Hakiko sinunkin isäsi juhannuksena muovikorillisen kaljaa kaupasta?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Meille haettiin korillinen limsaa.
Oliko limsapullossa repäisykorkki?
Mikä ihmeen kyselyikä sulla on?
70- lukuun kuuluu nostalgisesti tuo repäisykorkki, joka saattoi tehdä haavan sormeen. Minäkin muistan myös ruskean pussin, johon esim. kossupullo laitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Juhannuksena lapset sai pommaccia
Muunmuassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Meille haettiin korillinen limsaa.
Oliko limsapullossa repäisykorkki?
Tästä on niin monta vuosikymmentä, että en muista millaisia korkit olivat. Aika pieniä lasipulloja olivat. Muistan joitakin nimiäkin, kuten Jubileum ja tietysti Jaffa.
Se oli kruunukorkki ja avattiin pullonavaajalla.
70- luvulla ei ollu kruunukorkkeja limsapulloissa.
Isäni kaljat oli puukorissa. Sitten piti saada Slivovitsin luumuviinaa. Sain tyhjät pullot askarteluun juhannuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Oli yleensä töissä tienaamassa pyhälisiä.
Nekin saisi lopettaa.
Isä, isoisä ja eno olivat yhdessä tyhjentäneet kaljakorin ja jotain kirkasta. Isoisä nukkui oranssin Sopu-teltan oviaukossa niin että jalat oli ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Eikö hae mieheni, poikani eivätkä vävytkään
Juopotko ne tätäkin alapeukuttaa?
Joulu tai juhannus, tärkein ostos on kaljakori.
Kyllä. Isäni myös käski minut autotallin seinää vasten seisomaan gangaku asentoon ja heitteli miinua tyhjillä pulloilla.
Hänellä oli kova tapa valmentaa, jos kinkkailin väärin niin tuli lasinsiruja jalkaan.
Hän myös laittoi minut sparraamaan itseään vastaan ja sain mättää häntä täysillä. Isäni otti tukevana kaikki iskut vastaan ja nauroi läskit vyötäröllä hirnuen. Toisinaan hän yllätti ja vetäsi laajakaarisen avokämmeniskun päähäni ja moitti miten en nähnyt sitä tulevan tai osanut torjua, vaikka hän on niin kovasti yrittänyt valmentaa minusta kovaa kuin kruppingin terästä.
Kännissä hän sitten yömyöhään hakkasi tiiliskiviä ja kattotiiliä rikki ryyppyringissä ja minutkin oli kutsuttu mukaan.
Onnistuin rikkomaan jokusen tiilen. Kaljapulloja hajottivat kämmensyrjäiskuilla. Onnistunut isku oli sellainen että pullo ei hajonut kokonaan vaan siitä lähti ikään kuin hattu irti ja loput osasta jäi ehjäksi.
Meidän isä nojasi etukenoon omaan läskimahaansa ja näytti välillä olevan sammunut asentoonsa. Nuokkui koko päivän auringossa tai ihan sateellakin nuotion äärellä valvoen tulta.
Hänelle tuli ja metelin pitäminen oli tärkeää juhannuksena. Se piti pahan loitolla.
Kännit oli perintenen tapa ylläpitää energiatasoja.
Siinä minä hänet muistan edelleen. Nuotion äärellä nojaamassa omaan isoon vatsaansa. Naama punaisena ja rasvasta kiiltävänä. Silmät tihruiset tai pienet iloiset viivat ja se tuhina mikä kävi kun makkaraa pisteli suuhunsa.
Se oli kuin syöttöpersu. Pikkusiskoni aina kikatti kun isää syötti nakein ja makkaroin. Välillä piti olutpulloa työntää suuhun. Niin se isä louskutti menemään makkarasohjoa ja olutta turvassaan. Tuhisi innoissaan onnessaan.
- Mettumaaret! MEeeeettumaaret! Mie halluun METTUMAARETTIA!
Niin hän äitiä kutsui. Äidin nimi oli Maarit ja isä halusi myös mettua. Metusta me lapset ei tiedetty mitään ja voi vain arvailla mitä isän haluama mettu oli.
Vierailija kirjoitti:
Meidän isä nojasi etukenoon omaan läskimahaansa ja näytti välillä olevan sammunut asentoonsa. Nuokkui koko päivän auringossa tai ihan sateellakin nuotion äärellä valvoen tulta.
Hänelle tuli ja metelin pitäminen oli tärkeää juhannuksena. Se piti pahan loitolla.
Kännit oli perintenen tapa ylläpitää energiatasoja.
Siinä minä hänet muistan edelleen. Nuotion äärellä nojaamassa omaan isoon vatsaansa. Naama punaisena ja rasvasta kiiltävänä. Silmät tihruiset tai pienet iloiset viivat ja se tuhina mikä kävi kun makkaraa pisteli suuhunsa.
Se oli kuin syöttöpersu. Pikkusiskoni aina kikatti kun isää syötti nakein ja makkaroin. Välillä piti olutpulloa työntää suuhun. Niin se isä louskutti menemään makkarasohjoa ja olutta turvassaan. Tuhisi innoissaan onnessaan.
- Mettumaaret! MEeeeettumaaret! Mie halluun METTUMAARETTIA!
Niin hän äitiä kutsui. Äidin nimi oli M
Jotain lihaisaa varmaan, se mettu.
Ei. Isä oli pihi ja ei juonut alkoa ollenkaan eikä sitä ostettukaan. Saksalainen aviomieheni (asumme Saksassa) sensijaan ostaa usein erilaisia oluita kellariin, siellä niitä on vinot pinot, laatikoita ja koreja. Kerran viikossa perjantaina hän sitten juo yhden pullon olutta illalla. Voi olla että minä juon kaksi pulloa viikossa, tosin alkoholitonta olutta juon.
Vierailija kirjoitti:
Meidän isä nojasi etukenoon omaan läskimahaansa ja näytti välillä olevan sammunut asentoonsa. Nuokkui koko päivän auringossa tai ihan sateellakin nuotion äärellä valvoen tulta.
Hänelle tuli ja metelin pitäminen oli tärkeää juhannuksena. Se piti pahan loitolla.
Kännit oli perintenen tapa ylläpitää energiatasoja.
Siinä minä hänet muistan edelleen. Nuotion äärellä nojaamassa omaan isoon vatsaansa. Naama punaisena ja rasvasta kiiltävänä. Silmät tihruiset tai pienet iloiset viivat ja se tuhina mikä kävi kun makkaraa pisteli suuhunsa.
Se oli kuin syöttöpersu. Pikkusiskoni aina kikatti kun isää syötti nakein ja makkaroin. Välillä piti olutpulloa työntää suuhun. Niin se isä louskutti menemään makkarasohjoa ja olutta turvassaan. Tuhisi innoissaan onnessaan.
- Mettumaaret! MEeeeettumaaret! Mie halluun METTUMAARETTIA!
Niin hän äitiä kutsui. Äidin nimi oli M
Hyi stana.
Totta kai. Jotain hirveintä Lahden Erikoista sininen korillinen. Ja loppuillasta konjamiiniä.
Ei, mutta äiti haki ja vielä enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Meille haettiin korillinen limsaa.
Sama. Niitä limuja säilytettiin kylmässä kellarissa ja sieltä haettiin.
Isäni ei käyttänyt ollenkaan alkoholia.
Teitääkseni ei ole pullollistakaan koskaan ostanut.
Minun isäni kaljat oli puulaatiossa. Tästä on jo hieman aikaa, 40-luvulla.
Ei hakenut koskaan. Jos olisi hakenut, mitä sitten.