ystäväni eivät välitä olenko jättänyt imuroinnin edellisviikolla väliin tai onko pölyt pyyhitty...
sen kummallisemmin laitettuja kuin kotiäiditkään,en ymmärrä miksi kotiäitejä pitää aina mollata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menisit töihin etkä vaan puleerais ittees kotona.
Minun kotiäitituttavani ovat fiksuja, siististi (mutta tilanteen mukaisesti) pukeutuvia, itseään kehittäviä naisia. Itsekin olin tällainen kotona ollessani. En toki viitsinyt puistoon meikkailla, mutta muualle kyllä. Samoin opiskelin ja tapasin muitakin ystäviäni mahdollisuuksien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avatkaapa silmänne, niin huomaatte että saman arvostelun voi hyvin kohdistaa ihan kaikkiin ihmisiin. Ainoa ryhmä missä lähes kaikki " naiset" ovat aina laitettuja, on teini-ikäiset.
Miettikääpäs omaa ystävä-ja sukulaispiiriänne. Eikö sieltäkin löydy jos jonkinnäköistä akkaa... jotkut on aina laitettuja, jotkut ei koskaan ja loput silloin tällöin. Riippumatta onko kotiäiti vai ei.
Ja sitten kun menet kahville työssäkäyvälle kaverille kun hänellä on vapaapäivä, niin aika monesti löydät kyseisen ihmisen homssuisen näköisenä tukka pystyssä kotoaan.
Itsestäni voin sanoa että olen kohta neljännen lapseni saava 30v kotiäiti ja pukeudun ja käyttäydyn samalla tavalla, olin sitten kotiäitinä, opiskelijana tai työelämässä. Eli ovesta EN mene ulos muutoin kuin laitettuna. Ihan sama olenko menossa lähi siwaan tai ihan minne vaan. No, ravintolaan tulee kyllä laitettua tarkemmin.
Vaatteet on tottatosiaan vähän huonommat kuin muutoin, johtuen raskauskiloista. Mutta kun kilot häipyy niin taas on ne siisteimmät farkut käytössä jne.
lapsi siten, että virikkeitä on sopivan paljon. MEillä on päiviä, jolloin keskitytään yhdessä lukemiseen, sormiväreillä maalailuun, ulkoiluun ja muuhun mikä on lapsesta ihanaa, jonain toisena päivänä taas imuri ja pölyrätti saavat enemmän huomiota ja koti on jossain kuosissa. Joskus taas äitikin ehtii pukeutua ja laitella itseään. Minusta tärkeintä on kiireetön tunnelma ja se, ettei elämä tunnu suorittamiselta. Vaikka olenkin aamusta iltaan liikkeellä enkä paljoa roiku netissä enkä telkkarin äärellä lainkaan, en kyllä mitenkään ehdi pitää kaikkia elämänalueita tiptop järjestyksessä. Ja miksi pitäisikään?
Kun siis näen minut bad hair-päivänä hiekkiksellä, voit olla huoleti, en ole menettänyt elämäni hallintaa, olen vain sinä päivänä keskittynyt johonkin mielestäni oleellisempaan.
Ehditkö sinä maalailla sormiväreillä, lukea satukirjoja, tanssia ja laulaa sekä soitella joka päivä? Jos et, ei se minua haittaa - älä sinäkään siis tuomitse toisia vain ulkonäön ja toisenlaisten elämänarvojen perustella.
Vierailija:
lapset (2v ja 10kk) leikkii sillä välin.
Jos jään aamulla piippaamaan tukkaani, niin lapset jää aamiaisetta tai sitten se pienempi kiipeää kirjahyllyyn ja putoaa. Ponnari riittää. Pysyis ne videon ääressä sen aikaa, mutta minusta on parempi, että äitillä on tukka huonosti ja lapset eivät katso videota aamusta iltaan.
tyhjänpäiväinen ja tyhjäpäinen aloitus.
Huh, että on turha.
Se saa pitää, ketä kiinnostaa. Eikö jokainen saa tehdä kuten parhaakseen näkee? Mitä ihmeen kauneusterrorismia tämä on, että kaikkien pitäisi laitella tukkaa ja meikkailla jos ei kerran kiinnosta?
Ihmisillä on varmaan vielä oikeus valita elämänsisältönsä ja -tarkoituksensa itse?
Alue: Aihe vapaa
Niin simppeliä se on.