Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vauva jäi sairaalaan. Muita?

25.03.2007 |

Meille syntyi suloinen tyttö 17.3. Heti synnytyssalissa alkoi levoton narina ja ähinä. Hänellä epäiltiin matalaa sokeriarvoa, ja koska oli iso viikkoihin nähden (rv38+5 4020g). No, sokrut oli kunnossa, mutta lämmöt koholla. Otettiin tulehdusarvot, jotka olikin aikas korkeella. Tyttö sai infektioon viiden päivän antibioottikuurin lastenosastolla, jota varten päähän laitettiin kanyyli :(. Sen lisäksi ihmeteltiin mm. leukanivelten lonksumista syödessä ja mittailtiin bilirubiiniarvoja. Onneksi tyttö oli kuitenkin niin pirteä ja imee hyvin, että sain hänet vierilomalle.

Kun luultiin pääsevämme kotiin, tyttö saikin jonkun sätkimiskohtauksen, jonka johdosta nyt tutkitaan, onko hänellä epilepsia. EEG oli normaali, pään ultra ok, eikä selkäydinnesteessä ole häikkää. Tulin itse lypsykoneen kanssa kotiin, kun vauva joutui takas lastenosastolle happisaturaatioseurantaan (mahdollisen kohtauksen aikana hapet laskee). ALKAA PIKKUHILJAA OTTAA PÄÄHÄN!!

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidänkin pikkuinen joutui heti syntymän jälkeen antibioottitippaan. Tulehdusarvot olivat jonkin verran koholla (CRP 20), mutta vointi normaali eikä kuumetta ollut. Aiheuttajaksi epäiltiin streptokokkia, mutta varmuutta asiaan ei saatu. Antibioottihoidon jälkeen päästiin kotiin. Ymmärrän hyvin turhautuneisuutesi. Oli tosi tympeää olla synnyttäneiden osastolla, kun oma pikkuinen oli antibioottihoidossa lastenosastolla. Voimia sinulle, kyllä te kotiin pääsette ja sitten vauva-arki tuntuu kaksi kertaa ihanammalta!!!

Tiedettiinkö sun vauvan kohdalla infektion aiheuttaja-bakteeria ja kuinka korkealla tulehdusarvo oli?

Vierailija
2/16 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Crp oli 54,7 ja 50 on pitemmän kuurin raja. Antibiootit tehosivat nopeasti, eikä syytä saatu selville. Kuumekaan ei noussut kertaakaan yli 38:n.

Vauvalla oli/on kait tänä yönä video-EEG. Kuulin eilen, ettei happisaturaatio välttämättä edes heilahda, jos tulee sätkykohtaus. Eikä ne hoitajat ees oo kokoajan huoneissa, varsinkaan yöllä. ;( Ja tytön " kohtaukset" tulee just syvässä unessa ja hän nukkuu öisin pitempiä pätkiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä ei ole asiasta kokemusta, mutta halusin toivottaa voimia! Ei varmasti ole helppoa kun pikkuinen jääkin sairaalaan. Toivottavasti pääsee pian kotiin ja selviää mikä häntä vaivaa.

Vierailija
4/16 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille syntyi toinen tyttö syyskuussa ja minulla tiedettiin olevan streptokokki bakteeri (synnytyksessä olin tipassa). Synnytyksestä seuraavana iltana tultiin sanomaan, että vauvan tulehdusarvot on 51 ja ambulanssi on kutsuttu viemään meidät Ouluun. Synnytin siis sairaalassa jossa ei ole teho-osastoa. Ouluun päästyämme vauva vietiin teholle ja minut naistentautien osastolle. Teholla vauva oli kaksi yötä ja kyllä ikävä oli kova. Vähän helpotti kun tiesi, että siellä tyttö on parhaissa mahdollisissa käsissä ja saan hänet sieltä pian pois.



Hyviä vointeja sinulle ja vauvallesi, toivottavasti pääsette pian kotiin ja rauhassa tutustumaan toisiinne :)

Vierailija
5/16 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu!

Omasta kokemusestani on jo reilu neljä vuotta, mutta kyllä muistot seuraavat minua läpi elämäni.



Oma poikani syntyi siis reilu neljä vuotta sitten Kättärillä ihan täysiaikaisena vauvana. Vauvasta otettiin syntymän jälkeen verinäytteet, sillä minulle oli noussut korkea kuume synnytyksen aikana ja kätilö epäili vahvasti B-steptokokkia. Pojan tulehdusarvot olivatkin silloin yli 50 (nousi pahimmillaan yli sadan) ja antibioottihoito aloitettiin välittömästi. Loppujen lopuksi poika vietti 7 päivää sairaalassa, me vanhemmat myös. Emme suostuneet lähtemään perhehuoneestamme, joten koko tuon viikon siis asuimme sairaalassa.



Myös meidän poika sai pari päivää synnytyksen jälkeen ihmeellisiä sätkimiskohtauksia, jonka vuoksi myös kävi EEG-tutkimuksissa ja sai jotain keskushermostoon vaikuttavaa lääkettäkin (en enää muista nimeä). Lisäksi pojalle tehtiin mm. selkäydinpunktio ja aivojen ultraäänikuvaus. Rankkoja päivinä nuo olivat.



Jaksamista teille! Vaikka nyt kuin huolettaa ja harmittaa, niin pian saatte käärönne kotiin. Ja omasta kokemuksesta ainakin voin sanoa, että pojastamme on kasvanut aivan ihana ja todella terveenä ollut pikkumies.

Vierailija
6/16 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli lähettiin 27.1 synnyttämään vesien menon takia(rv 40+0).rupesin kamalasti vuotamaan verta ja vauva otettiin hätäsektiolla.poikavauva löyty masusta ihan veltto ja kalpee,napanuora oli revennyt ja poika oli vuotamassa kuivin.sydämensykkeet 40,kärsi hapen puutteesta aivoissa,aivoihin tuli verenpurkaus vasemmalle puolelle.poika teholle.



itse pääsin sairaalasta viikon oleskelun jälkeen.vierailin mm. 2 päivää 1 yön vierihoito osastolla onneksi vain 2 hengen huoneessa.naapurilla oli vauva vieressä itse mietin jääkö oma edes eloon.



2 vko poika oli yhksin sairaalassa(1kert/pvä pääsin vierailemaan ajan puutteen takia,esuikoinen reilu vuos sillon)eli yhteensä 3 vko.meiän poju tuntuu olevan taistelija,toivon että paranee ihan kokonaan ja alan uskoakin sen.



eli pointti:vauvat on taistelijoita,ihmeen hyvin he " korjaavat" itsensä.



T:MK ja poju tasan 2 kk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pepper:


Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu!

Omasta kokemusestani on jo reilu neljä vuotta, mutta kyllä muistot seuraavat minua läpi elämäni.

Oma poikani syntyi siis reilu neljä vuotta sitten Kättärillä ihan täysiaikaisena vauvana. Vauvasta otettiin syntymän jälkeen verinäytteet, sillä minulle oli noussut korkea kuume synnytyksen aikana ja kätilö epäili vahvasti B-steptokokkia. Pojan tulehdusarvot olivatkin silloin yli 50 (nousi pahimmillaan yli sadan) ja antibioottihoito aloitettiin välittömästi. Loppujen lopuksi poika vietti 7 päivää sairaalassa, me vanhemmat myös. Emme suostuneet lähtemään perhehuoneestamme, joten koko tuon viikon siis asuimme sairaalassa.

Myös meidän poika sai pari päivää synnytyksen jälkeen ihmeellisiä sätkimiskohtauksia, jonka vuoksi myös kävi EEG-tutkimuksissa ja sai jotain keskushermostoon vaikuttavaa lääkettäkin (en enää muista nimeä). Lisäksi pojalle tehtiin mm. selkäydinpunktio ja aivojen ultraäänikuvaus. Rankkoja päivinä nuo olivat.

Jaksamista teille! Vaikka nyt kuin huolettaa ja harmittaa, niin pian saatte käärönne kotiin. Ja omasta kokemuksesta ainakin voin sanoa, että pojastamme on kasvanut aivan ihana ja todella terveenä ollut pikkumies.

Teidän neljän vuoden takainen tilanne kuulostaa melkein samalta, kun meidän tän hetkinen. Meillä oli jo neljä vuotta sitten esikoinen lastenosastolla (ei tehon puolella) sydämen vajaatoiminnan takia. Kolme päivää poika oli vierihoidossa ennenkuin vointi romahti. Sen ikäisenä vauvojen verenkierto yleensä muuttuu, kun raskaudenaikainen ductusaukko umpeutuu.

Sydämestä löytyikin iso kammioväliseinän aukko, joka on sellaisella alueella, ettei sen pitänyt umpeutua/pienetä itsekseen. Vauva joutui samantien leikkausjonoon.

Mäkin olin silloin viikon osastolla, imetin silloin kun poika jaksoi syödä, muuten meni lypsymaitoa nenämahaletkuun tai pullosta. Poika jäi vielä kolmeksi viikoksi tarkkailuun mun kotiuduttua. Hassua sinänsä, heti kun osaston ylilääkäri palasi lomilta, hän kotiutti pojan kotisairaalan potilaaksi. Ihmetteli oikein, miksi oli pidetty niin kauan sairaalassa, varsinkin, kun remontin takia huoneet oli täynnä.

Kun vauva oli ollut muutaman päivän kotona, mentiin äitini houkuttelemana seurakunnan kokoukseen, jossa oli joku ulkomainen puhujavieras. Hän rukoili vauvan puolesta. Pojalla oli punainen syntymämerkki kädessä, joka oli kuitenkin huonon ääreisverenkierron takia violetti, ensin sitä luultiinkin synnytyksessä tulleeksi mustelmaksi.

Rukouksen aikana toi läntti muuttui punaiseksi ja koko pojan väri parani. Parin päivän päästä sydämen ultrassa lääkäri ihmetteli kun aukko oli kutistunut todella pieneksi, arveli läppäkudoksen kasvaneen sen päälle. Lääkkeet sai lopettaa ja poika putosi leikkausjonosta. Tänä päivänä poika on pirteä ja terve, ainoastaan pieni sivuääni muistuttaa vauva-ajan vaikeuksista. :)

Vierailija
8/16 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jännä vaiva tuo streptokokki. Meillä esikoinen sai sen synnytyksessä minulta. Tulehdusarvoja seurattiin useita päiviä, poika sai outoja täristyskohtauksia, mutta antibiootteja ei tarvittu ja pääsimme hiukan pidemmän sairaalajakson jälkeen kotiin. Seuraavaa odottaessani otin asian puheeksi ja kyselin, miten tuo streptokokkitartunta olisi vältettävissä. Ko. bakteerihan ei koskaan minulta virallisesti todettu, joten eipä sitä oltu merkitty papereihinkaan. Pojan papereista löytyi kyllä. Ennen synnytystä halusin uudelleen keskustelemaan asiasta, koska supistuksia oli tosi paljon kuten kuulema streptokokin kanssa on yleistä. Taaskaan merkintää streptokokista ei ollut ja koko juttu kuitattiin sillä, että annetaan sitten vauvalle antibiootteja... Äh. Lopulta poika tuli sektiolla maailmaan, mutta hiukan on jäänyt moinen streptokokki vaivaamaan mieltä.



Jaksuja ap:lle! Toivottavasti pääsette aloittamaan mahdollisimman pian ihan tavallisen vauva-arjen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

että teillä sairaala suhtautui noin " välinpitämättömästi" tähän asiaan. Kun odotin toista lastani, minun papereihini merkittiin selvästi, että synnytyksen lähestyessä joudun antibioottitippaan varmuuden vuoksi. Ja niin sitten kävikin. Ja kun synnytys meinasi edetä vähän turhankin nopsaan, sitä jonkin verran hidastettiin juuri siitä syystä, että antibiootti ehtisi vaikuttaa eikä vastasyntynyt sairastuisi. Meillä syntyikin (onneksi) ihan terve vauva. Mutta täytyy kyllä myöntää, että tuon esikoisen kokemuksen vuoksi jännitin hirveästi toisen lapsen syntymää.

alma0:


Jännä vaiva tuo streptokokki. Meillä esikoinen sai sen synnytyksessä minulta. Tulehdusarvoja seurattiin useita päiviä, poika sai outoja täristyskohtauksia, mutta antibiootteja ei tarvittu ja pääsimme hiukan pidemmän sairaalajakson jälkeen kotiin. Seuraavaa odottaessani otin asian puheeksi ja kyselin, miten tuo streptokokkitartunta olisi vältettävissä. Ko. bakteerihan ei koskaan minulta virallisesti todettu, joten eipä sitä oltu merkitty papereihinkaan. Pojan papereista löytyi kyllä. Ennen synnytystä halusin uudelleen keskustelemaan asiasta, koska supistuksia oli tosi paljon kuten kuulema streptokokin kanssa on yleistä. Taaskaan merkintää streptokokista ei ollut ja koko juttu kuitattiin sillä, että annetaan sitten vauvalle antibiootteja... Äh. Lopulta poika tuli sektiolla maailmaan, mutta hiukan on jäänyt moinen streptokokki vaivaamaan mieltä.

Jaksuja ap:lle! Toivottavasti pääsette aloittamaan mahdollisimman pian ihan tavallisen vauva-arjen!

Vierailija
10/16 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerrompa itsekin kun aihe kosketti vielä 5 kuukautta sitten lokakuussa. Meidän tyttö syntyi rv 40+5 pitkän (lähes 24h) sunnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeen joutui heti lääkärin tutkittavaksi ja kaappiin. Napanuora oli kaulan sekä hartioiden ympärillä. En siis saanut vauvaa viereen ollenkaan, kunnes pääsin siirtymään synnyttäneiden osastolle jonne pääsin vauvan kanssa. Osaston hoitajien kanssa puhuimme, että voisimme jo lähteä heti seuraavana päivänä kotiin kun oma olo oli jo sellainen ja ikävä oli kova 3-vuotiasta esikoista.

No, laitettiin kotiinlähtöpaperit ym. kuntoon ja odotettiin lääkärin tarkistusta. No, tarkistukseen mentiin ja lääkäri totesi että vauvahengittää huonosti ja tulehdusarvot otettiin sitten tytöstä. Jo siinä vaiheessa tajusin, ettei puhettakaan kotiinpääsystä.

Tulehdusarvot olivat vain hieman koholla, mutta kun noin pienestä ihmisen alusta kyse niin haluttiin ottaa varman päälle ja tyttö tippaan lasten teholle.

Itkin koko matkan kun vein tyttöä teholle, itkin teholla ja itkin koko sen viikon. NIIN koville lapsen sairaalan jättäminen otti.

Lähdin itse kotiin nukkumaan heti samana iltana kun tyttö joutui teholle. Kävin päivät syöttämässä ja ai että se joka iltainen lapsen peitteleminen otti sydämestä. Olisinniin paljon halunnut lapsen jo kotiin. No, tulehduksen syytä ei selville saatu, mutta mm. synnytyksen pitkällä kestolla saattoi olla osuutta asiaan.

Oli kyllä erittäin rankka viikko meidän koko perheelle. Esikoinen kyseli jatkuvasti miksi äiti itkee..Nyt on tytöllä kaikki hyvin. Tuossa vieressä leikkii iloinen 5 kuukaudenikäinen isoveljen valvovien silmien alla :)



Vaikka se aika silloin tuntuikin ihan kamalan pitkältä, mutta se on vaan yritettävä miettiä että kaikki se hoito ja tutkiminen on vain lapsen parhaaksi. KOhta tekin saatte vauvanne kotiin ja pääsette aloittamaan normaalia lapsiperheen arkea.

VOIMIA JA HALAUKSIA!!!





Mielessä pyörii vielä useinkin tuo aika ja miten onnellinen sitä oli siitä hetkestä kun lapsen sai kotiin :)



Mukavaa ja lämmintä kevättä sinulle ja perheellesi :o)



Camelot

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kurjaahan se aina on, kun joutuu vauvastaan eroon. Meillä syntyi eskoinen keskosena, joten pumppaaminen tuli tutuksi.

Tosta saturaatioseurannasta sen verran, että laitteisiin yleensä ohjelmoidaan raja, jonka alittuessa laite alkaa piipata (se ääni kummitteli mulla mielessä vielä tyttömme kotiuduttuakin). Eli jos tyttö laskettelee, kyllä hoitajat sen kuulevat. Ja sitten on mittareita, jotka tallentavat saturaation tietyltä ajanjaksolta.

Hannne:


Kuulin eilen, ettei happisaturaatio välttämättä edes heilahda, jos tulee sätkykohtaus. Eikä ne hoitajat ees oo kokoajan huoneissa, varsinkaan yöllä. ;( Ja tytön " kohtaukset" tulee just syvässä unessa ja hän nukkuu öisin pitempiä pätkiä.

Vierailija
12/16 |
27.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on rintatulehdus. ;( Tänään sairaalassa nousi kuume. Mitään kovaa pattia ei tississä ole, se on vaan kipee. Vähän ärsyttää, kun äidinmaitokeskuksessa oli huomattu bakteerikasvua maidossa jo 21.3. Eivät sitten katsoneet tarpeelliseks infota.

Mutta 4a:n ihana kätilö laittoi asiat rullaamaan, vaikka oon jo kotiutunut ite. Se tilas reseptin päivystävältä lääkäriltä, antoi buranaa ja 2 ekaa antibioottia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
28.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille syntyi tammikuussa ihana tyttövauva. Syntyessä kaikki oli hyvin, mutta päivän ikäisenä vauva joutui isoon leikkaukseen. Huoli pienestä ihmisestä oli ihan valtava. Jouduimme jättämään vauvan usean viikon ajan sairaalaan yöksi, lähteminen oli joka ilta ihan kamalaa ja pelko siitä, että onko vauvalla kaikki aamulla kunnossa.

Mua kuitenkin auttoi tieto siitä, että vauva on ammattilaisten käsissä, ja tosiaan kyllä happisaturaatiomittarit piippaa, jos on aihetta.



Suosittelen, että kannattaa kysyä neuvolasta tai sairaalasta jotain ihmistä, jolle voi tuntemuksistaan jutella. Ammatti-ihminen osaa auttaa käsittelemään tunteita ja antaa eväitä tulevaisuuteen (synnytyksen jälkeen on muutenkin hormoonityrskyissä). Kun vauvan joutuu jättämään viereltään heti alkuhetkinä, joutuu tekemään vähän enemmän töitä, jotta kiintymys syntyy. (mulla ainakin oli niin suuri menettämisen pelko, etten uskaltanut täysillä kiintyä vauvaan heti alusta) Tunteet kannattaa käsitellä heti, ettei niistä synny isoa möykkyä. Ja tarvitsethan itsesi huippukuntoon, kun saat vauvan kotiin.



Niin ja voimia siihen pumppaamiseen. Meillä auttoi hurja huumori; yöllä pumpulle herääminen tuntui joskus ihan mahdottomalta, mutta maksoi vaivan, nyt vauva täydellä rintamaidolla. Ja se on hurjan tärkeää, etenkin kun vauvalla on ollut rankempi startti.



Meillä alkutaival oli kovin mutkainen, mutta nyt ollaan onnellisesti kotona ja vauva-arki alkaa muistuttaa aika normaalia. Toivottavasti teilläkin asiat menevät nopeasti oikeille raiteille. Vauvat ovat ihmeellisiä otuksia, ne kyllä selviää melkein mistä vaan.



Vierailija
14/16 |
29.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja on siitä pumppaamisesta se etu, että maidontulo lisääntyy aivan valtavasti ja maito alkaa herumaan todella nopeasti. Kotiin päästyämme mun ei tarvinnut kuin ottaa vauva syliin ja heti alkoi rinnat vuotamaan maitoa. Maito myös tulee pumppaamisen seurauksena " vuolaammin" rinnoista. Vauva näytti hyvin tyytyväiseltä -yhdellä imaisulla kun sai kunnon satsin maitoa. Ja jos siitä vauvan alkuvaiheen infektiosta hakemalla hakee hyviä puolia niin yhdessä vauvalehdessä oli artikkeli, että vauvoilla, joilla on imeväisenä ollut vakavampi infektio on vähemmän allergioita ja verisyöpää myöhemmin lapsuudessa. Elimistön puolustusjärjestelmä toimii siis tarkoituksenmukaisemmin :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
29.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo tarina. Meille syntyi kaksi ja puoli vuotta sitten poikavauva ja kärsi synnytyksen jälkeen ihan samanlaisista vaivoista kuin kuvailit. Eniten minua pelotti silloin verenpurkaus aivoissa, koska siitähän ei voi koskaan tietää, mikä on lopputulos. Vain aika näyttäisi. Päätimme olla kertomatta sukulaisille ja ystäville, etteivät he alkaisi kytätä, oppiiko poikamme ajoissa kävelemään tai puhumaan.

Kuten sanottu, poika on tänään kaksi ja puoli vuotta. Täysin terve, ainakin tähän asti, luojan kiitos. Juoksee ja puhuu erittäin fiksuja, kolmella kielellä. Kuten lääkärimme silloin totesi, vauvoilla on mahtava kyky korjata puutteita aivoissa aktivoimalla jotain toista osaa siellä. Kaikki osaset ovat vielä niin kehittymättömiä, että täydellinen tilanteen korjaus on hyvin mahdollista.

Vierailija
16/16 |
29.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän poika syntyi 6kk sitten syyskuussa hätäsektiolla, poika kerkesi tietenkin hörppästä lapsivettä keuhkoihin ja tulehdusarvot nousivat.

Minulla oli vielä raskausajan diapetes ja poika oli yli4,5kg niin hänet vietiin lastenosastolle heti leikkaussalista, hyvä jos kerkesin nähdä poikaani.

Poika sai lastenosastolla sntipiottia kanyylista ja sokeritippa oli kädessä.

Lastenosastolla ollessa pojalla todettiin pieni sydän vika jota ei varmastikkaan olisi löytynyt eikä siihen oltaisi saatu hoitoa jos poika ei olisi joutunut lastenosastolle.

Nyt tosiaan poikamme on 6kk ja voi hyvin.