Työpaikkakiusaaminen, vertaistukea tai vinkkejä?

Et osaa pitää rajojasi. Siksi olet sellainen "helposti kiusattava". Minä olen myös, niin tiedän, mistä puhun.

Älä yritä miellyttää muita. Jos joku ei tee osaansa, se on hänen ongelmansa, ei sinun. Sinun ei tarvitse tehdä toisten töitä.

Samoja kokemuksia. olen herkkis. tämä monille liikaa.

Olen täysin samanlainen. Nykyään olen opetellut pitämään rajani ja ei ole sitten hyvä sekään. 

Kymmenen vuotta vielä enintään, kestä kestä :D

Entinen opiskelukaverini on joutunut myös usein kiusaamisen kohteeksi. Olimme myös hetken samassa työpaikassa kerran. Hän kertoi työpaikalla sopimattomia vitsejä mm. kollegan takapuolen koosta, tai ohjeisti toista olemaan laittamatta kermaa kahviin ettei hän lihoisi. Useimmiten hän ihmetteli miten paljon kyseinen työ oli hänen osaamisensa alapuolella ja miten me muut olimme vässyköitä kun teimme samalla koulutuksella kyseistä työtä. 

Häntä ei tuossa työssä kiusattu, mutta kaikki huokaisivat helpotuksesta kun hän jäi äitiyslomalle. Ilmeisesti kaikissa muissa töissä hän kokee tulleensa kiusatuksi. Pohdin vain, eikö hän itse tosiaan näe, miten asiatonta hänen oma käytöksensä on?

Aloittajalle sanoisin, että yritä olla ainakin työsuhteen aluksi hiljaa ja sopuisa. Katso onko sillä vaikutusta.

Joo. Tunnistan itsestäni vaikeuden rajojen pitämiseen. Tämä tulee varmasti jo ihan lapsuudesta, kun vanhempani on ollut vaarallinen ja arvaamaton päihteidenkäyttäjä... Lapsella ei ole ollut muuta keinoa kuin yrittää sopeutua ja tehdä itsestään näkymätön. Nyt olen aikuisena opetellut ihan tietoisesti rajojen pitämistä. En yritä miellyttää. Olen avoin ja ystävällinen, teen työni hyvin. Se ei riitä. Kohdellaan ikävästi, suljetaan ulos, joillain työpaikoilla ihan törkeääkin kiusaamista (aiheetonta haukkumista, huutamista, eriarvoista kohtelua jne.) jonka tuolloin otin todella raskaasti, ja joka on vaikuttanut uralla alkuun pääsyyn.

Ehkä tärkeintä olisi löytää se kiva työyhteisö, jossa tätä myrkkyä ei olisi, mutta se kun ei olekaan niin helppoa. Etukäteen on tosi vaikea tietää, missä on hyvä työyhteisö, eikä työpaikan vaihto ole mitenkään itsestäänselvää tai helppoa.

Useammassa työpaikassa? Jos itkultasi kykenet, mietipä pikku päässäsi mikä niitä yhdistää!

Vierailija kirjoitti:

Olet kusipäinen erityisherkkä autistìretardi? Kyllä teikäläiset itkupillit tiedetään. 

Aloittaja esitti kysymyksensä neutraalisti ja asiallisesti. Sen sijaan sinun reaktiosi kertoo enemmän sinusta kuin itse aloittajasta eikä valitettavasti kovin myönteisessä valossa.

👧: YYHYYY KAIKKI MUUT ON VÄÄRÄSSÄ JA MINÄ OLEN OIKEASSA YYYHYYY😩

Vähän rohkeutta peliin. Jos työkaveri sanoo jotain "ei niin ystävällistä", älä ole hiljaa vaan kysy rohkeasti - mitä tarkoitat, onko sinulla jotain minua vastaan? Heti tuoreeltaan kissa pöydälle, voi olla että loppuu siihen. Kilttejä ja hiljaisia kiusataan, älä suostu. 

Minä tein niin, että aloin sivuuttamaan kiusaajani täysin. Tervehdin häntä, kuten työpaikalla kuuluu tehdä, mutta kaiken muun kanssakäymisen olen karsinut pois. En jää edes kuuntelemaan hänen juttujaan, jos hän puhuu jollekin kollegalle minun kuullen. Hän luuli pari vuotta sitten, että voi kiusata minua, ensin järkytyin, sitten puhuin esihenkilölleni, mutta en saanut häneltä mitään tukea. Sitten otin omat metodini käyttöön. En sano että tämä on optimaalisin tilanne, mutta muutakaan keinoa ei ole. Ja sivumennen sanoen on täysin ammattitaidoton ja epäammattimainen moukka, mutta jostain syystä hänen annetaan jatkaa, kun ei kai keinoja ole päästä eroonkaan. On myös ilkeänä ihmisenä kiusannut tuolla työpaikalla aikaisemminkin. Todella hirviömäinen ämmä, mutta nyt kohtasi ns. voittajansa. Joten neuvoni on, että sulkekaa nuo työpaikan kiusaajaloiset vaan rohkeasti kaiken kanssakäymisen ulkopuolelle. Ja se vähä, jonka joudutte heidän kanssaan tekemisissä olemaan, olkaa mahdollisimman neutraaleja ja asiallisia. Älkääkä sortuko kiusaamaan takaisin. Siitä saavat vaan lisää polttoainetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän rohkeutta peliin. Jos työkaveri sanoo jotain "ei niin ystävällistä", älä ole hiljaa vaan kysy rohkeasti - mitä tarkoitat, onko sinulla jotain minua vastaan? Heti tuoreeltaan kissa pöydälle, voi olla että loppuu siihen. Kilttejä ja hiljaisia kiusataan, älä suostu. 

Ei autistìvammainen kykene sanomaan mitään kasvotusten. Ainoastaan nimettömällä paskafoorumilla. 

Tämä on arka asia, mutta jos joku joutuu toistuvasti kiusatuksi, niin vika on siinä kiusatussa.

Sanon tämän itse saman kohtalon kokeneena. Jouduin kiusaamisen myötä lataamoon, ja minulta lopultakin löytyi autismi ja adhd. Kuntoutuksessa opin tunnistamaan itsessäni piirteitä, mitkä provosoivat ihmisiä. Samalla opettelin rajojen laittamista ja kehitin sosiaalisia taitojani. Tätä nykyä olen nykyisessä työpaikassa pidetyin työkaveri ja sain siitä nyt ennen juhannusta virkkareilla ihan diplomin :D Huvittavaa sinänsä, sillä en tykkää sosialisoida ihmisten kanssa, mutta se on pakko jos haluaa pitää työpaikkansa ja aikoo pysyä mieleltään terveenä.

Minus on nuorempana kiusattu (ei kiusata enää) ja olen nähnyt kiusatuksi tulleita sen jälkeen paljon.

 

Meitä yhdistää oikeasti yksi tekijä. Se on että kyllä, meillä usein on haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä ja monilla on autistityyppisiä piirteitä. Emme ole kusipäitä, emmekä retardeja, mutta meillä on vaikeuksia ilmaista itseämme niin, että meidät ymmärrettäisiin oikein ja meillä on haasteita ymmärtää muita tavalla, jota he tarkoittavat. Tämä johtaa jatkuviin väärinymmärryksiin ja ne johtavat konflikteihin.

en yiedä helpottaako tämä ketään, mutta kyse ei oikeasti ole siitä, ettei osattaisi puolustaa itseämme,vaan ihan vain siitä, että me emme tule ymmärretyiksi emmekä itse edes tajua ettemme ymmärrä muitakaan.

samalla voisin sanoa, että mitä älykkäämpi ympäristö, sitä enemmän se on valmis näkemään vaivaa tajutakseen meitä ja tullakseen meidän tajuamaksemme. Yliopistossa on esim itselläni mennyt ihan hienosti.

Testi

Mikä on oma osuus siinä kiusatuksi joutumisessa on selvitettävä ensin. Onko kyse kateellisuudesta, etkö tee omaa osaasi töistä, näyttääkö muista että saat jotain ansaitsemattomia etuja, onko sinulla ominaisuuksia mistä muut eivät pidä. Puhuit sosiaalisista peleistä, onko yhteisön sosiaalisuus sinulle peliä? Kokevatko muut että et osallistu tarpeeksi? Vetäydytkö liikaa omiin oloihini silloin kun yhteisö kaipaa juuri sinun osallistumistasi?

Toinen mitä mainitsit on että et osaa riittävästi pitää puoliasi. Millaisissa tilanteissa tämä tulee esiin? Jos sinua pyydetään tekemään joku työtehtävä, etkö osaa sanoa asiaan mitään? Vai liittyykö tämä siihen kiusaamiseen? Kun et ole saanut sanottua mitään, muut tekevät ja sulkevat sinut ulkopuolelle?

Miksi olet vammaisena hakeutunut alalle jossa on oltava normaali eli sosiaalinen?

Niin, vikahan ei koskaan ole itsessä. Vankilatkin on täynnä syyttömiä. 

Itsellä on ollut syynä maalitus, kaunaiset ihmiset mustamaalasi ja ihmiset käyttäytyivät jo kohdatessa vihamielisesti ja pyrkivät savustamaan ulos työpaikalta. Kannattaa tämäkin vaihtoehto rajata pois, ennen kuin alkaa etsiä syitä itsestään. T. Lähisuhdeväkivallan uhri

Vierailija kirjoitti:

Tämä on arka asia, mutta jos joku joutuu toistuvasti kiusatuksi, niin vika on siinä kiusatussa.

Sanon tämän itse saman kohtalon kokeneena. Jouduin kiusaamisen myötä lataamoon, ja minulta lopultakin löytyi autismi ja adhd. Kuntoutuksessa opin tunnistamaan itsessäni piirteitä, mitkä provosoivat ihmisiä. Samalla opettelin rajojen laittamista ja kehitin sosiaalisia taitojani. Tätä nykyä olen nykyisessä työpaikassa pidetyin työkaveri ja sain siitä nyt ennen juhannusta virkkareilla ihan diplomin :D Huvittavaa sinänsä, sillä en tykkää sosialisoida ihmisten kanssa, mutta se on pakko jos haluaa pitää työpaikkansa ja aikoo pysyä mieleltään terveenä.

Kiinnostavaa, kiitos tämän jakamisesta! Mikä tuo lataamo siis on? Miten onnistuit opettelemaan rajojen asettamista ja sosiaalisten taitojen kehittämistä? Mun pitäisi ehdottomasti opetella myös rajojen asettamista

Olen kyllä siinä eri mieltä, että kiusatussa ei ole "vikaa". Voihan ihminen olla erilainen (siis esimerkiksi autismin kirjolla), mutta niin kauan kuin hän itse kohtelee muita hyvin, ei erilaisuus oikeuta muita kiusaamaan. Olen tehnytkin paljon itsereflektiota. Joku mainitsi typeriä heittoja harrastavan opiskelukaverin. En ole kylläkään tällainen... Työpaikalla olen hyvin neutraali ja kunnioittava. Joskus löytyy niitä hyviä ja läheisiä työkavereita, joille voi näyttää sitä "oikeaa" luonnetta ja olla rento, oma itsensä heidän kanssaan. He myös pitävät minua arvossa ja tykkäävät oikeastikin.

Myös monet työpaikat nyt vain ovat mätiä, mutta se on eri asia, miksi sitten tietyt ihmiset joutuvat siihen kiusatun asemaan, ja mitä he voisivat tehdä, etteivät joutuisi. Esimerkiksi eräässä työpaikassa oli minun edeltäjääni kiusattu todella rajusti. Hän oli kaikissa muissa työpaikoissa todella pidetty ihminen ja itsekin hänet tunsin, todella osaava, kaikin tavoin huippumukava tyyppi. Kun tulin organisaatioon, minä jouduin sitten tähän kiusatun rooliin. Eli joskus vika on myös organisaatiossa ja sen kulttuurissa, ei kiusatussa - vaikka jokin syy (kuten vaikka vaikeus asettaa rajoja) voikin olla miksi toiset joutuu helpommin kiusatun asemaan.