Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni mies/nainen herää vasta yli 30-vuotiaana että pitäisi "vakiintua"
21.06.2025 |
Miksi niin myöhään? Eikös parisuhteet muodosteta jo paljon aiemmin perheen perustamista varten. Olen varmaan sitten vanhanaikainen kun ajattelen että lapset kannattaa hankkia nuorena. Ymmärrän toisaalta sen että oma elämä pitäisi olla siinä tolalla että voisi edes harkita lasten hankintaa. Silti niitä lapsia syntyy huonoissakin tilanteissa, eriasia on se että saako elämän lapsia edullisiin olosuhteisiin eroista tai vastoinkäymisistä huolimatta.
Pelkääkö ihmiset nykyään enemmän juuri noita eroja ja parisuhteen ongelmia? Taloudellista tilannetta, työllisyyttä?
Kommentit (45)
Tämä syy ei ole yleinen, mutta minulla selkeä yksittäinen syy oli vl-liikkeestä irtautuminen. Prosessi vei aika monta vuotta, jona aikana en ollut kiinnostunut tutustumaan mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin. Niinpä olin jo kolmekymppinen, kun vihdoin rohkaisin mieleni ja aloin tapailla miehiä. Tuntui, että olin hieman myöhässä, suurin osa ikäisistäni miehistä oli jo parisuhteessa ja kohdalleni osui vain eronneita yms. Minulle olisi kuitenkin parhaiten sopinut mies, jolla parisuhdetausta olisi ollut vähemmän kriisejä sisältänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapsen 35-vuotiaana enkä ole nähnyt asiassa mitään ongelmaa tähän päivään mennessä. Lapsi on jo iso koululainen.
Ennen lasta ehdin nähdä elämää ja maailmaa ja tutustua itseeni. Myös sairastaa syövän. Koen olevani kypsempi ihminen kuin joku 20-vuotiaana vakiintunut, jolla elämä elämättä muun kun äitiyden osalta.
Ehkä minusta tulee vanha isovanhempi, ehkä en koskaan pääse mummoksi. Elän tätä hetkeä. Tiedän useamman nuorena vakiintuneen 2-3 lapsen äidin jolla ei 70-vuotiaana ole yhtään lastenlasta kaikesta huolimatta.
Omalla kohdalla olisi ollut parempi, etten olisi vakiintunut 20-vuotiaana. Olisin saanut kokemuksia erilaisista suhteista ja ymmärrystä siitä, mitä suhteelta todella haluan. Toki monella onnistuu jo ekan seurustelukumppanin kanssa mutta itsellä pitkä suhde päättyi ennen kun ehdittiin saada lapsia.
Miksi osalle on ni-in vaikea tajuta, että me kaikki emne vain onnistu löytämään mutkattomasti ketään, jonka kanssa olisimme voineet vakiintua.
Itse saan kyllä syyttää paljossa itseänikin kun en ole edes yksinkertainen mies kun oien ynnärtänyt, että elänäni mielekkyys ja arvokkuus voisi olla, jotenkin vajaa ja halveksittavamoi siksi, että olen sinkku. Ja tämän vuoksi minun tulisi valveilla oloaikani omistaa kumppanin hakenuseen ja metsästämiseen.
Itse olen onnistunut luomaan ylläpitämään kaveruus ja ystävyys -suhteita naisten (ja miesten) kanssa.
Ehkä minulta puuttuu, jotain hyvin olennaista kun olen tähän tilanteeseen oikein tyytyväinen, enkä esimerkiksi kuvittele, että joku heistä olisi tulevaisuudessa kumppanini.
Seksiäkään en halua harrastaa heistä kenenkäännkanssa, koska koen, että niin saattaisin pilata muutoin hyvän ja läheisen ystävyyden tai kaveruuden. - Vannomatta kuitenkin paras. Mutta, jotta niin kävisi tulisi tapahtua jotain hyvn erikoista ja ihmeellistä. Tiedän toki, että jotkut kykenrvät ja mahdollisesti haluavatkin erityisiä tai erityisen suhteen, jossa 2.Kanssa ei ole oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin mahdollisuus korjaan mahdollisuuudet harrastaa seksiä säännöllisesti tai säännöllisen epäsäännöllisesti.
En tuomitse.
Mutta luuken, että rikkoisin itseni vain tuollaisessa suhteessa; se kun olisi itselleni, jotenkin liian epämääräinen viritelmä, enkä pidä muutoinkaan ihmisuhteissani siitä, että se vaatii "liian paljon" säätänistä ja epämääräisiä virityksiä, jotta se voisi luontevasti toimia ja elää molempin mielestä, ainakin enimmäkseen hyvin.
Ap puhuu aloituksessa kahdesta eri asiasta ja sekoittaa ne toisiinsa: vakiintumisen parisuhteeseen ja lapsenhankkimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs tämä vakiintuminen tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tämä vakiintuminen tarkoittaa?
Ei vaihda kumppania joka viikonloppu uuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä elin köyhän lapsuuden. Jatkuvasti häpesin erinäisiä asioita sen vuoksi että vanhempani olivat vähävaraisia.
Jo silloin päätin että jos joskus teen lapsia, heidän ei tarvitse kärsiä samasta.
Siksi venytin asiaa 36 vuotiaaksi asti.
Jos elää vaikkapa 80-vuotiaaksi, niin onhan päälle kolmekymppiselläkin vuosikymmeniä aikaa olla vakiintunut. Parikymppinen on hädin tuskin päässyt kehdosta, miksi siis heti pitäisi olla sitoutumassa, kun maailmassa on näettävää ja koettavaa ja uusia ihmisiä, joihin tutustua?
Kulttuurissamme aikuistumisen prosessi on myös pidentynyt. Opinnot ovat pidentyneet (yhä usempi hankkii korkeakoulutuksen) ja työsuhteet lyhentyneet (taloudellinen tilanne epävarma). Myös parisuhteilta odotetaan enemmän, jolloin vakiintumisen kynnys on noussut. Harrastusmahdollisuuksia ja tekemistä on niin paljon, että perhe-elämä ei ole enää ainoa mahdollinen sisältö elämään ja jää siksi myöhäisempään ajankohtaan elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä heräsin vasta kolmenkympin jälkeen siihen, että ei ole mitään järkeä vakiintua ja muovata omaa ainutkertaista elämäänsä toisen ihmisen mukaan. En kyllä myöskään treffaile, harrasta seksisuhteita tai muuta. N37
Mitä elämää se tuollainen on?
Minullekaan tuo N37:n kuvailema ei olisi elämää. Halusin aina lapsia ja toisaalta myös parisuhteen. Oli äärimmäisen huojentavaa, kun parikymppisenä aloin vihdoin kelvata jollekin. Lopulta ei edes tarvinnut tyytyä, vaan sain sellaisen miehen kuin halusin. Olen saman miehen kanssa edelleen kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Lapsia saimme kolme, mikä oli vielä parisuhdettakin huojentavampaa.
Nämä ovat yksilöllisiä asioita. Toisille lapset ovat ainoa tärkeä asia elämässä, toiset taas eivät suin surminkaan halua lapsia. Nykyään on hienoa, että voi elää omannäköistään elämää eikä ole pakko tehdä mitään, mitä ei halua.
Moni nainen ei halua lapsia ennen kuin on kouluttautunut ja saanut hyvän, vakituisen työpaikan. Me tiedämme, että mies saattaa häipyä taakseen katsomatta milloin tahansa, joten lapsia ei kannata tehdä ellei ole varma, että kykenee huolehtimaan niistä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen ei halua lapsia ennen kuin on kouluttautunut ja saanut hyvän, vakituisen työpaikan. Me tiedämme, että mies saattaa häipyä taakseen katsomatta milloin tahansa, joten lapsia ei kannata tehdä ellei ole varma, että kykenee huolehtimaan niistä yksin.
Ei. Ette tiedä. Te luulette kun otatte sellaisia jännäpanomiehiä ettekö kunnon miehiä. Lisäksi teitä ei kiinnosta muu kuin oma napa. ei se mitä voitte tuoda parisuhteeseen tai mitä voitte antaa lapselle vaan ainoastaan seksi ja raha on asioita mitä haluatte.
Vierailija kirjoitti:
20-vuotias on liian nuori vakiintumaan vielä. Oon ite vakiintunu nuorena ja nyt kolmivitosena miehenä harmittaa ku on niin matala bodycount
Varmaan tarkoitat että yhteiskunta ei kasvata vastuuntuntoisia aikuisia mutta annetaan kuitenkin äänioikeus ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisista on tullut omahyväisiä ja itsekkäitä. He väittää parisuhteen olevan kahleet ja lapsen olevan taakka. He haluavat kaiken ajan itselleen mutta silti he huijaavat tarpeitaan hankkimalla lemmikkejä ja harrastamalla irtosuhteita.
Miehet on rehellisiä itselleen he tunnustaa että tarvitsevat naisen elämäänsä. Miehet kokee tyydytystä kun nainen on onnellinen. Jos nainen kokee olevansa onnellinen ilman miestä. Mies jatkaa sellaisen naisen etsintää jonka tarpeet hän saa tyydytettyä.
Miksi niin moni nainen haluaa täällä että mies seurustelisi samanikäisen kanssa?
Totuus on että +30 naisissa on paljon yksinhuoltaja äitejä jotka toivoo että saisivat miestä. Kuitenkin miehet haluaa nuoren naisen koska miehille nuoruus on tärkein kriteeri kun taas naisille on taloudellinen turva.
Kun naiset hankkii itse taloudellisen turvan he eivät halua miestä kunn
Ei ollut vaan minulla oli erittäin hyvät suhteet. Heidän ansiosta pääsin opiskelemaan yliopistoon ja valmistuin tutkijaksi jotta voin kertoa ihmisille miten asiat on. Oliko kirjoituksessa jotain mikä loukkasi sinua vaikka onkin täysin totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet voi tehdä 20 vuotta töitä kasvattaa varallisuutta ja siten olla haluttu naisten keskuudessa.
Silti sinäkin trollaat täällä jatkuvasti olevasi "komea ja hyvätuloinen mies, joka ei saa naista, koska naiset vaativat liikaa" tai toisinaan "olen lyhyt ja ruma mies, mutta minullakin on oikeus kauniiseen instababyyn".
En ole koskaan tällaista sanonut. Joku toinen on. miksi loukkaannut faktoista ja hyökkäät halventamaan vastapuolta?
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkään mikään parisuhde tai "vakiintuminen" ei ole ison osan nykynuorison tavoitelistalla ollenkaan. Xenniaaleissa ja milleniaaleissa on paljon polygamisteja sekä ihmissuhdeanarkisteja, jotka eivät ole millään tavalla kykeneviä tai harjoitettuja toimimaan monogamisissa olosuhteissa. Eikä kyllä ollut sitäkään aiemmin, joidenkin polygamisuutta vaan katsottiin läpi sormien. Nykyään ei katsota, vaan polygamisteja kohdellaan polygamistien ansioiden mukaisesti.
Vaikuttaa hyvin vahvasti siltä, että kelkkaa kääntyy itsellisten äitien puoleen. Kun naiset kantavat vastuun, se johtaa vääjäämättä siihen, että miehet tulevat menettämään myös oikeutensa suhteessa lapsiin. Tällä hetkellä on menossa ihmiskoe, missä lapsia pompotellaan polygamisesta kodista toiseen, mutta kuten tilastoista voinee päätellä, tämä järjestely ei edistä tai edes ylläpidä lisääntymistä.
Tilanne tulee todennäköisesti kehittymään kohti sitä, ett
Tämä selittää miksi niin moni nuori voi pahoin.
Vierailija kirjoitti:
Tätähän silloin 30 vuotta sitten jauhettiin! Ensin pitää opiskella, sitten saada Vakituinen (!!!) työpaikka ja vasta sitten perustaa perhe. Usein oli vielä että missään kaksiossa ei saa asua vaan pitää olla omakotitalo -mielellään itse rakennettu. Silloin 2000 luvun alkupuolella moni osti 250 neliön talon ja vieläkin on varmaan velkaa siitä kun hinnat olivat tuolloin lähemmäs 300ke.
idiootit jauhoi ja idiootit kuuntelin Ei kannata kuunnella naisia.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo joku uusi juttu? Itse etsin kumppania aktiivisesti ikävuosina 19-37, kuitenkaan pitkää suhdetta saamatta. Sen jälkeen onkin ollu vielä hiljaisempaa.
Minä etsin 13-36 vuotiaaksi kunnes löysin virolaisen nuoren naisen.
Vierailija kirjoitti:
Sain lapsen 35-vuotiaana enkä ole nähnyt asiassa mitään ongelmaa tähän päivään mennessä. Lapsi on jo iso koululainen.
Ennen lasta ehdin nähdä elämää ja maailmaa ja tutustua itseeni. Myös sairastaa syövän. Koen olevani kypsempi ihminen kuin joku 20-vuotiaana vakiintunut, jolla elämä elämättä muun kun äitiyden osalta.
Ehkä minusta tulee vanha isovanhempi, ehkä en koskaan pääse mummoksi. Elän tätä hetkeä. Tiedän useamman nuorena vakiintuneen 2-3 lapsen äidin jolla ei 70-vuotiaana ole yhtään lastenlasta kaikesta huolimatta.
Saitte lapsen vai raiskasitko miehen?
Onko tuo joku uusi juttu? Itse etsin kumppania aktiivisesti ikävuosina 19-37, kuitenkaan pitkää suhdetta saamatta. Sen jälkeen onkin ollu vielä hiljaisempaa.