Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen pahasti ruokariippuvainen. Ajattelen vain ruokaa ja syömistä.
21.06.2025 |
En mitään muuta. Tuhlaan rahani ravintoloihin ja roskaruokaan. Herättyäni haaveilen ruoasta ja syön joka päivä aivan järkyttäviä määriä. Haluan turruttaa itseni ruoalla ja se on suurin nautinto mitä voi saada. Samalla olen häpeissäni ja todella kyllästynyt tähän. Tunnen tosi huonoa oloa itsestäni tämän vuoksi. Tämä on jopa tuonut itsetuhoisia ajatuksia mieleeni. :(
Syön sekä suolaista että makeaa runsaasti. Erilaisia ruokavalioita ja variaatioita olen kokeillut. Myöskin sallivaa otetta ja säännöllistä. Sekä ketoa ja pätkäpaastoa. Olen yrittänyt todella paljon.
En käsitä.
Kommentit (9)
Tee itsellesi joku harrastus jota teet kotona ilman että saat syödä muuta kuin ruoka-aikoina jotka määrittelet itsellesi esim 4 kertaa päivässä.
Onnistuisiko piirtäminen ja liikunta? Laitat itsellesi siis lukujärjestyksen mitä asioita teet joiden aikana et syö mitään.
Aamiainen 8, piirtämistä 9-1030, romaanin lukemista 1030-12
Lounas 12-13, kävelylenkki 13-14, sukan kutomista 1430-16, ohjeet netistä (kantapää)
Päivällinen 16-17,
Iltapala 20
Näin jatkat kaikki keksimäsi tekemiset ja sitten oikeasti noudatat lukujärjestystäsi. Kaikesta käsintekemisestä tulee hyvä mieli. Minkälaisia harrastuksia sinulla? Olisko musiikki, karaokelauluja kotona netistä, palstailu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et varmaan ollu syntyessäs tuollainen, jossai vaiheessa tuo alkoi,vaan missä hetkessä?
Mielenterveystalon sivustolla on anonyymi ahminnan omahoito-ohjelma.
Sen lisäksi voi alkaa täyttää omaa ruokapäiväkirjaa ajatuksen kanssa: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/ahminnan-omahoito-ohjelma/… .
Samaa vikaa, ei noin paha kuitenkaan. Todella ahdistavaa silti. Aamulla menee yleensä vielä ihan ok, illalla ei enää. Myös itsellä ollut usein itsetuhoisia ajatuksia, varsinkin kun tietää miten pohjasakkana meitä lihavia pidetään. Sen lisäksi että itsekin inhoan itteäni. Miestä säälin, kun joutuu olemaan mun kanssa, ei ymmärrä että voisi hommata paremmankin. Tuntuu ihan umpikujalta, ollut jo yli puolet elämästä tämä kamppailu. Välillä en ollut lihava, kun tupakoin ja ryyppäsin. Jee. Itsellä alkoholistivanhempi ja lapsena hankala tunneympäristö, mutta olen yrittänyt hoitaa kovasti itteäni, silti tää sama kamppailu jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatko sen, mitä lapsuudessa tapahtui?
Tiedän, miltä tuo tuntuu. Kärsin bulimiasta, mikä johtaa älyttömään rahan ja ruoan tuhlaamiseen :( Paristi olen luullut jo päässeeni riippuvuudesta irti, mutta uuden ahmimisjakson puhkaisemiseksi riittää, että tunnen olevani kerran 'liian täynnä'. Tuhoan kehoni ja talouteni pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Up