Lue keskustelun säännöt.
Ulkomailla jos törmäät suomalaisiin
22.06.2025 |
Oletko innoissasi lähestymässä vai annatko heidän olla rauhassa?
Ollaan tällä hetkellä Riikassa ja oli todella vaivaannututtavaa kun muori toisesta pöydästä ravintolassa huutaa: "Moikka vaan suomalaisnuorisolle sinne nurkkapöytään!"
Ei näin.
Kommentit (58)
Joskus aikanaan oli noloa, jos joku puhui ja itse teeskenteli, ettei vaan tule ilmi, että ollaan suomalaisia myös.
No, noin 100 matkaa myöhemmin ja keski-iässä asiaan osaa suhtautua luonnollisesti. Ei sitä jaksa joka basaarissa noteerata, mutta joissain tilanteissa tulee juteltua. Riippuu tilanteesta. Usein juuri niissä tilanteissa, kun Suomessakin tulisi jotain vieraalle sanottua. Esimerkiksi jonotetaan peräkkäin johonkin tai odotetaan samaa bussia keskenään bussipysäkillä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että italialaiset tai ranskalaiset huomioisi maamiehiään/-naisiaan ulkomailla, eli en moikkaa sen kummemmin.
Eli jos hekin tervehtisivät, niin sitten suomalaistenkin pitäisi.
🤦🏼 ei, vaan että miksi omasta maanmiehestä/-naisesta pitäisi tehdä niin iso numero?
Suomessa suomalaiset ei halua olla minun työttömän keski-ikäisen miehen kanssa missään tekemisissä. Joten ulkomailla luonnollisesti kartan suomalaisia viimeiseen asti.
Silloin kun olen asunut ulkomailla, olen jutellut suomalaisten kanssa kun olen heihin törmännyt. Muulloin olen mieluummin jutellut paikallisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus aikanaan oli noloa, jos joku puhui ja itse teeskenteli, ettei vaan tule ilmi, että ollaan suomalaisia myös.
No, noin 100 matkaa myöhemmin ja keski-iässä asiaan osaa suhtautua luonnollisesti. Ei sitä jaksa joka basaarissa noteerata, mutta joissain tilanteissa tulee juteltua. Riippuu tilanteesta. Usein juuri niissä tilanteissa, kun Suomessakin tulisi jotain vieraalle sanottua. Esimerkiksi jonotetaan peräkkäin johonkin tai odotetaan samaa bussia keskenään bussipysäkillä yms.
Suomalaiset on harvinaisen vttumainen kansa. Miksi hitossa alkaisi ulkomailla sitten serveeraamaan kun kerrankin pääsee eroon, sitä paitsi ulkomailla saan aina kavereita helposti. Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on ihan sama, vaikkajoku huutaisi terveisiä, mutta itse en yleensä reagoi muihin suomalaisiin. Vain paikoissa, joissa heitä ei yleensä näe. Pari tapausta muistan: toinen on Nepalissa samalla vaellusreitillä ja toinen tapaus oli Ranskan Loiren laakson linnassa yötä samaan aikaan. Hotellin omistaja ihmetteli, että olimme ekat suomalaiset ikinä ja samaan aikaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä en ota kontaktia, vaikka usein huomaan jo kaukaa vaatteista, tyylistä, tietynlaisesta tavasta olla. Taitaa mennä niin, että mitä enemmän suomalaisia turisteja, sitä vähemmän yhteyksiä. Sen sijaan jossain kaukaisemmassa ja eksoottisemmassa kohteessa, jos sattuu lähietäisyydelle suomalaisia, tervehdin kyllä ja usein syntyy pieni juttutuokio ja mielipiteiden tai kohdevinkkien vaihtoa.
Me ollaan ainakin hiljaa, jos jostain kuuluu suomea.
Suomalaiset ei ikinä Suomessa puhu vieraille, jos ei ole pakko. Sitten yhtäkkiä ulkomailla ollaankin sosiaalisia ja jutellaan kaikkien kanssa. Ja yleensä tätä harrastaa ne kaikista junteimmat ja huonoiten käyttäytyvät öykkärit pienessä sievässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ollaan ihan lähellä, vaikka baaritiskillä tai ratikkapysäkillä, saatan tervehtiä mutta en tee aloitetta jutella. En huutele vieraisiin pöytiin. En kyllä pahastukaan jos joku minua tervehtii. Baltian maissa on tullut satoja kertoja kun puoliso oli sieltä ja tosi harvoin minkäänlaista epäasiallista käytöstä olen havainnut. Mainittuja Marimekko- kasseja tai örveltäjiä esimerkiksi. Voi johtua siitäkin että on kuljettu hiljaisemmilla laivavuoroilla ja asioita ja kuljettu hiukan etäämmällä keskustoissa.
Sanoisin että pitäkää turpanne kiinni s aatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään en. SIlloin joskus kun kuljin vanhempieni mukana matkoilla niin he tervehtivät kadulla kun kuulivat puhuttavan suomea mikä oli todellakin melko harvinaista. Usein löytyi joku yhteinen tuttu. Se oli sitä sen ajan verkostoitumista. Mutta ajat ovat nykyään erilaiset.
Riippuu vähän, kuinka kaukana ollaan. Ehkä sitten, jos ollaan jossain Timbuktussa, niin sitten voisikin mennä jutulle, mutta missään Tallinnassa nyt ei ole mikään harvinaisuus nähdä suomalaista.
En halua jutella suomalaisille ollessani turistina. Reissaan nykyisin yleensä yksin ja lähinnä eri puolilla Eurooppaa. En ilahdu edes siitä, jos samaan hotelliin sattuu muita suomalaisia. Selkäpiitä karmii, jos jossain matkakohteessa kuuluu suomenkieltä, samoin jos puhuja on Eestistä. Suomalaisiin en halua pitää kontaktia, minähän olen matkalla nimenomaan rentoutuakseni ja päästäkseni eroon kotimaan välillä tunkkaisista kuvioista. Eestiläisiä taas on työpaikallani niin paljon, etten ilahdu vapaa-aikanani heidänkään näkemisestään enkä kielen kuulemisesta. Siksi onkin kiva matkustaa yksin, voi olla olevinaan jostain muualta kuin Suomesta koska kielen perusteella ei voi päätellä mistä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina jutellaan, mutta se, että tapaa suomalaisen on molemminpuolinen iloinen yllätys. Hyvin harvinaista siis!
No täällä Riikassa suomalaisia on joka nurkassa. -ap
RIIASSA!
Riikassa = Riikka-nimisessä henkilössä
Myötähäpeää niistä jutuista.