Onko teillä elämässä ihmisiä jotka oikeasti rakastavat teitä?
Keitä he ovat?
Minua rakastaa aidosti varmaan vain lapseni ja oma isäni. Siskoni ja hänen perhe myös jossain määrin. Läheisistä työtovereista toivoisin samaa mutta en tiedä onko se molemminpuolista.
- N40, sinkkuäiti
Kommentit (42)
En määrittele itseäni muiden mielipiteiden kautta.
Ei ole. En ole kenellekkään se elämän tärkein henkilö. Romanttisessa suhteessa en ole ollut koskaan :/ N36
Eipä äidin lisäksi ketään. Ehkä isä omalla tavallaan.
Tuossahan tuo istuu vieressä. Rakastanut jo 39 vuotta. 💕
Mies ja lapsi. Veli varmaan välittää, mutta että rakastaisi... en ainakaan omia ajatuksia veljestä sanoisi rakkaudeksi, ollaan aika etäisiä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. En ole kenellekkään se elämän tärkein henkilö. Romanttisessa suhteessa en ole ollut koskaan :/ N36
Romanttinen rakkaus ei tee kenestäkään tärkeintä henkilöä kenellekään. Ero on luonnollinen päätös parisuhteelle missä tahansa tapauksessa ja "parisuhderakkaus" on puhtaasti ehdollista vaihtokauppaan perustuvaa tunnetta sen aikaa, mitä sitä kestää.
Ei ole, mutta jotenkin olen lakannut välittämästä asiasta. Yksin täällä joka tapauksessa tarvotaan. En itsekään enää välitä muista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. En ole kenellekkään se elämän tärkein henkilö. Romanttisessa suhteessa en ole ollut koskaan :/ N36
Romanttinen rakkaus ei tee kenestäkään tärkeintä henkilöä kenellekään. Ero on luonnollinen päätös parisuhteelle missä tahansa tapauksessa ja "parisuhderakkaus" on puhtaasti ehdollista vaihtokauppaan perustuvaa tunnetta sen aikaa, mitä sitä kestää.
No kyllä se nyt vaan tekee. Vanhemmat on jo kuolleet ja tenava on äijä joten pärjää itsekin.
Ei ole koskaan ollut. Silloin ollaan yhteydessä kun ollaan vailla jotakin. Muuten asiani eivät kiinnosta ketään. Kukaan ei ole koskaan sanonut tai näyttänyt rakkautta.
n42
Vierailija kirjoitti:
En määrittele itseäni muiden mielipiteiden kautta.
Se, että elämässäsi on mukana sinua rakastavia ihmisiä, määrittää sinut?! Toki jos täysin rakkaudettomuudessa joutunut kasvamaan, voi määritellä sinut. Kyllä minulla on hyvä olla, kun minulle tärkeät läheiset minua rakastaa.
Toivon, että lapset rakastaisi mutta eivät he sitä sano. En tiedä onko muita. Varmaan ainakin useita jotka välittävät, jos eivät rakasta. Eli olen kuitenkin onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan tuo istuu vieressä. Rakastanut jo 39 vuotta. 💕
Näköjään ei tykätä, jos pariskunta on pysynyt yhdessä vuosikausia ja vieläkin tykkäävät toisistaan.
En ole koskaan avioitunut, mutta onneksi minulla on piirissäni ihmisiä, jotka aina silloin tällöin vilpittömästi kertovat rakastavansa minua, ja kuinka paljon heille merkitsen. Muistavat synttärinikin.
Juuri nyt minulla ei valitettavasti ole lemmikkejä.
Odotan kuitenkin innolla uutta perheenjäsentä/jäseniä tulevaisuudessa.
Koen eläimet uskomattoman hoivaavina, äkykkäinä sielunhoitajina. Bondaan hyvin syvästi. Kissoihin, kaneihin, marsuihin, koiriin, hevosiin. Joku lahja tuokin kai on.
Juu ei
muuta kuin silloin kun saa minulla teettää jotain sellaista mitä ei itse huvita tehdä.
Lapset ja mies ainakin päivittäin niin sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että lapset rakastaisi mutta eivät he sitä sano. En tiedä onko muita. Varmaan ainakin useita jotka välittävät, jos eivät rakasta. Eli olen kuitenkin onnekas.
Tietysti lapset rakastaa ja olet heille tärkein ihminen (heidän omien lapsiensa ohella). Se on luonnonlaki.
Ihana kysymys, kiitos. Mutta omalla kohdallani valitettavasti ei ole nyt, eikä ole ollut koskaan.
Ei oikeastaan, välinearvo minulla toki on joillekin.