Väsynyt äiti
Aina kovasti puhutaan siitä, miten neuvoloiden pitäisi seuloa ja tunnistaa väsyneet ja masentuneet äidit. Tuskin koskaan keskustelu on tästä pidemmälle sitten mennytkään, sillä eihän niille " tunnistetuille" sitten enää mitään tehdä! Olen sanonut ihan suoraan useampaan otteeseen olevani todella väsynyt. Neuvolan perusvastauksia ovat kepeät lauseet tyyliin " sellaista se on" ja " eikö teillä ole isovanhempia" . Mieheni on viikot pois ja olen yksin vastuussa kodista ja perheen kahdesta lapsesta (joista vanhempi nyt 2 vuotta). On siis ihan luonnollistakin mielestäni väsyä. Neuvolan vakiovastauksiin kuuluu myös lause " eikö se mies tule kuitenkin taas perjantaina kotiin" .
Jokainen pienten lasten äiti (eikä tarvitse olla välttämättä kuin yksi vauva talossa) tietää, että voimat loppuu väliltä niiltäkin, joiden mies tulee kotiin joka päivä!
Oletteko saaneet väsymykseen / masennukseen apua neuvolanne kautta?
Kommentit (3)
Ennaltaehkäisy olisi kaikkein helpointa ja tärkeintä, varsinkin kun kyseessä on pienet lapset. Kuulostaa siltä että teidän pitäisi saada apua. Tylsää että sitä pitäisi itse vaatia. Sinuna ottaisin puheeksi neuvolassa. Soittaisit vaikka " tädille" , eikä haittaisi lainkaan vaikka vähän itkettäisi kun asiasta kertoo. En tarkoita että sillä mitään kalastelisi, mutta joskus voi äidilläkin olla sellainen ulkokuoren pito että ei haluaisi toistenedessä itkeä.
Apu voisi olla perhetyöntekijä kotiin vaikka 2xviikossa vaikkapa kuukaudeksi kerrallaan. Kunnista ilmeisesti riippuu mitä perhetyöntekijä voisi tehdä; hoitaa lapsia, laittaa ruokaa ja siivota vai vähän kaikkea. Toivottavasti saat apua pian. Käsittääkseni toinen lapsistasi on vielä vauva?? Asiat helpottuvan kun hän vähän kasvaa. Se ei tarkoita sitä että sinun pitäisi venyä yli rajojesi, vaan että tarvitset apua pian sillä nyt sitä tarvitset. Kun saat apua niin kohta pärjäät taas omillasi. Voimia Sinulle:)
volga:
Aikanaan kun minulla kävi välillä kodinhoitaja.. olin kyllä suuresti tyytyväinen. laittoivat kotia kuntoon sillä aikaa ja se pienikin oma aika antoi aina kummasti voimia.
itse olen alkanut jaksamaan aivan eri tavalla kun otin heistä mallia. keitän paljon soppaa jota lurautan tämän tästä kurkkuun. kasviksia olen alkanut syömään monta kertaa viikossa. ja vaikka kuinka väsyttäisi niin ei kun ulos vaan lasten kanssa.
Se tuo jaksaminen on paljon henkisestä puolesta kiinni. tykkääkö asuinpaikasta.. entä onko kotiäitityyppi.. mitä odottaa elämältä.
jossain vaiheessa sitä voi kasvaa uudelleen tyytyväisyyteen. samojen rutinoiden toistamiseen.. siivota, tiskata jne.
Joskus se jaksaminen voi niin pikkuhiljaa hiipua.. huomaamattaan kyllästyy olemaan kotona. silloin oisi paikallaan vähän piipahtaa vaikka työelämässä.
Tällaisia ajatuksia tulee jaksamisesta.
Nykyään kyllä jo tuollainen kolmen tunnin apu viikossa on jo ruhtinaallista. ainakin itsestä tuntuisi.
Mulla ihan samanlaisia kokemuksia aiheesta...