Mikä mennyt vikaan että lapsi kiusaa omaa äitiään

Oooo  miten mukaviisasta puhtta...joka perhe on erilainen, joka lapsi on erilainen, rahat ja sentuomat puutteet erilaisia,  kotiolot ja opettajat erilaisia jne, jne..... Siksipä en ota täältä  mammojen neuvoja vastaan , vaan vain ammattitaitoisista..   mäiskättäkää silti lisäää.   😝😝😝😝🤣🤣🤣🤣 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja tulos on mikä? Suomi on jo täynnä erityislapsia, joita paapotaan. Oikeasti pitäisi vain vaatia ja asettaa seuraukset kuten kaikille lapsille. Nykyinen kasvatustulos on surkeaa nähtävää kouluissa, kodeissa ja lastensuojelulaitoksissa."

Erityislapselle rajatkaan ei riitä. Ne on rajattomia luonnostaan. Tarvitsevat vain enemmän ohjausta. Ne, joilla ei ole kokemusta tällaisista lapsista eivät oikeasti tiedä... miten aikaavievää ja kärsivällisyyttä koettavaa se on. 

Älä viitsi. Täytyy olla rajat ja seuraukset. Ei lapsi opi ikinä. Kävelee vain yli, kun vanhemmat ohjailee. 

Niin pitää olla rajat. Se on vain tosi vaikeaa. Tunnen itseni vieteriukoksi. Ääripäästä toiseen. Ilman rajoja ihmisestä kasvaa rajaton. Siksi ymmärrän, että jotain apua mekin tarvitaan. 

Se on vaikeaa, kun niin ei ole alusta asti tehty. Et kestä lapsen kiukkua etkä pettymystä. Haluaisit vain, että lapsi osaisi elää eikä tarvisi aiheuttaa hänelle pettymyksiä. Se on kuitenkin sinun tehtävä.

Nyt vakava keskustelu lapsen kansa. Sanot mitä ajattelet ja kerro tunteesi. Kerro, että et enää siedä tiettyjä asioita ja tulee seurauksia. Anna lapsesi kertoa asiat omasta näkökulmasta. Sen jälkeen alat toteuttaa kasvatustyötä. Jos lapsi käyttäytyy tietyllä epätoivotulla tavalla ja sinä asetat seurauksen. Pitää vain jaksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien kyvyttömyys asettaa jälkikasvulleen rajoja. Isä ja äiti molemmat, teidän tehtävänne on tehdä selväksi että tuota ei tehdä. Seurauksia kehiin jos lapsi ei tottele.

Olen sitä mieltä, että voisi auttaa, jos tyttärellä ja isällä olisi jokin yhteinen juttu. Tytär kilpailee isän huomiosta äidin kanssa. Tytär selkeästi haluaisi viettää aikaa isän kanssa enemmän. 

Tämä ei ole millään tasolla ongelma. Ei tyttären ja isän tai äidin ja poikalapsen kuulukaan olla kovin läheisiä, päin vastoin. Jos ovat liian läheisiä, se johtaa avioeroon ja siitä se kaaos vasta alkaakin. Tytärtä tulisi kannustaa keskittymään opintoihinsa ja sitten omaan poikaystävään, ei kerjäämään isänsä huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Oooo  miten mukaviisasta puhtta...joka perhe on erilainen, joka lapsi on erilainen, rahat ja sentuomat puutteet erilaisia,  kotiolot ja opettajat erilaisia jne, jne..... Siksipä en ota täältä  mammojen neuvoja vastaan , vaan vain ammattitaitoisista..   mäiskättäkää silti lisäää.   😝😝😝😝🤣🤣🤣🤣 

Juuri näin.   Entietenkään kuuntele maallikkojen paska neuvoja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja tulos on mikä? Suomi on jo täynnä erityislapsia, joita paapotaan. Oikeasti pitäisi vain vaatia ja asettaa seuraukset kuten kaikille lapsille. Nykyinen kasvatustulos on surkeaa nähtävää kouluissa, kodeissa ja lastensuojelulaitoksissa."

Erityislapselle rajatkaan ei riitä. Ne on rajattomia luonnostaan. Tarvitsevat vain enemmän ohjausta. Ne, joilla ei ole kokemusta tällaisista lapsista eivät oikeasti tiedä... miten aikaavievää ja kärsivällisyyttä koettavaa se on. 

Älä viitsi. Täytyy olla rajat ja seuraukset. Ei lapsi opi ikinä. Kävelee vain yli, kun vanhemmat ohjailee. 

Niin pitää olla rajat. Se on vain tosi vaikeaa. Tunnen itseni vieteriukoksi. Ääripäästä toiseen. Ilman rajoja ihmisestä kasvaa rajaton. Siksi ymmärrän, että jot

Tässä on kyseessä ydinperhe, ei yksinhuoltaja. Tuosta asiasta pitää sopia sen toisen kasvatin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on syynä haukkumiseen? Mitä lapsi arvostelee?

Muistan, kun itse räyhäsin ja arvostelin vanhempiani. Herätti niin raivon tunteita. Samat asiat ärsytti vanhemmissa loppuun saakka eli heissä oli vikaa. Etäisyyttä pidin aikuisena. Itse olen pyrkinyt toimimaan ihan toisin kuin vanhempani. Omat lapset ovat jo aikuiset eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut. 

Siis ymmärtäisin jos olisi jokin hyvä syy, mutta en löydä sitä. Me ei ikinä puhuta lapselle niin rumasti miten puhuu äidilleen. Tottakai aina sanon ettei tuolla lailla puhuta äidille jne. mutta ei sillä tunnu olevan vaikutusta. En ole alkoholisti enkä käytä fyysistä väkivaltaa. Lapsi nukkuu mukavassa pelissä, on ruokaa säännöllisesti, kavereita jne. mutta on silti aina tyytymätön. Voiko olla että on masentunut tai jotain mutta ihmetyttää mikä voi olla

Yhdestä ruksista pois. Niin oppii kerrasta.

Äitini teki joskus niin, että kun levittelin tavaroitani pitkin asuntoa, enkä uskonut kieltoa, hän takavarikoi ne. Varoituksetta. Ja opin kerrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oooo  miten mukaviisasta puhtta...joka perhe on erilainen, joka lapsi on erilainen, rahat ja sentuomat puutteet erilaisia,  kotiolot ja opettajat erilaisia jne, jne..... Siksipä en ota täältä  mammojen neuvoja vastaan , vaan vain ammattitaitoisista..   mäiskättäkää silti lisäää.   😝😝😝😝🤣🤣🤣🤣 

Juuri näin.   Entietenkään kuuntele maallikkojen paska neuvoja..

Jep, tännekin kelpaavat vain taivaallikkojen neuvot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niinpä. Meillä on kohta tuo tilanne. Itsepäinen poikalapsi ja herkkä äiti kyseessä. Vaikea laittaa rajoja. Poika haastaa kokoajan enemmän fyysisesti ja henkisesti. 

En vain jaksa! Lasun asiakkaita ollaan kohta. 

Anna periksi ja luovu lapsestasi kun et kerran osaa etkä jaksa laittaa hänelle rajoja. Niinpä hänestä kasvaa rajaton.

Jotain apua me kyllä tarvitaan. Elämäntilanteen suhteen on haastetta ja molempien terveys haastaa myös. Ja pelkään tulevaa murrosikää.  Me molemmat vanhemmat ollaan poikkeuksellisen itsepäisiä. 

Täh? Ensinksi kerrot että lapsi on itsepäinen, sitten että vanhemmat. Jotain logiikkaa nyt näihin provoihin.

Äidin vanhemmuus ja kasvatustyö on mennyt niin sanotusti reisille.

Ei mikään ole mennyt vikaan, olisiko se lapsi muuttunut ilkeäksi sille äidille? Onko isä ilkeä äidille myös? Lapsikin on aina yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja tulos on mikä? Suomi on jo täynnä erityislapsia, joita paapotaan. Oikeasti pitäisi vain vaatia ja asettaa seuraukset kuten kaikille lapsille. Nykyinen kasvatustulos on surkeaa nähtävää kouluissa, kodeissa ja lastensuojelulaitoksissa."

Erityislapselle rajatkaan ei riitä. Ne on rajattomia luonnostaan. Tarvitsevat vain enemmän ohjausta. Ne, joilla ei ole kokemusta tällaisista lapsista eivät oikeasti tiedä... miten aikaavievää ja kärsivällisyyttä koettavaa se on. 

Älä viitsi. Täytyy olla rajat ja seuraukset. Ei lapsi opi ikinä. Kävelee vain yli, kun vanhemmat ohjailee. 

Niin pitää olla rajat. Se on vain tosi vaikeaa. Tunnen itseni vieteriukoksi. Ääripäästä toiseen. Ilman rajoja ihmisestä kasvaa rajaton. Siksi ymmärrän, että jot

Kaikkia lapsia ei kiinnosta äidin tunteet eivätkä kiinnostu puhumaan. Samahan se on aikuisillakin.

Kyllä normaali lapsi alkaa jo kouluiässä olla napit vastakkain vanhempien kanssa, aluksi vain sillee leikkispäältä mutta joskus teini-ikään mennessä tuntuu että vanhempi tekee kaiken väärin, on nolo ja on joka asiassa väärässä. Vielä aikuisena lapsi, nyt jo oppia saaneena, haastaa medän mielipiteitä. Toki asiasta syntyy hyvää mielipidettä ja molemmat osapuolet on valmiit perääntymään jos toinen lyö hyvät argumentit tiskiin. Lapsi myös selvästi nauttii siitä että hän jossain asiassa todellakin tietää paremmin kuin akateemiset vanhempansa. Se on sitten ansaittu voitto. 

Emme koskaan rajoittaneet sitä että lapsi haastaa meitä - annoimme takarajan jonka yli ei enää ollut soveliasta mennä.  

Minulla oli erittäin tiivis suhde esikoistyttäreen, kun hän oli pieni. Hän on luonteeltaan erittäin temperamenttinen.

Murrosiän lähetessä hänestä tuli todella paha suustaan juuri minua kohtaan (isä ei asunut kanssamme). Ei auttanut mikään mitä yritin. Se oli kamalaa. Hän oli myös hyvin julma puheissaan ja säännöllisesti haukkui sukulaiset ja pienemmät sisarukset. Jouduin puuttumaan siihen mutta ei silti tuntunut että hän olisi ymmärtänyt.

Mutta sitten kun hän aikuistui, välimme palasivat hyviksi. Olen jutellut hänen kanssaan murrosiästä, mutta hän muistaa vain hämärästi että jotain isoja riitoja oli. Luulen että hänen oli pakko erllistyä minusta ja hän teki sen noin, huokaus.

Olen vastaavan perheen isä. Poikamme on pienestä pitäen ottanut yhteen äitinsä kanssa. Heidän suhteensa on jotenkin kieroutunut. Vaimoni osaa olla "normaali" äiti tyttärilleen, mutta pojalleen ei. Hän ärsyttää, yliyrittää jne. Vuorovaikutussuhde ei toimi.

Olemme tulleet siihen tulokseen, että ongelma juontaa juurensa hänen vaikeaan isäsuhteeseensa ja koulukiusaajapoikiin. Millainen on ap:n isäsuhde ollut ja kokemukset pojista?

Vierailija kirjoitti:

No niinpä. Meillä on kohta tuo tilanne. Itsepäinen poikalapsi ja herkkä äiti kyseessä. Vaikea laittaa rajoja. Poika haastaa kokoajan enemmän fyysisesti ja henkisesti. 

En vain jaksa! Lasun asiakkaita ollaan kohta. 

Meilläkin itsepäinen poika, mutta ei koskaan joduttu väistelemään. Asiat on selvitetty puhumalla. Toki meitä kasvattajia on kaksi, aviomieheni ja minä. Mieheni on nuorimmaisen isä. On kuitenkin ollut isähahmo myös vanhimmalle pojalleni. Ääntä on mahtunu, mutta kättä ei ole tarvinnu nostaa ojentaakseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niinpä. Meillä on kohta tuo tilanne. Itsepäinen poikalapsi ja herkkä äiti kyseessä. Vaikea laittaa rajoja. Poika haastaa kokoajan enemmän fyysisesti ja henkisesti. 

En vain jaksa! Lasun asiakkaita ollaan kohta. 

Anna periksi ja luovu lapsestasi kun et kerran osaa etkä jaksa laittaa hänelle rajoja. Niinpä hänestä kasvaa rajaton.

Rajat olisi pitänyt asettaa aikoja sitten!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isän ja äidin pitäisi olla yhdessä rintamassa kasvattamassa lasta. Selkeät rajat. 

Isän pitäisi mennä terapeutin pakeille. Tuo haukkuminen murentaa kunnioitusta koko naissukupuolta kohtaan. 

Tuo sama käytös seuraa seurustelusuhteisiin. Ei kunnioita tyttöystäviään. Ja voi muutenkin rikkoa rajoja, vielä pahemmin. Olen nähnyt lastentarhassa, kuinka muslimiperheen pojat käyttäytyvät tyttöjä kohtaan väkivaltaisesti. Opittu malli.

Mutta mitä jos on tyttö joka käyttäytyy näin? Siis minä olen aloittaja ja puhun tytöstä. 

Isä ja tytär ovat jostain syystä liittoutuneet äitiä vastaan. Tämä ei ole hyvä. Äiti on ehkä ollut muutenkin heikompi. Isä käyttää valtaa väärin, manipuloi tyttären puolel

Käykö isä ja tytär saunassa yhdessä? Silittelevätkö toisiaan sohvalla?

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Monet ihmiset eroavat, kun lapsi on itsenäistynyt. Kuulostaa siltä, että parisuhteessa ero häämöttää. 

Pitäisi malttaa pitää asiat asioina. Ja siltikin, vanhempina olla yhdessä rintamassa ja pysyä sovituissa säännöissä. 

Ilmeisesti sovittuja sääntöjä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Äidin vanhemmuus ja kasvatustyö on mennyt niin sanotusti reisille.

Niinkö.  Me tytön kanssa  hakataan toistemme silmät mustiksi ja päälle käymme bilettämässä ja taas tapellaan ja syletään ja potkitaan . Sitten illantullen katsellaan yhdessä meikkiä ja nauretaan...siivotaan jos huvittaa.. Eikö ole kamalaa ...Antakaa akat ohjeita juhannuksen  kunniaksi. 🤣🤣🤣😂😂😂😂😅😅😅🤪🤪🤪

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli erittäin tiivis suhde esikoistyttäreen, kun hän oli pieni. Hän on luonteeltaan erittäin temperamenttinen.

Murrosiän lähetessä hänestä tuli todella paha suustaan juuri minua kohtaan (isä ei asunut kanssamme). Ei auttanut mikään mitä yritin. Se oli kamalaa. Hän oli myös hyvin julma puheissaan ja säännöllisesti haukkui sukulaiset ja pienemmät sisarukset. Jouduin puuttumaan siihen mutta ei silti tuntunut että hän olisi ymmärtänyt.

Mutta sitten kun hän aikuistui, välimme palasivat hyviksi. Olen jutellut hänen kanssaan murrosiästä, mutta hän muistaa vain hämärästi että jotain isoja riitoja oli. Luulen että hänen oli pakko erllistyä minusta ja hän teki sen noin, huokaus.

Perhekulttuuri on sairas. Lapsi on vanhempansa vanki, kyvytön kehittmään ja kasvamaan luonnollisen kehityksensä mukaisesti. Murrosikäisen ei tulisi joutua asumaan vanhempansa kanssa mistään muusta syystä kuin siitä, että vanhemman tehtävä on murtaa ja alistaa tämän seksuaalisuus. Luonnon olosuhteissa tuollainen murrosikäinen tyttö olisi tiineenä ja jonkun miehen panoprinsessa. Yhteiskunta on järjestetty niin, että tuo kovin kiimavaihe teini alistetaan maholle vanhusvanhemmalleen, tämän hedelmällisyys tukahdutetaan ja alistetaan mummo-äidin pillulle. Vain yksi tapa muiden joukossa kiduttaa omia jälkeläisiään.