Oletko joutunut eroamaan puolisostasi tämän tuhlailevaisuuden vuoksi?

Se oli vaikeaa aikaa.

Olen. Minulle olisi käynyt se että ex-vaimo käytti omat rahansa mutta kun hän halusi pistää minunkin rahat sileäksi niin sitä en voinut hyväksyä millään. Ei ole kiva olla koko aika PA. Ero siis tuli vaikka se sattuikin.

Mielielokuvani: Expensive Women.

Riitoja ainakin niistä asioista tuli paljo. Toisen käytös rahasta eri kuin minun. Toine asui viä kotonaan kun tapasimme. No oli tottunut ostelee elektroniikkaa palkoilla. Kun asumismenoja ei ollu pahemmi. Mitä ny jotai ruokia osteli kotia siis vanhempien luo.

No mä jouduin kans niiden takia ongelmiin.. No avioeroon voi olla että vaikutti. Mut myös lopulta henkinen eri jo kolme vuotta asuttiin hieman eri paikoissa viikot. No ero tuli lopulta. Monien asioiden summa kai. 

Raha pyörittää maailmaa.

Meillä on puolison kanssa erilainen tapa käyttää rahaa. Mutta niin kauan kun käyttää omiaan, mikäs minä olen siihen mitään sanomaan. Joskus olen yrittänyt ns. puhua järkeä (siis omasta näkökulmastani järkeä) mutta kun toinen haluaa jotain nyt niin hän haluaa sen nyt. 

Toisaalta menneisyydessä mulla on suhde jossa toinen oli äärimmäisen pihi. Minusta se oli pahempi. Se vaikutti myös minuun huomattavasti enemmän kuin nykyisen puolisoni hieman hövelimpi suhtautuminen rahaan. 

En ole varsinaisesti joutunut eroamaan. Mutta ex-puolison tapa pistää kaikki sileäksi, oli yksi ärsytyksen aiheuttaja. Uusi auto, uusi tv, uusi grilli... Aina, kun tuli ylimääräistä, se piti tuhlata johonkin turhaan. Ja kaikki piti olla uutta ja hienoa. 

Ai-ja-ha.

Meillä kaatui suhde rahariitoihin. Miehen mielestä hänen rahansa olivat hänen omiaan ja minun meidän yhteisiä. 

Selitti vielä pokkana, että sehän on täysin minun ongelmani, jos päätän käyttää rahani vuokraan, laskuihin ja ruokaan. Kukaan ei pakota. Molemmat kun saavat käyttää rahansa juuri niin kuin haluavat. 

Minä päätin siis käyttää rahani vain oman elämäni rahoittamiseen. 

Pakollisten menojen jakamisen suhteessa pitäisi olla itsestäänselvyys. Kumpikin osallistuu sen mitä voi. Sen jälkeen sitten loppu on neuvoteltavissa, vaikka periaatteessa loput "omat" rahat voi mielestäni käyttää vapaasti, olen onnellinen siitä ettei meillä kumpikaan silmittömästi tuhlaa turhaan.

Oma äiti usein huolissaan siitä miten pärjätään, mutta hyvin meillä menee kun pidetään menot kurissa. 

Ei suoraan tuhlailun takia vaan riitojen ja epävarmuuden takia joka tuhlailusta aiheutui.

Mun puoliso on taas enemmän nuukan sorttienen. Tietysti kun oltiin velkaisia ja tiukilla aikanaan, niin siitä jäi sitten se pihistäminen päälle. Kun ostaa jotain niin ostaa kyllä sitten laadukasta, mutta aina tutkii, voisiko ne hajonneet lenkkarit vielä liimata kasaan.

Minun ostoksiini ei ole koskaan puuttunut.

Pikavippeja, pikavippeja, pikavippejä. Niistä korkoja ja taas pikavippejä. Olipa kiva olla tollasen kanssa naimisissa. Käteni ristin kun siitä pääsin vihdoin eroon. Yhteiset lapset joten ero otti aikansa. Ja valehtelua oli tietysti niistä vipeistä silmät suut täyteen. Lopulta sitten selvisi että miten paljon niitä oli. Joka hitsin firmasta mitä vaan on olemassa. 

Jouduin melkein eroamaan mutta sitten tulin järkiini ja opin paremmaksi rahankäyttäjäksi. Nyt on puskursirahastoa ainakin kolmeksi kuukaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin melkein eroamaan mutta sitten tulin järkiini ja opin paremmaksi rahankäyttäjäksi. Nyt on puskursirahastoa ainakin kolmeksi kuukaudeksi.

Hienoa!

Monesti tulee yllätyksenä parisuhteessa että toinen onkin aivan kädetön ja holtiton raha asioissa. Salaillaan velkoja ja kierrellään kaarrellaan kun lopulta epäilet jotain. 

No olette tekin kun otatte eron puolisosta raha-asioiden takia. Ette tainnut edes oikeasti rakastaa siippojanne.

Vierailija kirjoitti:

No olette tekin kun otatte eron puolisosta raha-asioiden takia. Ette tainnut edes oikeasti rakastaa siippojanne.

No rakastaako se puoliso sua, jos pistää talouden budjetin persiilleen ihan omien mielihalujensa mukaan? Varsinkin, kun tietää, että se stressaa sua?

Vierailija kirjoitti:

Olen. Minulle olisi käynyt se että ex-vaimo käytti omat rahansa mutta kun hän halusi pistää minunkin rahat sileäksi niin sitä en voinut hyväksyä millään. Ei ole kiva olla koko aika PA. Ero siis tuli vaikka se sattuikin.

Ex-naisystäväni oli samanlainen. Ensiksi hän käytti omat rahansa ja sitten minun. Kun palkka tuli niin siitä meni kaksi tai kolme viikkoa niin rahat oli jo täysin loppu. Meidän yhteiset tulot olivat kuitenkin noin neljä tonnia joten siitä voi jo päätellä jotain miten paljon hän tuhlasi. Katselin sitä touhua aivan liian kauan ja meillä olikin loppuvaiheessa jatkuvasti riitaa rahasta.

Sitten eräs päivä kyllästyin lopullisesti. Kerroin hänelle, että minä lähden nyt johon hän vastasi vain "Hyvä. Muuta äkkiä" tai jotain sellaista. Vuokrasin itselleni toisen asunnon ja muutin saman tien pois (siitä vasta raivo kuitenkin repesi vaikka hän alunperin halusi minun muuttavan pois).

Kenenkään ei pitäisi laittaa munia samaan koriin, molemmilla omat tilit, säästöistä ei kannata puhua.  On koukuttavia ihmisiä jotka saavat aina muut maksamaan kulunsa.  Kun sanot jotain he selittävät ettei kuulu hyviin tapoihin puhua rahasta.