Lue keskustelun säännöt.
Lapsista huolehtiminen, ero harkinnassa
22.06.2025 |
En tiedä mitä tehdä, mikään vaihtoehto ei tunnu hyvältä. Meillä miehen kanssa leikki-ikäinen lapsi ja pian 8kk vauva. Luonnollisesti isompi vastuu lapsista, erityisesti vauvasta on minulla, kun olen äitiysvapaalla sekä imetän (vauva ei hyväksy pulloa). Tuntuu kuitenkin, että taakka alkaa olla jo todella iso, sekä tilanne on mennyt siihen, etten voi luottaa miehen hoitavan lasten asioita jos olen poissa. Olin hiljattain syömässä kaverini kanssa (ensimmäinen kerta pitkäään aikaan) ja minulla oli vauva mukana. Olin poissa n. 4h ja kun palasin, niin kysyin söikö lapsi hyvin. Mies sanoi että lapsi ei ole syönyt mitään. Normaalisti tuohon aikaan lapsi olisi syönyt päivällisen, mutta mies ei ollut antanut lapselle mitään syötävää tai juotavaa. Kaksi elokuvaa olivat kyllä katsoneet.
Saman tyylisiä asioita on tapahtunut ennenkin ja näiden kasaantuessa alkaa kuormitus lisääntyä. En voi luottaa että mies hoitaa mitään lapsiin liittyvää asiaa. Esim vauvan syntymän jälkeen sovimme, että mies hoitaa lapsen iltapuuron tekemisen ja syöttämisen. Iltapuuroon sekoitetaan eräs lääke, mutta mies unohti tämän aivan jatkuvasti, vaikka lääkepullo on vedenkeittimen vieressä. Saattoi mennä viikko, että lapsi ei saanut lääkettä jos en erikseen muistuttanut miestä sitä laittamaan kun hän teki puuroa. Ja aivan turha ajatella että hän laittaisi lapselle aurinkorasvaa, muistaisi mukaan vesipullon, muistaisi pakata päiväkotiin eväät yms. Jos en erikseen sano/huolehdi että kaikki tulee tehtyä.
Mies myös satunnaisten vaunulenkkien lisäksi viettää tosi vähän aikaa vauvan kanssa. Alkuun kun vauva oli paljon tississä kiinni, oli tietty luonnollista että hoidan pääosin vauvan, mutta nyt sama jatkuu. Mies ei esim kertaakaan ole kylvettänyt vauvaa tai syötyänyt hänelle kiinteitä. Vaihtaa vaipan jos erikseen pyydän.
Hän ei myös tunnu huomaavan ihan "maalaisjärjellä" huomattavia asioita. Esim jos lapsen paita on ihan tahrainen, niin mies pukisi sen silti päiväkotiin seuraavana päivänä. Tai laittaisi vaikka viikon putkeen lapselle samat boxerit ja sukat, jos en itse vaihtaisi niitä. Myös en tiedä montako viikkoa lapsi voisi olla peseytymättä ilman että mies reagoisi. Samoin miehen ja lapsen lakanat voisi olla vaihtamatta vaikka puoli vuotta, ei mies tajuaisi niitä vaihtaa.
Ja ennen kun alatte syyttämään minua, että itse mieheni valitsin, niin oikeasti ennen lasten saamista en voinut olettaa että näin käy. Mies oli monessa asiassa hyvin aikaansaava ja osaava. Huolehti valtaosan kauppa+ pankkiasioista ja ruuanlaitosta. Huolehti kissojen hoidosta, otti selvää monista arkeen liittyvistä jutuista yms. Esikoisen jälkeen päävastuu hänestä oli minulla, mutta mies oli mielestäni hyvin osallistuva kuitenkin monella osa-alueella esikoisen ollessa pieni. Minulla oli terveydellisiä ongelmia yhdessä vaiheessa ja silloin mies otti erityisesti paljon vastuuta esikoisesta. Tuntuu että toisen pojan syntymän jälkeen tilanne huononi selkeästi. (Toki tuota monessa asiassa muistuttelua oli jo aiemmin).
Jatkuu kommenteissa
Kommentit (75)
Hakisin apua vaikka perheneuvolasta. Joskus voi auttaa, kun ulkopuolinen sanoo asiasta.
Toinen juttu on, että sovitte yhdessä päivärytmin jota noudatetaan. Laitatte vaikka muistutukset ruokailuajoista puhelimeen, jos ei muuten muista. Jos ruuanlaitto on arjessa liian hankalaa, niin ei ne hyvälaatuiset einekset ole myrkyllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oletko siis sitä mieltä, että näen miehessä vikoja, joita hänessä ei ole? Että hän hienosti huolehtii lapsista ja muista asioista? Se että mies ei muista antaa lapsille ruokaa, jättää hellan levyn päälle eikä ikinä vaihda lapsille puhtaita vaatteita tai kylvetä heitä on vaan mun näkemiä vikoja?"
Kerroit miehen hoitavan hyvin omat vastuualueensa, eli ei hän ole suinkaan toivoton tapaus. En myös alkuunkaan usko, etteikö hän huolehtisi lasten aterioista, jos sua ei yhtäkkiä olisi kuvioissa. Monesti, kun toisessa ihmisessä alkaa nähdä huonoja puolia, ne ovat lopulta kuin vuori.
Lopeta jo syyllistäminen. et tiedä asiasta yhtään mitään. Jos sulla on omia ongelmia, voit hakea niihin apua.
Lopeta jo syyllistäminen. et tiedä asiasta yhtään mitään. Jos sulla on omia ongelmia, voit hakea niihin apua.
Ap tuskin saa apua siitä, että porukka alkaa sättiä toisiaan. Mun neuvo on edelleen se, että hänen kannattaa yrittää nähdä miehessään ne hyvät puolet, jotka Ap avauksessaan mainitsi. Todennäköisesti mies herää isyyteensä ihan eri tavalla, kun lapset kasvavat.
Voi ap, ymmärrän tuskasi niin hyvin. Mies risoo minuakin tämän tekstin perusteella, ei varmasti enää tunnukaan niin rakastettavalta ja kivalta elämänkumppanilta kuin ennen, muttet haluaisi jättää lapsiasi hänen kaitsettavakseen eron myötä, koska laiminlyönnit olisivat niin todennäköisiä.
Osa näistä vinkeistä on puhki kuluneita, mutta olisikohan näistä apua? Näissä tietenkin olennaista olisi se, että mies itse näkisi käytöksessään ongelman, ja edes jollain tasolla haluaisi ratkaista tilanteen. Jos ei suostu puhumaan tai tekemään muutoksia, olet vaikeiden valintojen edessä.
1. Ammattilainen. Perheneuvola, pariterapia, selvitätte onko teillä tarpeeksi tahtoa ja rakkautta asioiden selvittämiseen.
2. Miehellä selvä puhelinriippuvuus - eka täyskielto selaukselle johon mies sitoutuu, sit jos saadaan hallintaan, niin voi vähitellen palauttaa elämään sopivissa määrin. Tämä voi ratkaista jo paljon. Kokeeko mies tarvetta paeta jotakin elämänne aspektia puhelimelle? Onko perhe-elämä pettymys? Nämäkin voidaan ratkaista ammattilaisella.
3. Millaista teidän arki on? Onko liikaa tavaraa ja ylimääräisiä velvoitteita, jotka voisi ainakin alkuun kun puhelinriippuvuutta ja teidän liittoa korjataan mahdollista karsia pois? Tehä rytmistä ja toimintatavoista kivoja. Meillä on usein kaikki tylsät rutiinit lasten kanssa leikkejä. On aikuisillekin hauskempaa. Näitä juttuja voisitte suunnitella yhdessä.
4. Onko teillä tukiverkostoa, jonka avulla saisit vähän enemmän aikaa itsellesi tehdä nautinnollisia asioita ja miettiä kuka itse olet, millaista elämää haluat elää? Voi olla, että löydät itses jumiutuneena johonkin katkeruuden noidankehään. Siitä vapautuminen pelastaa sut kuopasta, ja voit silti ajaa eteenpäin reilumpaa perhe-elämää ilman ittees myrkyttäviä kaunoja.
Toivon teidän perheelle kaikkea hyvää. Muista, että terveydellä ei ole leikkimistä, ja jos mies on valmis uhraamaan kaiken teidän rakentaman someskrollailun vuoksi, niin sit sun on parempi pitää huolta itsestäs ja ottaa ero. Hyviä, rakastavia, perheen priorisoivia miehiä on maailma pullollaan, vaikka muulta usein netissä näyttääkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos sun mies käy töissä ja hoitaa asiat, jotka avauksessasi mainitsit, en olisi sinuna häntä jättämässä. Yritä avata keskusteluyhteys hänen kanssaan, mutta älä tee sitä syyttelyn kautta.
Samaa mieltä. Mies käy töissä, pukee ja kuskaa vanhempaa lasta päiväkotiin, on lupautunut laittamaan ruuan, joten ainakin yritystä on. Olisiko niin, että se on mies, joka on äärirajoilla jaksamisen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä varmaan hakisin eka ulkopuolista apua, jos siitä ei olisi hyötyä purisin hammasta seuraavat alle kymmenen vuotta ja tekisin kaiken itse.
Lasten ollessa tarpeeksi isoja koululaisia, ottaisin avioeron ja katsoisin kuinka mies yllättyy.
Taloudellisesti helpompi olla yhdessä kuin erikseen kun lapset pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sun mies käy töissä ja hoitaa asiat, jotka avauksessasi mainitsit, en olisi sinuna häntä jättämässä. Yritä avata keskusteluyhteys hänen kanssaan, mutta älä tee sitä syyttelyn kautta.
Samaa mieltä. Mies käy töissä, pukee ja kuskaa vanhempaa lasta päiväkotiin, on lupautunut laittamaan ruuan, joten ainakin yritystä on. Olisiko niin, että se on mies, joka on äärirajoilla jaksamisen kanssa
Sanoisitko saman naisesta? Jos perheen äiti käy töissä ja vie lapsen päiväkotiin ja on lupautunut laittamaan ruokaa (mutta ei läheskään aina sitä tee)? Tämäkö olisi hyvä äiti, jota pitäisi sääliä kun on niin äärirajoilla jaksamisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sun mies käy töissä ja hoitaa asiat, jotka avauksessasi mainitsit, en olisi sinuna häntä jättämässä. Yritä avata keskusteluyhteys hänen kanssaan, mutta älä tee sitä syyttelyn kautta.
Samaa mieltä. Mies käy töissä, pukee ja kuskaa vanhempaa lasta päiväkotiin, on lupautunut laittamaan ruuan, joten ainakin yritystä on. Olisiko niin, että se on mies, joka on äärirajoilla jaksamisen kanssa
Sanoisitko saman naisesta? Jos perheen äiti käy töissä ja vie lapsen päiväkotiin ja on lupautunut laittamaan ruokaa (mutta ei läheskään aina sitä tee)? Tämäkö olisi hyvä äiti, jota pitäisi sääliä kun on niin äärirajoilla jaksamisen kanssa?
Kyllä. Jos mies olisi kotona, vanhempi lapsi päiväkodissa ja työssäkäyvällä naisella olisi hankaluuksia hoitaa iltaruuan laitto ja unohtaisi lääkkeen lapselle keittämästään iltapuurorsta, niin epäilisin, että jaksaminen ei riitä kaikkeen. Pitäisi miettiä, miten arki saadaan toimivaksi, jottei kumpikaan vanhempi pala loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisesta ukosta ole mihinkään Ap. Tulet vain onnettomammaksi vuosi vuodelta. Ei hän ole kiinnostunut sinusta saati lapsistaan. Ei teidän liitossanne näytä rakkautta olevan. Ukko haluaa elää kännykälleen ja tietokoneelleen. Mahdollista hänelle se ja muuta muualle. Pääset paljon helpommalla, kun hermot ei kiristy miehen jatkuvan sluibaamisen seuraamisesta. Talousasiat selviävät kyllä.
En rahan takia jäisi noin paskaa liittoon noin nuorena.
Mua pelottaa tosi paljon, millaista lasten arki on sitten kun ovat isän luona. Huolehtiiko edes perustarpeista? Joudunko stressaamaan koko sen ajan aina kun saisin lapsivapaata? Tää on ihan mahdotonta, mikään vaihtoehto ei kuulosta hyvältä.
Ei lapset ole ihan lasia. Kyllä ne viikon huonommallakin hoidolla isän kanssa pärjää, varsinkin jos ovat päiväkodissa, missä on arjen rakenteet, toimintaa, ulkoilua, ruoka-ajat. Päikkytädit lisää varavaatetta päälle, jos isä on pakkasella tuonut lapsen pelkissä legginseissä ja kesätakissa päiväkotiin. Antavat sitten kyllä palautettakin isälle, niin hän voi ottaa jopa opikseen. Sama jos likaisissa vaatteissa tuo, niin palautetta saa kuulla.
Meilläkin kävi aika pian niin, että mies löysi uuden yksinhuoltajan, joka on ottanut koppia lapsista vuoroviikoilla.
En ole katunut päivääkään päätöstäni, olisi pitänyt tehdä lähtöpäätös jo aikaisemmin, koska yhteiselo ei kertakaikkiaan sujunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta jo syyllistäminen. et tiedä asiasta yhtään mitään. Jos sulla on omia ongelmia, voit hakea niihin apua.
Ap tuskin saa apua siitä, että porukka alkaa sättiä toisiaan. Mun neuvo on edelleen se, että hänen kannattaa yrittää nähdä miehessään ne hyvät puolet, jotka Ap avauksessaan mainitsi. Todennäköisesti mies herää isyyteensä ihan eri tavalla, kun lapset kasvavat.
Eiköhän sen ukon pitäisi herätä siihen isyyteensä ihan just nyt.
Näissä avauksissa on aina se huono puoli, että toisen osapuolen näkemys jää pimentoon. Sun miehellä saattaa esimerkiksi olla valtaisa työhön liittyvä stressi. Etenkin asioiden unohtelu viittaa siihen suuntaan. Vaikka mun näkemyksiä onkin täällä alapeukutettu, toivoisin sun silti löytävän sun miehestä sen hyvän, joka alun alkaen sai sinut rakastumaan häneen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että kannattaa varata aika neuvolaan, käyt vaikka ite juttelemassa siellä ensin, kerrot kaiken mikä painaa mieletä. Sitten voisi varmaan perheneuvolaan suunnata jos miehen saa sinne mukaan ja kertoa missä mättää. Ellei mies ryhdistäydy/ hetken ryhtiliike toimii ja romahtaa niin sitten erilleen asumaan.Hermothan tuossa itellä menee. Eikä miehen tietenkään tarte asioita hoitaa samoin kuin ap tekee kunhan perusasioista pidetään huolta, mutta jos on nuin paha puhelinriippuvuus niin tuskin on lapselle hyväksi olla pitkään tuollaisen ihmisen seurassa. On olemassa myös tuettuja/valvottuja tapaamisia jos on huolena ettei lapsi ja vanhempi voi olla kaksistaan. Sitten on myös olemassa tukiperheitä ja perhetyötä jota voi hakea että jos päädytte asumaan erillään niin voit saada helpotusta arkeesi jotta pääset itse välillä yksin liikkeelle.
Olen ite ollut vastaavassa tilanteessa, valitettavasti nämä kotona pilalle holhotut isoksi kasvaneet lapset eivät tee myöhemminkään mitään, siinä ei auta puhua kun muutoksen halun pitäisi lähteä itsestä. Olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kannattaa varata aika neuvolaan, käyt vaikka ite juttelemassa siellä ensin, kerrot kaiken mikä painaa mieletä. Sitten voisi varmaan perheneuvolaan suunnata jos miehen saa sinne mukaan ja kertoa missä mättää. Ellei mies ryhdistäydy/ hetken ryhtiliike toimii ja romahtaa niin sitten erilleen asumaan.Hermothan tuossa itellä menee. Eikä miehen tietenkään tarte asioita hoitaa samoin kuin ap tekee kunhan perusasioista pidetään huolta, mutta jos on nuin paha puhelinriippuvuus niin tuskin on lapselle hyväksi olla pitkään tuollaisen ihmisen seurassa. On olemassa myös tuettuja/valvottuja tapaamisia jos on huolena ettei lapsi ja vanhempi voi olla kaksistaan. Sitten on myös olemassa tukiperheitä ja perhetyötä jota voi hakea että jos päädytte asumaan erillään niin voit saada helpotusta arkeesi jotta pääset itse välillä yksin liikkeelle.
Olen ite ollut vastaavassa tilanteessa, valitettavasti nämä kotona pilalle holhotut isoksi k
Oliko teillä yhteisiä lapsia? Vai tuliko ero ennen lapsia. Valitettavasti mies on tosiaan kodista, jossa äiti pessyt pyykit ja siivonnut jäljet niin kauan kun mies asui kotona.
Olen kysynyt mieheltä työstressistä, työn määrästä, nukkuuko hyvin yms. Mies aina sanoo että nukkuu ihan hyvin ja välillä on kiireisempiä päiviä, mutta pääosin työn määrä on kohtuullinen. Joskus jos käyn päivän aikana miehen työhuoneessa (tekee 100 % etätyötä) esim kysymässä ottaako kahvia, niin aika usein näytöllä on YouTube, facebook yms, että työpäivät ei ainakaan sellaisia ole, ettei mies välillä kerkeisi YouTubea katsoa tai samalla kuunnella podcastia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en miettisi enää tuntiakaan, mitä tekisin. Ero. Isosta mieslapsesta huolehtiminen oikeiden lapsien lisäksi vain kuormittaa lisää. Toiveiden elättely, että tilanne jotenkin taianomaisesti muuttuisi, kuormittaa lisää. Mies vaikuttaa luulevan, että hän on isokin sankari, kun hoitaa työnsä. (Ilmeisesti paljon siitä ajasta kuluu kuitenkin somessa?) Hän pakenee perhettään puhelimeen. Hän ei edes halua olla mukana. Tuskin innostuu terapioista tai muustakaan, hänen vinkkelistään sinä sitä apua tarvitset. Hän kyllä pärjää näin, koska sinä vaihdat ne lakanat, huolehdit kaupassa käynnit, lääkitset lapset ja kaiken muunkin.
Miten tilanteesi heikkenisi siitä, että erossa ollessanne hänestä ei kuoriutuisikaan isää? Ei mitenkään. Edelleen hoitaisit lapset yksin 24/7, nyt sillä erotuksella että miestä ei tarvitse paapoa eikä pelätä hänen aiheuttavan turvallisuusriskiä.
Ja ainahan voi toivoa, että ero aiheuttaa miehessä herätyksen parempaan. Tosin en nyt pidättelisi hengitystäni että näin oikeasti kävisi. Eihän sen miehen elämä siinä muuttuisi myöskään, paitsi lakanat taitaisi olla aika kuvottavat..
"Oletko siis sitä mieltä, että näen miehessä vikoja, joita hänessä ei ole? Että hän hienosti huolehtii lapsista ja muista asioista? Se että mies ei muista antaa lapsille ruokaa, jättää hellan levyn päälle eikä ikinä vaihda lapsille puhtaita vaatteita tai kylvetä heitä on vaan mun näkemiä vikoja?"
Kerroit miehen hoitavan hyvin omat vastuualueensa, eli ei hän ole suinkaan toivoton tapaus. En myös alkuunkaan usko, etteikö hän huolehtisi lasten aterioista, jos sua ei yhtäkkiä olisi kuvioissa. Monesti, kun toisessa ihmisessä alkaa nähdä huonoja puolia, ne ovat lopulta kuin vuori.