IS: "Osa lapsista mätänee koko kesän kotona"

What? Ei meillä ole rahaa ulkomaanmatkoihin. Eikä edes kotimaanmatkoihin, koska yksi hotelliyö on reippaasti yli satasen ja junamatkat kalliita. Ai jossain mökillä on halpaa? Ehkä joo jos on se mökki. Vuokramörskiä saa halvalla? Voi olla, mutta meillä ei ole autoa niin en tiedä miten sellaiseen sitten kulkisi ja hoitaisi ruokakaupassakäynnit ym siellä. Olen säästänyt rahat yhtä Lintsipäivää varten eli sinne menemme kunhan ei sada. Lapseni ei siis kuulu mätänijöihin, koska hän pääsee kerran kesässä Lintsille? Vaikka koko muun kesän olemme vain kotikulmilla. Uimarannalla on käyty jo useamman kerran, mutta siellä ei voi uida koska merivesi on todella kylmää. Eikä ui kukaan muukaan, muutama käy kastamassa varpaan veteen ja kiljuu. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuupa näin vanhemmasta ihmisestä kummalliselta. Kun itse oli lapsi (olen syntynyt 60-luvulla), en huomannut minkäänlaisia mädäntymisen merkkejä itsessäni, sisaruksissa tai kavereissani. Kesäisin oltiin ulkona lähes aamusta iltaan ja tekemistä riitti; pyöräilimme, kävimme uimassa, leikimme ulkosalla milloin mitäkin, pelasimme ulkopelejä jne. Mikä kumman ero on siinä, etteivät nykyajan lapset voi mennä ulos leikkimään?

Maailma muuttuu mummoseni. Lue vähän lehtiä, niin saat vähän valistusta pedofiileistä, lapsiryöstäjistä ja -tappajista, naapurikyttääjistä, nimbyistä jne. 

Lapseni on aina rakastanut eniten sisällä tapahtuvia asioita. Jo parivuotiaana. Seurapelejä, askartelua, lukemista, leipomista, soittamista jne. Kyllä hän toki uloskin lähtee aina kun käsken tai vien tai kun pitää mennä käymään jossain, mutta ei hän oikein viihdy. Sisällä viihtyy. Toivoo aina että saisi olla päivän vain kotona. Ja nauttii olostaan. Lapsi on jo 10 ja ruutuaika meillä on max 30 min päivässä. Usein 0 min. Eli ei loju ruutujen edessä. Miksi lapsi ei saisi edes lomalla tehdä mitä tykkää ja mistä nauttii eniten? Eli olla sisällä lukemassa ja soittamassa ja leipomassa. Miksi vain ulkoilu on hienoa? 

Kuinka paljon kesällä pitää tehdä ja mennä lasten kanssa, jottei "mätäne" kotona? Riittääkö pari reissua, vai pitääkö joka päivä olla jossakin? Lapsistani on kivaa käydä jossakin, mutta parasta taitaa olla ihan kotona, kaikessa rauhassa, nukkua välillä kuutta pidempään ja vain olla, rauhassa lukea ja piirtää.

Millainen oli teistä lapsena paras kesäloma? Minä ainakin sain olla osan aikaa ihan yksin kotona ja oli parasta, kun päivät eivät olleet täynnä ohjelmaa. Sai nukkua rauhassa, aamiainen oli valmiina/sai itse tehdä leivän jne. Äiti oli tehnyt lounasta, jota sai ottaa, kun oli nälkä ja sai sitten tehdä rauhassa, mitä halusi: leikkiä naapurissa asuvien kaverien kanssa, lukea Akkareita ja kirjoja, katsoa leffoja, käydä kirjastossa tai rannalla uimassa kaverien kanssa (meiltä käveli vartin), piirtää, maalata, rakennella Legoilla, milloin mitäkin. 

Kun vanhemmilla oli loma, menimme mökille, jossa leivottiin, kalastettiin, uitiin, pelattiin kesäpelejä petankista sulkapalloon ja tikanheittoon, kävimme jossakin museossa ja taidenäyttelyissä, kylässä sukulaisilla ja vietimme aikaa suvussa olevalla maatilalla, joka oli mahtavaa, sillä siellä oli serkkuja ja muuta sukua ja sai hoitaa eläimiä apuna. Kävimme myös risteilyllä Ruotsiin ja joskus reissulla muuallekin Pohjoismaihin, Norjaan ja Tanskaan. Joskus kävimme Korkeasaaressa ja Linnanmäellä, mutta ei mielestäni läheskään joka vuosi, enkä muista koskaan olleeni kesälomaan pettynyt. Taitaa olla nykyajan juttu, että lomaa pitäisi kauheasti suorittaa, mennä ja tehdä koko ajan. Aikuisille korostetaan, että lomalla pitäisi levätä ja ladata akkuja, mutta tuskin monelle se on pelkkää juoksua kaikkialle koko ajan?

Tuli mieleeni yksi kesä, kun vanhemmat lapset olivat jo muuttaneet kotoa, me vanhemmat olimme tosi kiinni koko kesän töissämme ja iltatähti joutui olemaan yksin kotona  päivästä toiseen.  Istui tietokoneen ääressä  koko ajan, huoneessaan.  No, nyt on kohta kymmenen vuotta mennyt, lapsi on viittä vaille valmis DI, harrastaa reipasta urheilua useamman kerran viikossa, on sosiaalinen, paljon kavereita ja tyttöystävä.   

Yksi mätä omena pilaa koko korin. 

Jos mun loman aikana on yhtä paskat kelit kuin nyt on ollut niin mäkin tulen mädäntymään kotona 

kylmä ja sateinen keli ei kyllä houkuttele lähtemään sohvalta kirjan ääreltä mihinkään 

Paitsi lentokentälle ja etelään jos sopiva reissu osuu silmään 

Vierailija kirjoitti:

Jos lasta ei kiinnosta lomalla kuin pelata tai katsella videoita, onko ok antaa hänen mädäntyä kotona? Mitä aamusta iltaan tai illasta aamuun virtuaalimaailmaan juuttuneelle jälkikasvulle oikein pitäisi tehdä?

Se on ok, kunhan välillä on edes vähän aikaa ulkona. 

Minulla on lomaa eli lapsi ei ole yksin kotona. Mutta ulkona sataa lähes koko ajan. Emme keksi tekemistä ja menemistä. Matkoihin ei ole rahaa, mutta oli suunniteltu Lintsit ja uimarannat ja jätskikiskalla käynnit ja sellaiset. Ei voi mennä sään takia. Joku jo sanoikin että merivesi on kylmää ja sitä se todella on eli ei mitään jakoa lähteä uimaan kun on plus 13 ja sataa. Lapsi ei enää ole puistoiluiässä. Eilen me oltiin kiertelemässä kauppakeskuksia kun piti keksiä joku sisällä tapahtuva asia mutta vaihtoehdot on todella vähissä. Mekin ollaan autottomia eikä oikein innosta kävellä kaatosateessa 1,5 kilsaa bussille jos ei ole edes mitään määränpäätä minne mennä.

Tästä ketjusta tuli mieleen meidän entiset naapurit. Lapsia on monta ja siellä vanhemmat kehuvat, kuinka heidän lapsensa ulkoilevat paljon. No, mikä teistä on ulkoilua? Jos se on vain ulkona oloa, niin kyllä, he olivat siellä. Aktiivista se ei ollut, sillä nuorimmat olivat kyllä hiekkalaatikolla, mutta ihmeitä ei tehty ja vanhin etsi sopivan nurkan, jossa tapittaa puhelinta. Vanhemmista toinen oli töissä ja toinen joko hoiti pienintä tai otti aurinkoa katsomatta yhtään, ovatko lapset hengissä. Sujuu se niinkin.

Meillä taas ulkoilu tarkoittaa enemmänkin kävelyä leikkipuistoihin, jossa hypitään trampalla, keinutaan, juostaan, lasketaan liukumäessä ja kiipeillään. Omassa pihassa pelataan futista, sulkapalloa, lentopalloa. Kävellään metsään, jossa liikutaan ympäriinsä ja mennään, tehdään, toimitaan. 

Otin tämän asian esille, koska "ulkoilu" on toisille istumista omalla terassilla juoman kanssa, toisille se on parinkymmenen kilsan vaellus. Aina hyvä asia kysellä, mitä teille tarkoittaa ulkoilu, sillä osalle se on vain olemista ulkona, osalle se on synonyymi aktiivisen liikkumisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mädännyn työttömänä. Mitä tekisin kun ei ole rahaa.

Olen työttömänä ja rahaa niukasti. Itse lenkkeilen aktiivisesti ja jos sää sallii käyn uimassa. Mustikkaan on myös tarkoitus mennä, kunhan ne kypsyvät. Tänään olen siivonnut ja kitkenyt kukkapenkin. Suunnittelen ikkunanpesua. Tämä on aktiivista ja ilmaista tekemistä, josta tulee myös hyvä mieli.

Onhan tämä parodiaa? Sanokaa että on!

Ihmettelen, miksi todella monet ihmiset melkein suuttuvat, jos heille kertoo, että siivosin tänään. Eikö se nyt ole aika peruselämistä, että laitetaan ruokaa, käydään suihkussa ja saunassa ja siivotaan kotia. Mikä siinä niin harmittaa?

Ja minä tykkään liikkua luonnossa. Lapsemme lähtevät mielellään mustikkaan ja sie

Se varmaan suututtaa kun ei pysty siivoamaan tai laittamaan ruokaa koska hallitus vei rahat ja toivon. Ja sitä ennen Covid. Ja sitä ennen naapurin porvari. Ja sitä ennen isä joka ei koskaan ollut tukena. Ja sitä ennen koulukaveri jolla oli ensin Nike Airit...

Kaikki ei vaan synny kultalusikka suussa ja pysty keräämään marjoja tai käymään piknikillä puistossa lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mädännyn työttömänä. Mitä tekisin kun ei ole rahaa.

Olen työttömänä ja rahaa niukasti. Itse lenkkeilen aktiivisesti ja jos sää sallii käyn uimassa. Mustikkaan on myös tarkoitus mennä, kunhan ne kypsyvät. Tänään olen siivonnut ja kitkenyt kukkapenkin. Suunnittelen ikkunanpesua. Tämä on aktiivista ja ilmaista tekemistä, josta tulee myös hyvä mieli.

Kuulostaa ihan samanlaiselta touhulta mitä minä teen lomalla tai viikonloppuisin. Jotain aktiivista ja sitten saunotan itseni oikein hyvin ja laitan jotain herkkuruokaa. Kunnon lenkki uimapaikalle koiran kanssa, pulahdus ja hissukseen kotiin. Sitten kodin siivous saunan lämmetessä. Koko kesän on luonnon

"

Niin, osalla on hieno koti. Omakotitalo ja lapsilla omat huoneet. 

Nykyään osa  lapsiperheistä asuu vuokrakaksioissa ja vuokrakolmioissa. "

No, tää "mummo" asuu kyllä lapsen, miehen ja kahden koiran kanssa kolmiossa.. Aika harvassa on kodit missä ei mahdollisuutta siivota, saunoa, laittaa jonkinlaista ulkotilaa, kukkamaljakkoa pöydälle tai kävellä luontoon..

"Et tainnut olla koskaan lapsi? Vai etkö päässyt koskaan huvipuistoon?"

Vastaan täältä sivusta, että 3/4 suomalaislapsesta asuu paikkakunnalla josta ei yöpymättä matkusteta huvipuistoon. Joten kyllä: täällä Pohjois-Karjalassa on meillä kuluneet omista ja lasten kesistä 90% ilman visiittiä huvipuistoon.

Kuinkahan selvisimmekään mätänemättä?

Vierailija kirjoitti:

Jos lasta ei kiinnosta lomalla kuin pelata tai katsella videoita, onko ok antaa hänen mädäntyä kotona? Mitä aamusta iltaan tai illasta aamuun virtuaalimaailmaan juuttuneelle jälkikasvulle oikein pitäisi tehdä?

Sehän se juuri on vanhempien tehtävä saada lapset kiinnostumaan muustakin kuin pelaamisesta ja videoiden katselusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan syksyllä sitten kiva havahtua siihen hajuun, että lapsi on mätääntynyt. "Joo, ei se nyt ole tulossa kouluun, kun se mätäni kesän aikana huoneeseensa." Ja opettaja ihmettelee wilma-viestiä, eikä uskalla kysyä enempää.

 

No vakavasti puhuen minulla on oppilaita, jotka kesäloman jälkeen näyttävät kalpeilta ja pöhöttyneiltä, koska ovat pelanneet sisällä koko kesän. Luokkakaverit näyttävät pirteiltä, ruskettuneilta ja eloisilta, he väsyneiltä taikinanaamoilta. Sääliksi käy. 

T. Yläkoulun opettaja 

Jos tämän kesän jäljiltä on ruskettunut, perheellä on ollut varaa lomailla ulkomailla. Rannallakin voi muuten tuijottaa kännyä vaikka kuinka monta tuntia. 

Tämä on näiden säälin kerjääjien sumutusta kaikki. Mulla on lapsella auto jolla mennä rannalle ja usean kesän ollut jo vähintään skoba jos ei jalat jaksa polkupyörän polkimia vatkata. Ei silti mene suurin surminkaan rannalle. Eikä takapihalle. Koska aurinko häiritsee kännykän ruudun tuijotusta.

Nämä ei ole raha-asioita, vaan kasvatus. Joskus niitä pentuja pitää hieman patistella tai mennä itse mukaan. Ruutuajan rajoittaminen pitää opettaa heti kun se ruutu on ekan kerran edessä. 

No, äänestäkää vassarihallitus niin se varmaan järjestää teille lasten viihdyttäjien ammattikunnan julkisena palveluna niin loppuu tämäkin itku. Lapsenne sitten maksavat ne aikanaan romuttuneena hyvinvointivaltiona. Aloitekykyisten lapset on siinä vaiheessa jo muilla mailla.

Klikkiotsikko, jolla saa ihmiset riitelemään keskenään.

Mä olin nuorena just tuommoinen mätänijä, koska vanhempien prioriteetteihin ei kuulunut lasten viihdyttäminen. Välillä havahtuivat, että pitääkö noita käyttää jossain. Sitten uitiin kylmässä vedessä vähän aikaa. 

Kavereita ei oikein ollut, niinpä luin kesät kirjoja. Olin joskus leirillä, mutten päässyt toiste kun menin sairastumaan siellä. Jos olin ulkona, peloteltiin, että palan, olenkin kyllä tosi vaalea. Niinpä nökötin sisällä ja luin. Kyllä minusta ihan ihminen tuli mutta olisihan se ollut kiva kertoa koulussa syksyllä käyneensä jossain. Niin ja vanhemmat piikitteli et mennyt kunto huonoksi. No ei paljon epävarmana teininä kiinnostanut lenkkeillä kylillä.

Nykyajan lapset ja nuoret ovat sitten ruudun ääressä, onko se nyt niin paha lopulta? Kokonaisuus vaikuttaa millainen lapsuus ja nuoruus on. 

Halusin vain sanoa, että kesät ovat siitä lähtien olleet tylsähköjä, kun lapsia ei enää maalla käytetty työvoimana kuten mun vanhempien nuoruudessa.

Riippuu kai onko se kerrostalo vai muu alue. Lapsille tilaa. Ei lapsetkaan halua joka paikkaan? Ehkä on kivoja paikkoja ja tylsiä.

Osa ihmisistä on todella tyhmiä kun tätä palstaa lukee.

Ei tosiaan ymmärretä köyhän perheen todellisuutta. Se on ihan erilaista kuin 30 v sitten kun kukaan muukaan ei käynyt missään.

Minä asuin lapsuuden Vantaan kaupungin kaksiossa va hempien ja sisarusten kanssa 80- 90 luvuilla. Kavereita oli pihassa paljon, seikkailtiin metsässä ja pihalla,, leikittiin sisällä jne. Mökillä oltiin 1 kk jonka vuokrasimme joka kesä ja läheisellä maalaustalolla auttamassa minkäkin lypsin lehmää jne. Juuri niitä mitä täällä kirjoitetaan.

Nyt minulla on oma lapsi. Olen ollut työtön 2 vuotta eikä loppua näy. Elämme tt tuella ja rahaa ei ole edes bussiliippuun. Kavereita ei ole, täällä ei asu kuin muutama pieni lapsi. Luokkakaverit ovat mökeillä ja moni matkustaa useamman kerran kesässä. Ovat hyvin toimeentulevista perheistä. 

Lapsi haaveillee sellaisesta lapsuudesta mikä minulla oli. Kavereista, leikeistä ulkona, mökkeilystä. Ja me olimme vähävaraisia 1980 luvulla silloinkin kavereilla oli omat mökit ja 90 luvulla moni kävi ulkomaillakin. 

Yli 12 v eivät kerrostaloalueella enää leiki ulkona. Ehkä omissa pihoissa voivat olla villillä lukemassa tms niin meilläkin oli  vielä 2 v sitten asuimme rivitalossa kaksiossa ja oli oma pikku piha. Lapsi oli siinä viltillä usein vain kirjaa lukemassa jnem Jäin työttömäksi ja jouduilmme muuttamaan yksiöön kerrostaloon.

Voin sanoa että oman lapsen köyhä lapsuus on köyhempi kuin omani oli. Vaikka hänellä on halvin samsung älypuhelin. Erona on myös se että jotkut ovat tosi varakkaita ja jotkut tosi köyhiä eroja on enemmän kuin 30 v sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on todella tyhmiä kun tätä palstaa lukee.

Ei tosiaan ymmärretä köyhän perheen todellisuutta. Se on ihan erilaista kuin 30 v sitten kun kukaan muukaan ei käynyt missään.

Minä asuin lapsuuden Vantaan kaupungin kaksiossa va hempien ja sisarusten kanssa 80- 90 luvuilla. Kavereita oli pihassa paljon, seikkailtiin metsässä ja pihalla,, leikittiin sisällä jne. Mökillä oltiin 1 kk jonka vuokrasimme joka kesä ja läheisellä maalaustalolla auttamassa minkäkin lypsin lehmää jne. Juuri niitä mitä täällä kirjoitetaan.

Nyt minulla on oma lapsi. Olen ollut työtön 2 vuotta eikä loppua näy. Elämme tt tuella ja rahaa ei ole edes bussiliippuun. Kavereita ei ole, täällä ei asu kuin muutama pieni lapsi. Luokkakaverit ovat mökeillä ja moni matkustaa useamman kerran kesässä. Ovat hyvin toimeentulevista perheistä. 

Lapsi haaveillee sellaisesta lapsuudesta mikä minulla oli. Kavereista, leikeistä ulkona, mö

En yhtään väheksy köyhyyden lamaannuttavaa vaikutusta, mutta aivan ohiksena totean, että omat 14- ja 12-vuotiaani kyllä edelleen leikkivät ulkona, kumpikin omien kavereidensa kanssa. Ostavat paistopisteestä halpoja munkkeja, käyvät ongella ym. Seurana on rikkaampien ja köyhempien perheiden lapsia, joiden yhdistävä tekijä on se, että elämää on muuallakin kuin kännykän ruudulla. En ota tilannetta millään tavalla omaksi ansiokseni ja olen kiitollinen, että asiat ovat näin. Kunhan vain kerron, että näinkin voi olla.

Kun lapsi on tyytyväinen ja hoitaa kouluasiat, niin mädäntyköön vaikka koko kesän jos niin haluaa. Omapa on lomansa.