Miksi niin moni mies/nainen herää vasta yli 30-vuotiaana että pitäisi "vakiintua"

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla olisi ollut parempi, etten olisi vakiintunut 20-vuotiaana. Olisin saanut kokemuksia erilaisista suhteista ja ymmärrystä siitä, mitä suhteelta todella haluan. Toki monella onnistuu jo ekan seurustelukumppanin kanssa mutta itsellä pitkä suhde päättyi ennen kun ehdittiin saada lapsia. 

Eli toisin sanoen sinulla ei ole moraalia ja halusit olla kylänpolkupyörä kun miehesi sen tajusi niin päätti suhteen ennen kuin tuli vahinko lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Ap puhuu aloituksessa kahdesta eri asiasta ja sekoittaa ne toisiinsa: vakiintumisen parisuhteeseen ja lapsenhankkimisen.

 

 

Niin ennen ihmiset otti vastuun teoistaan nykyään lapset on se seksin vahinkohedelmä.

Vierailija kirjoitti:

Mä elin köyhän lapsuuden. Jatkuvasti häpesin erinäisiä asioita sen vuoksi että vanhempani olivat vähävaraisia.

Jo silloin päätin että jos joskus teen lapsia, heidän ei tarvitse kärsiä samasta.

Siksi venytin asiaa 36 vuotiaaksi asti.

Eli toisin sanoen et osaa kasvattaa lapsiasi siten ettei he häpeä köyhyyttä kuten sinä. Toinen uutinen lapset ei ole sinä!

Vierailija kirjoitti:

Jos elää vaikkapa 80-vuotiaaksi, niin onhan päälle kolmekymppiselläkin vuosikymmeniä aikaa olla vakiintunut. Parikymppinen on hädin tuskin päässyt kehdosta, miksi siis heti pitäisi olla sitoutumassa, kun maailmassa on näettävää ja koettavaa ja uusia ihmisiä, joihin tutustua?

Kulttuurissamme aikuistumisen prosessi on myös pidentynyt. Opinnot ovat pidentyneet (yhä usempi hankkii korkeakoulutuksen) ja työsuhteet lyhentyneet (taloudellinen tilanne epävarma). Myös parisuhteilta odotetaan enemmän, jolloin vakiintumisen kynnys on noussut. Harrastusmahdollisuuksia ja tekemistä on niin paljon, että perhe-elämä ei ole enää ainoa mahdollinen sisältö elämään ja jää siksi myöhäisempään ajankohtaan elämässä.

Miksi sitten ei suosiolla siirretä täysi ikäisyyden rajaa 30 ikä vuoteen? Tiedätkö muuten mikä ei ole siirtynyt? sukukypsyys.

Täältä hävisi se hyvä kirjoitus siksi otin sen talteen kun oli niin osuva. Tässä se jälleen:



 

Naisista on tullut omahyväisiä ja itsekkäitä. He väittää parisuhteen olevan kahleet ja lapsen olevan taakka. He haluavat kaiken ajan itselleen mutta silti he huijaavat tarpeitaan hankkimalla lemmikkejä ja harrastamalla irtosuhteita.

Miehet on rehellisiä itselleen he tunnustaa että tarvitsevat naisen elämäänsä. Miehet kokee tyydytystä kun nainen on onnellinen. Jos nainen kokee olevansa onnellinen ilman miestä. Mies jatkaa sellaisen naisen etsintää jonka tarpeet hän saa tyydytettyä.

Miksi niin moni nainen haluaa täällä että mies seurustelisi samanikäisen kanssa?

Totuus on että +30 naisissa on paljon yksinhuoltaja äitejä jotka toivoo että saisivat miestä. Kuitenkin miehet haluaa nuoren naisen koska miehille nuoruus on tärkein kriteeri kun taas naisille on taloudellinen turva.

Kun naiset hankkii itse taloudellisen turvan he eivät halua miestä kunnes tajuaa että pelkät irtopanot ei tuo seuraa ja kumppanuutta tai saati lapselle tervettä kehitystä eli isähahmoa.

Tässä vaiheessa he tajuavat että heille jää pekkakortti käteen. Siksi he koittavat väittää että on yleinen normi että miehet ottaisi saman ikäisen naisen vaikka he itse menettivät neitsyytensä 13-16 vuotiaana itseään vanhemmalle miehelle.

Ennen naiset hankki taloudellisen turvan menemällä naimisiin. Kyseessä ei ollut riippuvuus suhde mitä feministi koittaa väittää sillä avioliittolaki sekä suomen laki muutenkin takaa ettei kukaan voi olla taloudellisenväkivallan uhri.

Nyt naiset menee töihin luoden uuden riippuvuus suhteen työnantajaan väittäen että he ovat vahvoja. Tosi asiassa kukaan ei ole vahva eikä kukaan halua olla vahva. Työnteko oli miehille pakollinen paha. Naiset luulee sen olevan jonkinlainen etuoikeus vaikka kotiäityis oli etuoikeus.

Luopumalla avioliitto käsitteestä naiset ovat huomanneet kuluttavansa parhaat vuotensa työssä ja lopulta jäävät yksin. Tätä heidän egonsa ei riitä tunnustamaan.

Miehet voi tehdä 20 vuotta töitä kasvattaa varallisuutta ja siten olla haluttu naisten keskuudessa.

Nainen joka tekee 20 vuotta töitä ja kasvattaa varallisuutta ei vetoa millään tavoin miehiin. Naiset valehtelee itselleen että tämä on parasta heille vaikka eivät voi tunnustaa jääneensä paitsi parisuhteesta, lapsista ja kaikesta mikä täyttää heidän alkukantaiset tarpeet.

He kiistävät ja syyttävät miehiä ja tyydyttävät katkerina hoitoviettinsä kissoihin ja koiriin.