IS: "Osa lapsista mätänee koko kesän kotona"

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tuli mieleen meidän entiset naapurit. Lapsia on monta ja siellä vanhemmat kehuvat, kuinka heidän lapsensa ulkoilevat paljon. No, mikä teistä on ulkoilua? Jos se on vain ulkona oloa, niin kyllä, he olivat siellä. Aktiivista se ei ollut, sillä nuorimmat olivat kyllä hiekkalaatikolla, mutta ihmeitä ei tehty ja vanhin etsi sopivan nurkan, jossa tapittaa puhelinta. Vanhemmista toinen oli töissä ja toinen joko hoiti pienintä tai otti aurinkoa katsomatta yhtään, ovatko lapset hengissä. Sujuu se niinkin.

Meillä taas ulkoilu tarkoittaa enemmänkin kävelyä leikkipuistoihin, jossa hypitään trampalla, keinutaan, juostaan, lasketaan liukumäessä ja kiipeillään. Omassa pihassa pelataan futista, sulkapalloa, lentopalloa. Kävellään metsään, jossa liikutaan ympäriinsä ja mennään, tehdään, toimitaan. 

Otin tämän asian esille, koska "ulkoilu" on toisille istumista omalla terassilla juoman kanssa, toisille se on parinkymmene

Miksi sitä on aina hyvä asia kysellä? Mitä ihmettä se sinulle edes kuuluu, miten toiset ulkoilevat?

Vierailija kirjoitti:

"Et tainnut olla koskaan lapsi? Vai etkö päässyt koskaan huvipuistoon?"

Vastaan täältä sivusta, että 3/4 suomalaislapsesta asuu paikkakunnalla josta ei yöpymättä matkusteta huvipuistoon. Joten kyllä: täällä Pohjois-Karjalassa on meillä kuluneet omista ja lasten kesistä 90% ilman visiittiä huvipuistoon.

Kuinkahan selvisimmekään mätänemättä?

Outokummun Lasten kaivos on ainakin meidän lapsille ollut mieluisampi kuin varsinaisten huvipuistojen kieputtimet.

Mätänevistä lapsista on syytä tehdä lastensuojeluilmoitus sekä ympäristövirastolle hajuilmoitus.

-Kylmis

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on todella tyhmiä kun tätä palstaa lukee.

Ei tosiaan ymmärretä köyhän perheen todellisuutta. Se on ihan erilaista kuin 30 v sitten kun kukaan muukaan ei käynyt missään.

Minä asuin lapsuuden Vantaan kaupungin kaksiossa va hempien ja sisarusten kanssa 80- 90 luvuilla. Kavereita oli pihassa paljon, seikkailtiin metsässä ja pihalla,, leikittiin sisällä jne. Mökillä oltiin 1 kk jonka vuokrasimme joka kesä ja läheisellä maalaustalolla auttamassa minkäkin lypsin lehmää jne. Juuri niitä mitä täällä kirjoitetaan.

Nyt minulla on oma lapsi. Olen ollut työtön 2 vuotta eikä loppua näy. Elämme tt tuella ja rahaa ei ole edes bussiliippuun. Kavereita ei ole, täällä ei asu kuin muutama pieni lapsi. Luokkakaverit ovat mökeillä ja moni matkustaa useamman kerran kesässä. Ovat hyvin toimeentulevista perheistä. 

Lapsi haaveillee sellaisesta lapsuudesta mikä minulla oli. Kavereista, leikeistä ulkona, mö

Erona on myös se, että lapsia on oikeasti paljon vähemmän. Naapurustosta ei löydy enää seuraa potkimaan palloa tms. Me muutettiin tänne kun olin raskaana, valittiin alue kun sitä mainostettiin hyvänä perhealueena. Ja joo, onhan tämä ihan kiva alue. Mutta meidän taloyhtiöön kuuluu neljä kerrostaloa eikä tässä asu kuin yksi lapsi minun lapseni lisäksi ja hän on viisi vuotta vanhempi kuin minun lapsi. Lähitalojenkaan pihoilla ei näy lapsia. Lapseni eskariryhmän lapsista iso osa asuu selvästi kauempana ihan toisilla alueilla ja menee eri alueille kouluun. Minun lapsen tulevaan kouluun taas tulee lapsia noin viiden kilometrin alueelta, ilmeisesti suurin osa ihan toisaalta kuin meidän lähikulmat. Kavereita on vaikea saada. Tai siis sellaisia jotka asuisi missään lähellä niin, että lapsi voisi niiden kanssa olla ilman että joudun saattamaan ja hakemaan häntä bussilla jostain kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on todella tyhmiä kun tätä palstaa lukee.

Ei tosiaan ymmärretä köyhän perheen todellisuutta. Se on ihan erilaista kuin 30 v sitten kun kukaan muukaan ei käynyt missään.

Minä asuin lapsuuden Vantaan kaupungin kaksiossa va hempien ja sisarusten kanssa 80- 90 luvuilla. Kavereita oli pihassa paljon, seikkailtiin metsässä ja pihalla,, leikittiin sisällä jne. Mökillä oltiin 1 kk jonka vuokrasimme joka kesä ja läheisellä maalaustalolla auttamassa minkäkin lypsin lehmää jne. Juuri niitä mitä täällä kirjoitetaan.

Nyt minulla on oma lapsi. Olen ollut työtön 2 vuotta eikä loppua näy. Elämme tt tuella ja rahaa ei ole edes bussiliippuun. Kavereita ei ole, täällä ei asu kuin muutama pieni lapsi. Luokkakaverit ovat mökeillä ja moni matkustaa useamman kerran kesässä. Ovat hyvin toimeentulevista perheistä. 

Lapsi haaveillee sellaisesta lapsuudesta mikä minulla oli. Kavereista, leikeistä ulkona, mö

tiedätkö mikä muu ero on omiin lapsuuden kesiin sun lapsesi kesässä?

Äiti on kotona.

Mietipä sitä hetki, tarjoaako se mitään mahdollisuuksia?

Itse olin alakouluikäisestä kesät pääosin yksin kotona. se "vähän" kaventaa mahdollisuuksia tehdä sitä ja tätä kivaa loman aikana.

Muistutan vielä siitä, että nykyään ei "vain mennä ulos kavereiden kanssa ajelemaan pyörillä yms". Mä olen syntynyt v. -81 ja vielä alle kouluikäisenä ja alaluokilla mentiin pimpottelemaan toisten ovikelloja.

Sitten kaveriporukat olivat jotenkin muodostuneet enkä mä päässyt oikein mihinkään niistä. Juuri kesäajat menivät mätänemiseksi, koska en nähnyt ketään koulukaveria kesäisin. Ei mun lapsuudessa/nuoruudessa voinut noin vain mennä urheilukentälle mukaan pelaamaan. En tiiä mikä oli kulttuurissa mennyt vikaan, mut näin se oli. Ehkä ei ollut juuri samanikäisiä, ehkä kaikki olivat parempia urheilussa kuin minä ja olisi kiusattu.

Mitkään älylaitteet ei mun nuoruutta pilanneet, sain oman puhelimen lukion tokalla ja sehän sitten vauhditti sosiaalisia kuvioita ;)

Meillä sentään oli piha ja mulle pikkusisarus, jota opetin lyömään pesäpalloa yms. Mutta ymmärrän hyvin jos kaupungissa asuu ja on vähävarainen niin tekemiset on vähissä.

T. Lukutoukka, joka avautui tuossa muutama viesti takaperin. 

Kyllä lasten määrä on vähentynyt ainakin hyvillä perhealueilla Helsingissä missä mekin asumme. Meidän taloissa asuu muutama lapsi ovat ihan eri ikäisiä ja käyvät toista koulua kuin meidän lapsemme. Omakotialue on tässä vieressä ja siellä keski ikä Vuokraoven tilaston mukaan 75 v. Eli ovat ihmisiä jotka ovat muuttaneet asumaan kun olivat itse työelämässä lasten kanssa. Lähellä on parikin lentopsllo tms kenttää jotka ovat sammaloituneet ja verkko poistettu. 

Helsingissä ainakin alkaa tilanne olemaan se ettei kavereita siihen ulkoiluun ole varsinkaan jos joutuu usein muuttamaan ja koulu on kauempana. Muualta tulevilla on isot perheet mutta he eivät leiki suomalaisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lasten määrä on vähentynyt ainakin hyvillä perhealueilla Helsingissä missä mekin asumme. Meidän taloissa asuu muutama lapsi ovat ihan eri ikäisiä ja käyvät toista koulua kuin meidän lapsemme. Omakotialue on tässä vieressä ja siellä keski ikä Vuokraoven tilaston mukaan 75 v. Eli ovat ihmisiä jotka ovat muuttaneet asumaan kun olivat itse työelämässä lasten kanssa. Lähellä on parikin lentopsllo tms kenttää jotka ovat sammaloituneet ja verkko poistettu. 

Helsingissä ainakin alkaa tilanne olemaan se ettei kavereita siihen ulkoiluun ole varsinkaan jos joutuu usein muuttamaan ja koulu on kauempana. Muualta tulevilla on isot perheet mutta he eivät leiki suomalaisten kanssa. 

Kuinkahan monella perheellä on oikeasti varaa asua hyvillä perhealueilla Helsingissä? Varmaan ovat kyllä muuten hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Minä mädännyin mökillämme koko kesän. Silti oli ihanaa. 

Niinpä. en ihan kässää mitä porukka kuvittelee että siellä mökillä sitten tehdään kun on se huono keli. Me ainakin luettiin jo 6 kertaa luettuja lehtiä ja kirjoja ja tehtiin jotain askarteluja. Esim maalattiin kiviä ja piirrettiin. Hyvällä kelillä oltiin vedessä. Ehkä se on sitten eri asia kun se vesi on omassa rannassa eikä julkisessa.

Vietin lapsuuteni kesät pitkälti yksin kotona yksin koneella pelaten 2000-luvulla, asuimme kerrostalossa jossa ei asunut muita lapsia ja leikkipuistokin oli kauempana. Koulussa kiusattiin ja sen vuoksi pyrin eristäytymään samanikäisistä, vanhemmilleni en kertonut mitään vaan esitin iloista etten aiheuttaisi heille lisähuolia. Kotona ei ollut läsnäoloa tai oikein turvallista ilmapiiriä kertoa kiusaamisesta tai muistakaan negatiivisista tunteista (jotka olivat tabuja).

Olen kuitenkin onneksi pärjännyt ihan hyvin elämässä, vaikka yksinäisyys on aina kulkenut rinnallani. Olen oppinut sen kanssa elämään enkä oikein enää edes kaipaa samalla tavalla ystäviä (koska ei sellaisia ole olemassakaan aikuisten maailmassa). Jälkikäteen ajatellen toivoisin, että vanhemmillani olisi ollut vähän enemmän hoksottimia sosiaalisiin tarpeisiini ja olemaan kiinnostunut asioistani. Koen jääneeni paljosta ilosta paitsi ja yhä olen takamatkalla sosiaalisten taitojeni kanssa. 

Olisin ehkä uskaltanut kertoa miten asiat oikeasti olivat jos keskusteluyhteys olisi ollut olemassa. Pointtini on, että lapset osaavat peittää aidot tuntemuksessa hyvin jos turvallisuudentunnetta alakouluun  tultaessa ei ole jo olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

"Et tainnut olla koskaan lapsi? Vai etkö päässyt koskaan huvipuistoon?"

Vastaan täältä sivusta, että 3/4 suomalaislapsesta asuu paikkakunnalla josta ei yöpymättä matkusteta huvipuistoon. Joten kyllä: täällä Pohjois-Karjalassa on meillä kuluneet omista ja lasten kesistä 90% ilman visiittiä huvipuistoon.

Kuinkahan selvisimmekään mätänemättä?

Teillähän on siellä Bombatalot ja vaikka mitä jännää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Et tainnut olla koskaan lapsi? Vai etkö päässyt koskaan huvipuistoon?"

Vastaan täältä sivusta, että 3/4 suomalaislapsesta asuu paikkakunnalla josta ei yöpymättä matkusteta huvipuistoon. Joten kyllä: täällä Pohjois-Karjalassa on meillä kuluneet omista ja lasten kesistä 90% ilman visiittiä huvipuistoon.

Kuinkahan selvisimmekään mätänemättä?

Teillähän on siellä Bombatalot ja vaikka mitä jännää.

Nimenomaan. Me on keksitty sisältöä ihan vaikka siitä, että on menty katsomaan Bomba-taloa, siis: "katsokaa lapset, tällaisia rakennukset olivat vanhassa Karjalassa, jaa jaa tuo tuossa onkin rukki, sillä lapset ennen tehtiin lampaanvillasta lankaa kas nuin nikkaan.. kävellääs tuota polkua niin sieltä löytyy sitten tsasouna"

Samaan aikaan porukka Helsingissä ja Tampereella (jotenkin tuntuu, ettei turkulaiset ole täällä vinkumassa rahattomuuttaan vaikkei rahaa olisikaan) mätänee koska ei oo varaa hankkia Lintsin kausikorttia ja matkustella ulkomailla.

Vaikka Helsingissä on ihan KAIKKI ja KAIKKEA, että siellä on pakko asua vaikka Kela pakottaisi yksiöön, niin silti siellä ei sitten kesällä voi kuin mädäntyä. Kumma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on aina rakastanut eniten sisällä tapahtuvia asioita. Jo parivuotiaana. Seurapelejä, askartelua, lukemista, leipomista, soittamista jne. Kyllä hän toki uloskin lähtee aina kun käsken tai vien tai kun pitää mennä käymään jossain, mutta ei hän oikein viihdy. Sisällä viihtyy. Toivoo aina että saisi olla päivän vain kotona. Ja nauttii olostaan. Lapsi on jo 10 ja ruutuaika meillä on max 30 min päivässä. Usein 0 min. Eli ei loju ruutujen edessä. Miksi lapsi ei saisi edes lomalla tehdä mitä tykkää ja mistä nauttii eniten? Eli olla sisällä lukemassa ja soittamassa ja leipomassa. Miksi vain ulkoilu on hienoa? 

Järjen käyttö sallittu, tämä jutun tilanne ei varmaan koskea teitä, kun kerta lapsella on monipuolista kivaa ja kehittävää tekemistä ja ruutuaikaa kunnossa. Kuitenkin introvertinkin lapsen olisi tärkeä kehittää myös niitä sosiaalisia taitoja samanikäisten kanssa aikaa viettäen edes jonkin verran (en tiedä toteutuuko teillä vai ei, eli tämä ei nyt ollut mikään syytös). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on todella tyhmiä kun tätä palstaa lukee.

Ei tosiaan ymmärretä köyhän perheen todellisuutta. Se on ihan erilaista kuin 30 v sitten kun kukaan muukaan ei käynyt missään.

Minä asuin lapsuuden Vantaan kaupungin kaksiossa va hempien ja sisarusten kanssa 80- 90 luvuilla. Kavereita oli pihassa paljon, seikkailtiin metsässä ja pihalla,, leikittiin sisällä jne. Mökillä oltiin 1 kk jonka vuokrasimme joka kesä ja läheisellä maalaustalolla auttamassa minkäkin lypsin lehmää jne. Juuri niitä mitä täällä kirjoitetaan.

Nyt minulla on oma lapsi. Olen ollut työtön 2 vuotta eikä loppua näy. Elämme tt tuella ja rahaa ei ole edes bussiliippuun. Kavereita ei ole, täällä ei asu kuin muutama pieni lapsi. Luokkakaverit ovat mökeillä ja moni matkustaa useamman kerran kesässä. Ovat hyvin toimeentulevista perheistä. 

Lapsi haaveillee sellaisesta lapsuudesta m

"Itse olin alakouluikäisestä kesät pääosin yksin kotona. se "vähän" kaventaa mahdollisuuksia tehdä sitä ja tätä kivaa loman aikana."

Juuri näin. Valtaosalle suomalaislapsista tää on aivan joka kesäistä. Ei matkustella tai ohjelmoida kesää muuten täyteen koska vanhemmat on kiinni töissään.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin niin kovin kesämökille, mutta kun ei ole. 

Täällä kaupungissa ja kerrostalossa on ahdistavaa. 

Mitä sinä puuhaisit mökillä?

muutkin voi vastata

Osa aikuisista mätänee jokapäivä läpi vuoden kotona.

T: Punkku Henkka 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin niin kovin kesämökille, mutta kun ei ole. 

Täällä kaupungissa ja kerrostalossa on ahdistavaa. 

Mitä sinä puuhaisit mökillä?

muutkin voi vastata

Istuisin terassilla ja joisin kahvia, teetä ja nauttisin siitä ihanasta vihreästä luonnosta ja järven katsomisesta. 

Nukkuisin päiväunet mökissä ja kävisin illalla saunassa ja uimassa. 

Tykkäisin istua terassilla myös sateella.

Sadepäivinä voisin myös lukea kirjaa ja kutoa sukkia. 

Siis häh? Mä vietin kasarilla kaikki lapsuuden kesät stadissa. Pyöräiltiin kavereiden kanssa, rakenneltiin majoja, käytiin maauimalassa, jne. Jos olin yksin, bongailin lintuja, keräsin kasveja, maalasin, soitin, urheilin, harjoittelin kärrynpyöriä ja ilkoilutin naapurin koiraa.

Mikä nyt on ongelma? Sekö, että lapsi ei mene ulos kotoa? Ei kai se kesäloman vika ole? Ei joka hetkellä voi olla aikuisten suunnittelemaa ja aikatauluttamaa ohjelmaa. 

Erikoista, koska mätäkuuhan on vasta loppukesästä. 

"Mätäkuu on pohjoismaisen kansanperinteen nimitys vuosittaiselle ajanjaksolle, joka sijoittuu välille 23. heinäkuuta - 23. elokuuta. Aurinko on tällöin eläinradan niin kutsutussa Leijonan merkissä eli se sijaitsee 120 - 150 asteen etäisyydellä kevättasauspisteestä." (Wikipedia)

Pitäisikö lapsille ja nuorille opettaa jo taaperosta alkaen miten elämä pitää olla yhtä juoksua aamusta iltaan? Koska jos et ole 24/7 liikkeessä niin kaikki aloillaan käytetty aika on turhaa mätänemistä? Kotona saisi käydä vain nukkumassa ja aamulla taas aikataulutettua näennäistä ahertamista.