Pihi ja höveli rahankäyttäjä parisuhteessa?

Kumpikin laittakoon oman osuuden pakollisista mitkä puolitetaan yleensä, kuten asumiskulut. Ruuan suhteen voi se laittaa enemmän, joka tuhlaa enemmän, mutta ei voi olettaa, että se joka haluaisi minimibudjetilla  mennä, ei sitten pistäisi paljon mitään, jottei kustantaisi toisen kotkotuksia.

Jos ei ihan omia ruokia syödä ja jos haluaa olla tarkka, niin sitten pitää vaan laskea jokin oma budjetti omaksi osuudeksi. Olettaisin että jos ei kovin tiukkaa rahasta ei tarvitse tuollaiseen ryhtyä. 

Ei ketään pitäisi kääntää kitupiikiksi tai tuhlariksi väkisin. Sitten erikseen vielä ne näkemykset mihin saa laittaa rahaa ja mihin ei. 

 

Minulla on pihi miesystävä. Emme asu yhdessä. Viisi vuotta olen katsellut. Olen todella rakastunut ja hänkin vaikuttaa siltä.

Emme tule menemään naimisiin, koska se on kuulemma täysin turhaa ja kallista ja vaikuttaisi hänen rahoihin ja omistuksiin.

Avioehto kävisi minulle mutta toisaalta olen hyväksynyt että näin on helpompaa, että ei asuta yhdessä eikä mennä avioon. Rahasta tulisi riita usein.

Minä olen jo perusluonteeltani antelias ja huomaavainen. Raha on vain väline, en ripustaudu siihen.

Hänkin on kyllä mutta toisella tavalla. Hyväluonteinen, avulias, antaa aikaansa. Mutta pihi kuin mikä. 

Ja toisissa asioissa taas ei ole rahastakaan pihi. Ne ovat sitten niitä mitkä hänelle itselleen tärkeitä. Todella kalliita harrastusjuttuja ostaa itselleen. Harkiten kyllä mutta kuitenkin. 

Minulle ei osta koskaan mitään. Ihan vuoden kiertoon kuuluvia lahjojakaan ei osta. Ja välillä kuittailee minulle omien rahojeni käytöstä. Se on tässä ikävintä, ehkä.

Ja ei vie minnekään matkoille, ravintolaan, konserttiin leffaan jne. Jos kinuan kovasti, voidaan mennä lähinnä syömään mutta ei ikinä tarjoa minulle. Minä tarjoan välillä. 

Miehessä on paljon hyvää ja niin kauan kuin häntä rakastan niin siinähän tämä huonokin puoli menee. Mutta kyllä se huono puoli on enkä voi tätä miksikään muuttaa. 

Se vain että jokaisessa on huonoja puolia. Jotakin pitää sietää. Tämä mies on yhtä aikaa sekä aika itsekäs että epäitsekäs.

Ja kyllä tulee ja on kroonisesti olo että olenko edes tärkeä hänelle. Kyllä hänelle raha on tärkeämpi, ei sille ajatukselle mitään voi. Varsinkin jouluisin.

Vierailija kirjoitti:

Aina vain jatkuu miehen pihistely. Lähdetään reissuun, sovittiin ajankohta ja mies kysyi että voinko minä varata junaliput. Ostin ne, mies ei kysynyt että paljonko ne maksoi eikä tarjoutunut maksamaan omis lippujaan. Minä maksan jatkuvasti kaiken. Alkaa pikkuhiljaa nyppimään. Haluaisin lähteä kylpylälomalle viikonlopuksi kotimaassa. Mies varmasti lähtisi mielellään, jos maksan hänenkin reissun. Periaatteessa voisin, mutta haluaisin maksaa puoliksi. 

Hyi, mikä epämiehekäs lokki äijä, aivan avoimesti siipeilee! Nyt suoraan kissa pöydälle ja sen mukaan päätöksiä

itsekin katselin tällaista yli 5v, mutta sitten kun suurin ihastus loppui, ärsyynnyin niin paljon ( toki muitakin syitä oli) että suhde sai päättyä. Olimme molemmat siis keskimäärin hyvätuloisempia kuin useimmat. Mies vaan oli sitä tyyppiä jonka ( lähes) ainoa nautinto tuli siitä kun sai ihailla jatkuvasti kasvavaa saldoaan/sijoituksiaan. Ei oikein itselleenkään suonut mitään hyvää (esim ulkona syöminen, matkoilla aina halvimmat hotellit lutikoineen, kaupasta ale -maksalaatikot jne)

itse sain moitteita hedonismista, ja "tuhlailevasta" elintavoista. Mainittakoon että olen aina ollut harkitseva rahankäyttäjä, en osta juurikaan mitään turhaa vaan ostan mieluummin laatua. Nautin laadukkaasta ruoasta ja juomasta ja osaan sitä itsekin tehdä hyvistä raaka-aineista. Säästöjäkin on, ja asun tuloihini nähden kohtuu vaatimattomasti. Mutta olen kyllä luonteeltani  antelias ja mielelläni muistan läheisiäni merkkipäivinä ja muutenkin, annan myös hyväntekeväisyyteen, kutsun mielelläni ystäviä kylään jne.  

Ja fakta on, että kaksi näin arvomaailmaltaan erilaista ihmistä eivät vain voi olla pidempään yhdessä, jossain vaiheessa alkaa tökkiä jommankumman puolelta. Parempi olla arvomaailmaltaan samankaltaisten ihmisen seurassa. Ääretön pihiys on itselleni äärimmäisen vastenmielinen luonteenpiirre. Vaan tulipa sekin nähtyä ja koettua.

Vierailija kirjoitti:

30 vuotta yhdessä ja mies on todella saita, joten meillä on ollut aina omat rahat ja tilit. Itse en maksa mitään miehen sukulaisille, se on miehen asia. Piknikille ostaa tarjottavat se, joka piknikille haluaa. Itseeni törsään huolettomasti ja mies taas hilloaa rahojaan sijoituksiin. Avioehtoa ei ole, joten aika turhaa touhua mieheltä.

Mitä ihmeen turhaa touhua, jos ei halua törsätä estottomasti? Eikö hän saa säästää itselleen? Todella hassua puhua avioehdosta. 

Tunnen samanlaisen. Koskaan ei osta mitään, mutta aina maistuu kun tarjotaan. 

Siis minkä ihmeen takia maksat nuo jutut ettei hänen tarvitse käyttää senttiäkään? 

Minä lähtisin lomalle ja kävisin yksin syömässä ja nähtävyyksiä katsomassa. 

Eksä pihisteli tosi paljon, mutta lopulta osti tosi hulppean asunnon. Sinne ne pihistelyrahat menivät. Hänellä oli tarkoitus pihistelyyn. 

No olisit antanut ostaa nuupahtaneen kimpun. Miksi sinun piti päsmäröidä siinä ja vielä maksaa kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Siis minkä ihmeen takia maksat nuo jutut ettei hänen tarvitse käyttää senttiäkään? 

Minä lähtisin lomalle ja kävisin yksin syömässä ja nähtävyyksiä katsomassa. 

Parisuhteessa olisi mukava kuitenkin viettää aikaa yhdessä ja saada yhteisiä elämyksiä. Miehen kanssa me lähinnä ulkoilutetaan koiraa, laitetaan ruokaa, jutellaan jne. Se on tosi mukavaa. Mutta haluaisin käydä joskus ulkona, mitä hän ei ehdota juuri koskaan. Tulee ajatus, etten ole hänelle yhtään tärkeä. Minuun ei tarvitse panostaa, ei vaivaa eikä rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eksä pihisteli tosi paljon, mutta lopulta osti tosi hulppean asunnon. Sinne ne pihistelyrahat menivät. Hänellä oli tarkoitus pihistelyyn. 

Jep. Hienoa että oli tarkoitus mutta aika ärsyttävää jos siihen on käytetty ex puolisoidensa rahoja. Esim syönyt puolison tarjoamat ruuat ym surutta ja säästänyt omaan asuntoon kun ei itse koskaan tarjonnut tai osallistunut kuluihin.  Sitten erotaan ja hienoa että miehellä on tuhansia euroja enemmän koska lokkeillut muiden kukkarolla. Ja sitten ylpeänä esittelee hankintaansa. Tai vaikka asuttaisiin edelleen yhdessä siellä hienossa talossa niin se on vain tuon miehen nimillä ja taatusti avioehto ym. Ja usein homma jatkuu että puolison kuuluu maksaa kaikki juoksevat kulut koska toinen on ostanut yksin asunnon ja lyhentää sen lainaa

Olimme menossa kyläilemään hänen lähisukulaiselleen, jota en ollut vielä koskaan tavannut. Minua olisi hävettänyt viedä sinne yhdessä sellaiset kukat, jotka olisivat jo seuraavana päivänä olleet biojätemateriaalia. Halusin antaa hyvän ensivaikutelman. Ja en olisi itse ilahtunut sellaisista kukista jotka ovat puolikuolleita jo kun ne annetaan. 

Ei toimi, jo läheisenä ystävänä tämä erilainen rahankäyttö alkaa ärsyttämään ainakin tätä pihimpää osapuolta jolta hövelimpi on sitten lainailemassa kun omat rahansa hassannut. "Saat ens torstaina takas kun saan rahaa". Tullut aika tutuksi

Pihille tuntematon ominaisuus on huomaavaisuus. Se on tärkeä asia kun haluaa olla kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa. On tullut olo, että tämä piirre on vähenevä luonnonvara, kun minäminä ihmiset tuntuvat nykyään olevan se vallitsevin ihmiskunnan ominaisuus. Huono juttu, kun se tuskin lisää kenenkään hyvinvointia tässä yhteiskunnassa. Huomaavaisuus toisia kohtaan ei välttämättä maksa mitään, asenne riittää. Pihi luonne ei tätä luonteenpiirrettä  tunnista/tunnusta, valitettavasti. Tämä on yksi niistä pitkän elämän mukanaan tuomista  elämäni opeista. Vältä luonteeltaan pihejä ihmisiä.