Mies sairastaa muistisairautta vai ei vaan kuuntele?
Meillä on jo pidempään ollut se ongelma että lähes päivittäin joudun sanomaan erinäisistä asioista miehelle kun hän esim. kysyy jotain, että mähän just kaks minuuttia sitten sanoin sulle tämän tai esim. aiemmin päivällä tms.
Tämä on toistuvaa ja ollut sitä jo kuukausia. Hänellä ei ole mitään muita muistisairauden oireita. Ikää juuri 40v. Hän sanoi että varaa ajan testeihin. Nyt kysyin että onko varannut. Kuulema on. Kysyin milloin on aika, ei muista. Kysyin mihin on kirjoittanut sen ylös, ei muista.
Muutenkin ollut kommunikaatio-ongelmaa ja mua on alkanut rasittaa että hän ei selvästikään vain kuuntele mitä sanon, ihan sama mistä. Nyt hän on siis mielestään muistisairas ja minä häntä parkaa syyllistän.
Mitä mieltä, näinkö muistisairaus alkaa? Vai onko tämä taas yksi keino uhriutua ja tehdä minusta se pahis?
Joo tiedän, ainakin puolet vastauksista on varmasti sitä että eipä ihme ettei jaksa mua kuunnella mutta jospa joku järkeväkin vastaisi. Kommunikaatio on kuitenkin todella tärkeää ja jos siitä tulee tällainen ongelma, niin en aio kovin kauan olla häntä piinaamassa.
Kommentit (56)
Sama kotikuulon alenema täälläkin. Olen vuosien saatossa pohdiskellut, että se on varmaan yhdistelmä tarkkaavaisuushäiriötä, liian lyhyitä yöunia, ja sitä ettei vaan kiinnosta. En ole enää vuosiin kertonut asioitani (enkä lapsen asioita) miehelle vaan ystävilleni. Meillä on pelkkä yhteistalous, emme ole läheisiä.
Jatkan (42): mies ei myöskään muista asioita, joista olen kertonut kymmeniä kertoja, kuten että en pidä suklaasta. Ostaa silti aina lahjaksi suklaata. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, useita kertoja vuodessa muistutan että en pidä suklaasta, mutta asia ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Ollaanko me saman miehen kanssa naimisissa! Saman ikäinen mies, epäiliin yhdessä muistisairautta.
Todellisuudessa miestäni ei vain kiinnosta kuunnella. Käyttäytyy juuri samoin, kuin miehesi.
Sama täällä, mutta olemme 75 +.
Sukuvika, appi oli just samanlainen. Ei ollut muistisairautta, muuten vaan v$#%ittuili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se kotokuulon alenema.
Ja tämän aiheuttaa jatkuva nalkutus.
Oi, vihdoin tämä :D mitä nalkutusta on se että minä, se joka tästä kodista poistuu, käy kaupassa ja suunnittelee kaiken toiveiden mukaan, ostoksia purkaessa kertoo mitä huomenna on ruoaksi niin hän sitä tiedustelee hetken päästä!? Mistä olen nalkuttanut?? Olen esim. jostain lasten asiasta maininnut ja seuraavana päivänä hän kysyy että mitenköhän se asia. Minä sanon että kyllähän mä tämän juuri kerroin. Ja tämä toistuu lukuisissa asioissa päivittäin! Ja kun hän ei muista, minä olen syyllinen. Nalkutusta olisi jos koko ajan käskisin häntä vaikkapa imuroimaan, mitä en tee.
Siis nalkutat koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Sama kotikuulon alenema täälläkin. Olen vuosien saatossa pohdiskellut, että se on varmaan yhdistelmä tarkkaavaisuushäiriötä, liian lyhyitä yöunia, ja sitä ettei vaan kiinnosta. En ole enää vuosiin kertonut asioitani (enkä lapsen asioita) miehelle vaan ystävilleni. Meillä on pelkkä yhteistalous, emme ole läheisiä.
Hän kyllä ehtii nukkua. Minä en haluaisi jättää meidän asioita kertomatta kun kuitenkin saman katon alla asutaan. Mutta pikkuhiljaa olen alkanut opettelemaan siihen että vaikka kuinka tulis mieleen että kerronpa hänelle, niin jätän välistä. Hän on opettanut mut siihen että turha vaiva. Ja vihdoin mä olen alkanut oppia. Luultavasti hän on joku päivä se mies jolle ero tuli ihan yllätyksenä. Meillä vaan lisänä se että tuollainen loukkaus kostetaan näin ilkeälle ihmisille lasten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se kotokuulon alenema.
Ja tämän aiheuttaa jatkuva nalkutus.
Oi, vihdoin tämä :D mitä nalkutusta on se että minä, se joka tästä kodista poistuu, käy kaupassa ja suunnittelee kaiken toiveiden mukaan, ostoksia purkaessa kertoo mitä huomenna on ruoaksi niin hän sitä tiedustelee hetken päästä!? Mistä olen nalkuttanut?? Olen esim. jostain lasten asiasta maininnut ja seuraavana päivänä hän kysyy että mitenköhän se asia. Minä sanon että kyllähän mä tämän juuri kerroin. Ja tämä toistuu lukuisissa asioissa päivittäin! Ja kun hän ei muista, minä olen syyllinen. Nalkutusta olisi jos koko ajan käskisin häntä vaikkapa imuroimaan, mitä en tee.
Siis nalkutat koko ajan.
Okei, nalkutusta on se että kerron mitä ruokaa arvon herralle on ostettu ja mitä hänen lapsiensa elämään liittyy, ok :D
Hän vieläpä itse näitä kysyi kun olen näistä kertonut jo, mutta kyllä, se on nalkutusta :D
Kuulostaa siltä kuuluisalta VALIKOIVALTA KUULOLTA. Sitä esiintyy kaikilla. 🥱
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä kuuluisalta VALIKOIVALTA KUULOLTA. Sitä esiintyy kaikilla. 🥱
Ymmärrän tän tiettyyn pisteeseen asti. Mutta kun joka päivä useamman kuukauden ajan joutuu sanomaan että justhan mä sanoin, niin ymmärrän että mun sanomiset ei merkitse mitään. Se ongelma vaan on se että mulle silti väitetään muuta ja minusta tehdään se ilkeä ihminen. Mä haluaisin vaan toimivaa konmunikaatiota. Mä en saa sitä yksin toimimaan.
Pitää olla todella palavasti rakastunut, että asuu yhdessä miehen kanssa, koka ei käy töissä eikä osallistu arkielämään , eikä ole edes kiinnostunut. Jota pitää paapoa. Tai sitten on hoitosuhde kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla todella palavasti rakastunut, että asuu yhdessä miehen kanssa, koka ei käy töissä eikä osallistu arkielämään , eikä ole edes kiinnostunut. Jota pitää paapoa. Tai sitten on hoitosuhde kyseessä.
Tunnenkin itseni lähes omaishoitajaksi. Kerran sanoinkin sen. Hän käänsi sen heti niin että onpa ikävää että haluan tuntea niin. Korjasin kyllä heti että nimenomaan en halua tuntea niin! Mutta kääntämällä asiat näin, minusta saadaan se syyllinen. Joka ikinen kerta. Eihän täälläkään kukaan usko mutta manipulointia joka käänteessä. Huono tilanne, lähden tai jään.
Vierailija kirjoitti:
'Ei sitä vain kiinnosta mitä sanot. Yleensä miehiä ei kiinnosta puoliso mitenkään eikä ne kuuntele eikä puhu. Luultavasti se, että se viitsii puhua kuin ei muistaisi kertoo vain siitä, että se kouluttaa sinua olemaan puhumatta hänelle mitään. Minä jatkoin sitkeästi tuosta käytöksestä huolimatta, kunnes nyt jo ex, tuskastui, ettenkö tosiaan ymmärrä ettei hän kuuntele ja että minä puhun viikosta toiseen yksin. Ja siis hän ei halunnut erota. Hän halusi vain että en ikinä puhu, pidän kodin siistinä, maksan laskut ja olen pois hänen silmistään, mutta en kuitenkaan kodin ulkopuolella, koska hän oli raivomustasukkainen.'
Todella surullinen mutta kovin tyypillinen parisuhteen elinkaari. Finanssien ja käytännön tasolla jaetaan..
mutta henkinen, mentaalinen, emotionaalinen yhteys loistavat miehen ja naisen välillä poissaolollaan.
Kaikkea hyvää Sinulle! 🤍
Kaiken tuon kertomasi perusteella kuulostaa, että kyse on pääasiassa kiusanteosta ja manipuloinnista. Purkaa pahaa oloaan sinuun eikä kunnioita sinua lainkaan. Itse ehdottaisin, että kokeilisit luopua kaikesta ylimääräisestä asioista huolehtimisesta ja kommunikaatiosta, koska hän selkeästi "taistelee" sitä vastaan. Elät ja touhuat omiasi, koeta vaikuttaa mahdollisimman iloiselta ja tyytyväiseltä, et kiinnitä häneen huomiota, pakolliset asiat huikkaat ohimennen ja hänen kysymyksiinsä vastaat puolihuolimattomasti ja lyhyesti. Otat siis ns etäisyyttä häneen, keskityt tekemään kaikkea itsellesi mukavaa ja mielellään mahdollisuuksien mukaan kodin ulkopuolella. Tämä voisi "rikkoa" teidän välille syntynyttä myrkylliseltä kuulostavaa asetelmaa. Ja tässä ei siis ole kyse mistään kostosta, vaan tilan ottamisesta ja antamisesta sekä teidän palauttamisesta kahdeksi erilliseksi aikuiseksi ihmiseksi, joilla on vastuu itsestään ja omasta toiminnastaan.
No mulla oli yksi tuollainen. Päädyin kuitenkin, että oli jonkinlainen "narsisti" tms. häiriintynyt. eli osoitti piittaamattomuuttaan mua ja elämääni kohtaa lukuisilla monilla muillakin tavoilla ja päädyin, että tuo, ettei muista mitään eikä kuuntele, on yksi syys osoittaa, kuinka vähän välittää.
Pahin suhde koskaan. Huomasin, että sellainen täydellinen piittaamattomuus on kontrollointiakin pahempi piirre. Ei muistanut kahden vuoden seukkauksenkaan jälkeen mun työpaikkaa, lasten nimiä tms.
Todella toki elämäni pahin virhe, että deittailin tuota mulkeroa ylipäätänsäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen jättämään ko. henkilön ..mäkeen vaan ja uusi tilalle ennenkuin homma menee hankalaksi
Ennen kuin menee hankalaksi? On luvannut että hankalaksi menee jos otan eron.
Ei kukaan halua olla tuollaisen miehen kanssa. Ota ero ja palkkaa asianajaja, siinähän mies voi vapaasti olla niin hankala kuin tahtoo. Voit sitten estää hänet, jääköön kiukuttelemaan yksinään. Yhteisen asunnonkin voi myydä, vaikka mies vastustaisi, hakemalla käräjäoikeudesta yhteislmistuksen purkua. Hanki nyt alkuun oma asunto. Ota myös kopiot valmiiksi miehen raha-asioista, tileistä, verotuksesta tms, kun hän yrittää niitä kuitenkin salailla. Yhteiseltä mahdolliselta tililtä siirrä puolet itsellesi, ota jo etukäteen talteen omat tärkeät dokumenttisi, passi, asiakirjat, tärkeitä tavaroita ne ja siirrä turvaan toiseen paikkaan, jos mies aikoo alkaa tuhota niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen jättämään ko. henkilön ..mäkeen vaan ja uusi tilalle ennenkuin homma menee hankalaksi
Ennen kuin menee hankalaksi? On luvannut että hankalaksi menee jos otan eron.
Ei kukaan halua olla tuollaisen miehen kanssa. Ota ero ja palkkaa asianajaja, siinähän mies voi vapaasti olla niin hankala kuin tahtoo. Voit sitten estää hänet, jääköön kiukuttelemaan yksinään. Yhteisen asunnonkin voi myydä, vaikka mies vastustaisi, hakemalla käräjäoikeudesta yhteislmistuksen purkua. Hanki nyt alkuun oma asunto. Ota myös kopiot valmiiksi miehen raha-asioista, tileistä, verotuksesta tms, kun hän yrittää niitä kuitenkin salailla. Yhteiseltä mahdolliselta tililtä siirrä puolet itsellesi, ota jo etukäteen talteen omat tärkeät dokumenttisi, passi, asiakirjat, tärkeitä tavaroita ne ja siirrä turvaan toiseen
👍
Oi, vihdoin tämä :D mitä nalkutusta on se että minä, se joka tästä kodista poistuu, käy kaupassa ja suunnittelee kaiken toiveiden mukaan, ostoksia purkaessa kertoo mitä huomenna on ruoaksi niin hän sitä tiedustelee hetken päästä!? Mistä olen nalkuttanut?? Olen esim. jostain lasten asiasta maininnut ja seuraavana päivänä hän kysyy että mitenköhän se asia. Minä sanon että kyllähän mä tämän juuri kerroin. Ja tämä toistuu lukuisissa asioissa päivittäin! Ja kun hän ei muista, minä olen syyllinen. Nalkutusta olisi jos koko ajan käskisin häntä vaikkapa imuroimaan, mitä en tee.